Hyvää keskustelua yllä ja mainioita pointteja. Peli on välillä kulkenut ja välillä ei, voittoja on tullut, osa pelaajista saa lokaa niskaan ja osa ei oli suoritukset sitten millaisia tahansa. Ehkä keskusteluun heijastuu myös yleinen, jokseenkin negatiivissävytteinen ilmapiiri mikä yhteiskunnassa vallitsee - huonoja uutisia sieltä täältä, kuppiloiden aukioloaikoja rajoitetaan, syksykin tulee ja räntää sataa, kaikki on perseestä.
Kuten jo mm. Kyle totesi, muutama pelaaja on joutunut silmätikuksi ja osa on ollutkin silmätikkuna jo ammoisista ajoista lähtien. Yksi heistä on tsekkisentterimme Roman: en oikein tiedä mitkä oli omat odotukset ja mitkä olivat suuren kansan odotukset, mutta en mä nyt olisi laittamassa kaveria kilometritehtaalle. Olettaisin, ettei kyseessä voi olla mikään 200k tienaava peluri. Muutenkin ajatus, että ulkomaalaisen pelaajan on pakko olla tähtikategoriaa on mielestäni jo lähtökohtaisesti väärä. Ok, mitään maata mullistavaa ei olla nähty, mutta ei nyt mitään peliä
oleellisesti haittaavaakaan. Sekä ykkös että kakkosketju ovat molemmat olleet hieman yössä 5v5-pelissä ja se ei voi olla pelkästään yhdestä miehestä kiinni. Viime kaudella meillä oli käytännössä kaksi liigan top5-sentteriä ja vertailu siihen tässä taloustilanteessa on turhaa. Jos Roman olisi hankittu ykkössentteriksi, silloin oltaisiin ns. nesteessä.
Vielä Romania enemmän hallaa saa Tuomas Salmela joka on toista- vai kolmatta kautta ollut fanien silmätikku. Heitin pilkesilmäkulmassa viime kauden lopulla että Salmela pelaa itsensä vielä EHT-tasolle. Ehkä nykypäivänä puolustavien puolustajien aika on mennyt ohitse EHT-ympyröissä, mutta itse diggaan edelleen valtavasti Salmelasta. En tiedä mikä Elorinteen rooli on ollut esimerkin näyttäjänä, mutta paljon samaa on Salmelan pelissä. Onko mies alkukaudesta vielä kertaakaan hukannut miestään tai antanut vaikeaa ensimmäistä syöttöä?
Kannattaa viimeisen parin kauden aikana tutkailla Liigan edistyneitä tilastoja Salmelan osalta. Ottaen vielä huomioon että yleensä Salmela on pelannut aavistuksen hasardimman puolustajaparin kanssa kuin moni muu joukkueen puolustajista.
Tässä on paljon asiaa ja täytynee kohta ilmoittautua Salmelan faniklubiin. #61 on parantanut kahden vuoden aikana todella paljon ja tekee nykyään kentällä lähestulkoon pelkästään oikeita asioita. Keskittyy niihin klassisiin voittaviin ratkaisuihin, ei yritä mitään hienouksia ja on selkeästi ymmärtänyt, että kannattaa keskittyä täysillä siihen minkä osaa parhaiten ja kehittää entisestään vahvuuksiaan. Blokkaa vetoja, on sopivan ilkeä, pelaa joukkueelle. Ei ole myöskään välitöntä uhkaa, että KHL tai NHL veisi, vaan on luotettava ja varmasti edullinen runkopelaaja. Ensimmäisiin potkuihin pitäisi saada lisää terävyyttä, epäilisin tämän olevan tekniikkapuolen juttuja eikä niinkään voimasta kiinni. Joku voisi toki vielä sanoa, että kiekollinen peli saisi olla parempaa, mutta silloin ne pelaajat pelaa eri sarjoissa tai ovat vähintäänkin sen verran kalliita, ettei niihin ole - ainakaan vielä - Ilveksellä varaa.
Nyt esim. Maccelli on saanut jonkin verran lokaa - ja aivan turhaan. Kaverin pelityyli on niin poikkeava, että erottuu sillä kentältä. Virheitä tulee tuolla tyylillä, mutta täytyy huomioida, että Maccelli on Maccelli, koska pelaa noin, ja saa aikaan paljon enemmän hyvää kuin huonoa. On päivänselvää, että valmennuksesta on annettu "pojalle" koko ajan viestiä, että jatkaa rohkeasti vain omaa juttuaan - ja mielestäni se on pelkästään hyvä asia. Sitä paitsi Maccelli on tehnyt tällä kaudella toiseen suuntaan paljon enemmän töitä kuin vielä viime kaudella ja paikannut omiakin menetyksiään monta. Tuollaista pelaajaa ei saa tukahduttaa, vaikka joissakin yksittäisissä tilanteissa toivoisikin suoraviivaisempia ratkaisuja.
Samoja havaintoja myös täällä. Välillä on huvittavaa nähdä kun Maccelli menettää kiekon - aivan kuin herralle tulisi pieni kiukkupuuska kun jalat alkaa tikkaamaan ja yleensä menee noin 2,7 sekuntia ja hän on riistänyt kiekon takaisin. Kunnioittaa myös viivoja, joka on yksi voittavan pelin elementti. Ennen kaikkea Maccelli luo aina kentällä ollessaan uhan, joka vastustajan täytyy ottaa huomioon. Tämä luo sekä muille että Maccellille itselleen tilaa.
Silmätikuista puheen ollen: lauantaisessa Ässät-pelissä nelosketju veti jokseenkin aivan vihkoon. Saarelalta todella turha jäähy, höntyili itsensä pihalle Ässien ensimmäisessä maalissa, Ässien toisessa maalissa luokaton tilanteen luku ja karmea menetys omalla alueella, Nalli otti jäähyn alivoimalla ja viidennessä maalissa Päkkilä oli ns. työmaalla muttei töissä Ässien - tämä menee toki enemmänkin Mäkiniemen heikon reboundin piikkiin. Näistä kaikista huolimatta kritiikkiä ei juuri tullut, vaikka olisi ollut kenties syytä. Lauantainen oli toki koko joukkueelta kollektiivisesti heikko suoritus, mutta silti. Osoittaa vain sen, että kunhan silmätikkuina on romanit, salmelat ja lepaukset, muut saa olla rauhassa.
- -
Pelitapa
a) on viihdyttävä
b) on vaativa pelaajille
c) on erittäin vaativa vastustajalle
d) luo suorahyökkäyksistä jatkuvasti paikkoja (ja myös maaleja)
e) luo vastahyökkäyksiä omaan päähän
f) tukee pelaajien ominaisuuksia
g) vaatii harjoittelua :)
Joukkueesta löytyy nopeita jalkoja, taitoa pysyä kiekossa ja tehdä ratkaisuja myös kovassa vauhdissa sekä kykyä tunnistaa tilanteita. Nopeat käännöt vaatii juuri näitä ja pelipaikat menettää osittain merkityksensä. Sentteri ei hae aina keskeltä, vaan kaikkien on tarjottava itseään keskelle pelattavaksi, oli se sitten vasen pakki tai oikea laitahyökkääjä. Vastustajalle ei anneta aikaa organisoitua ja siellä pakeilla tulee kiire, kun luistelevat omiin päin paidan selkämyksen ollessa vielä Ilveksen maalia kohti. Kiireessä merkkauspeli on myös vaikeampaa tai ainakin virheherkempää. Ennen kaikkea suorahyökkäyspeli tuottaa laadukkaita maalipaikkoja ja joukkueen materiaali kykenee myös suorittamaan niistä paikoista.
Ilveksen puolustusalueen puolustuspeli on kyllä todella timanttista ja tulikin TPS-matsin aikana flashback viime kauden alusta, kun Waheeb ja Lehkonen viittasivat pelaajien hukkumisiin. Silloin pakka oli todella sekaisin ja vastustajat sai lapioida kiekkoa sisään takatolpilta. Nyt koko viisikko on tiiviinä ja vastustajille annetaan vetopaikkoja lähinnä sektorin ulkopuolelta. Voisi sanoa, että klassinen bussi on parkkeerattu tyylikkäästi Dostyn eteen ja young D hoitaa loput.
Hyökkäysalueen hyökkäyspeli.. se taaskin tuntuu olevan hieman hukassa etenkin viime kauteen verrattuna.
Toisaalta Ässät pelin toisessa erässä nähtiin se, ettei muita rytmejä ole harjoiteltu juurikaan. Taisi olla Maalahti, joka yritti pariinkin otteeseen ottaa viivelähdön, mutta ajautui kiekon kanssa punaselle, kurvas takasin varmaan ajatellen, että koitetaas uusiksi, mutta taaskaan ei syöttösuuntia tarjottu ja muut oli karannut jo vastustajan siniselle.. niinpä heitti päätyyn.
Toinen erä näytti myös sen, että kyse oli väsymyksestä.. ei välttämättä edes fyysisestä väsymyksestä, vaan se, että syöttöjen laatu oli erittäin huono ja usein taakse ja jalkoihin. asia joka on aivan oleellinen pystysuuntaan pelattaessa, se pitkän eteenpäinvievän syötön laatu. Kun ei ole ihan skarppina, se meneekin jalkoihin, tai pomppii lavassa jne.
Tässähän se ongelma piilee. Aina ei voi, pääse tai ole järkevää kääntää nopeasti ja mitäs sitten tehdään? Etenkin iltoina, kun peli ei oikein kulje tai ollaan tappioasemassa ja vastustaja peruuttaa nopeasti keskialueelle. Muita rytmejä on varmasti harjoiteltu, mutta niiden toteuttamisessa ja ennen kaikkea tilanteiden tunnistamisessa on haasteita.
Toisaalta meillä on erittäin nopea pelaajamateriaali, ja ollaan taktisesti otettu puolustajat hienosti käyttöön ja tullaan pakin tukemana neljällä kaistalla sisään ja peli on parhaimmillaan erittäin näyttävää. Mutta se on riskialtista, jos ne syötöt ei napsu lapoihin ja joudutaan laitapainiin.
On toki liian aikasta nähdä mihin päin kausi kääntyy, ainakin niin kauan kun Dostal on maalilla, se antaa paljon anteeksi vastustajan ylivoimahyökkäyksiä, joita huono pystyyn annettu avaus aiheuttaa.
Dostal - ja koko maalivahtikolmikko - on varsin suuri voimavara, mutta sisäinen optimistini haluaa myös uskoa, että vastustajan ylivoimahyökkäyksiin on myös varauduttu, sillä valmennuksen on käytännössä pakko tiedostaa ylivoimahyökkäyksien riski. Puolustuksen organisoiminen näiden varalta on syytä olla agendalla joka viikko.