Tuollainen toiminta on yksinkertaisesti urheilun arvojen vastaista. Jos arvoista tingitään "elämystalouden" ehdoilla, mennään todella pahasti metsään.
Tervetuloa 2000 -luvulle. Näinhän on siis tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten ja ammattilaisurheilua tehdään elämystalouden ehdoin.
"Urheilun arvot" on vähän sellanen hauska käsite, jonka jokainen rakentaa itsekseen. Mitään universaaleja tämmösiä ei ole olemassa... puheissa jollain olympialaisella on kauniit arvot, mutta käytäntö on täysin toista, sama futiksessa ja tietty kiakossa.
Lajitkin eroavat toisistaan. Siinä missä korikseen on jo sääntöjen puolelta rakennettu vastusajan arvostusta (virheen tehnyt pelaaja joutuu tunnustamaan virheensä kättä nostamalla) ei kiekossa taas tällaista sisäänrakennettua mallia ole, vaan kiakkomatshiessa on jopa tapeltu sen koko historian ajan.
Nyt sitten kun rakennetaan ihmisille elämyksiä, niin silloin ne ihmiset todellakin eläytyy. Elämyksissä on aina kahta puolta, euforiaa ja vihaa, näitä tunnetiloja kutitellaan ja massahysteria hoitaa loput.
Mäenalaselle buuaus oli tän ilmiön tuote ja HYVÄ NIIN, ainakin itselle tuli hyvä olo, ja siitähän mää maksan, siitä tunteesta ja kokemisesta.