Osittain noita purkuja voi perustella sillä että Ilves on kasvanut nopeasti kärkijoukkueeksi ja vaativuustaso on noussut liikaa vanhoille luottopelaajille jotka on kuitenkin aikoinaan palkittu pitkillä sopimuksilla kun ovat jaksaneet kyntää heikompien jaksojen läpi. Mieho ja Salmela ovat ainakin molemmat pukukoppipelaajia joilla vaan taso ei enää riitä kärkijoukkueeseen.
Juuri näin. Taloudellisen kehityksen vauhti on ollut kovempi, kuin organisaatiossa uskottiinkaan. Toisaalta menneisiin vuosiin on liittynyt paljon ulkopuolisia epävarmuustekijöitä. Ilves on pyrkinyt hallitsemaan muutosta vähintään kaksivuotisilla sopimuksilla ja hyvissä ajoissa tehdyillä jatkosopimuksilla.
Taloudellisen kilpailukyvyn dramaattinen muutos, talous ensin ajattelu ja organisaation vimmattu halu voittaa on tuottanut tilanteen, missä sopimuksen alla olevat hyvätkin pelaajat pelkäävät nopeasti muuttuvassa tilanteessa jäävänsä vähälle peliajalle. Peliaika on kuitenkin se, mitä pelaajat haluavat, ja se on elinehto omalle kehitykselle ja tärkeä pelaajan seuraavien sopimusten tekemiselle.
Salmela ei välttämättä kehity enää juuri ominaisuuksiltaan, mutta selkeä rooli ja taattu peliaika toisessa joukkueessa tuottavat mahdollisuuden jatkaa pelaajauraa. Ja tästä näkökulmasta Ilveksen vimmattu halu menestyä tuotti Salmelalle henkilökohtaisesti hankalan yhtälön. Kaikkien terveenä ollessa peliaikaa oli luvassa vähän. Eli taistelu seiskapakin roolista Ilveksessä on muotoutumassa ennennäkemättömän kovaksi.
Ennen Salmelan lähtöä oli ilmeisesti vähintään yksi TOP-6 pakki oli tulossa, sillä jokin seikka ajoi Salmelan jatkamaan matkaansa. Salmelan lähdön myötä tarvittaneen kaksi uutta puolustajaa.
Kovien pelaajien hankkiminen kovaan kilpailutilanteeseen voi olla hankalasti hallittava yhtälö. Kaikkien pitäisi saada peliaikaa. Tilanne on erityisen haastava valmennukselle, jonka on kyettävä ratkaisemaan kilpailutilanteeseen mahdollisesti eri tavalla reagoivien pelaajien peluutusyhtälö kaikkia tyydyttävällä tavalla heti harjoituskaudelta lähtien.