Sain inspiksen avata kirjallisuuden tämän lajityypin suomalaisedustajille oman ketjun luettuani Taavi Soininvaaran kirjan "Jumalten sota". Luin kirjan kahdessa päivässä. Tämä oli ensimmäinen lukemani Soininvaaran kirja. Remeksen aikuisille tarkoitetut thrillerit olen uusinta (Pyörre) lukuunottamatta lukenut kaikki. Ja kaikki niistäkin vahvan koukkuunjäämispotentiaalin takia hyvin nopeasti.
"Jumalten sota" oli hyvinkin ylilyövä, niinkuin ovat olleet useat Remeksenkin kirjat, mutta näissä fiktioissa esitetyt faktat ovat hyvinkin totuudenmukaisia ja asiantuntevia. Kummatkin kirjailijat ovat todellakin perehtyneet kirjoittamiinsa asioihin useiden asiantuntijoiden avulla, vaikka itse juonessa mielikuvitus laukkaakin todella vilkkaasti. Yhteistä näissä kahdessa kirjailijassa verrattuna heidän amerikkalaisiin esikuviinsa on myös se, että nämä suomalaiskirjailijat pyrkivät välttämään kirjassa esiintyvien hahmojen demonisointia sekä absoluuttista hyvät vs. pahat asetelmaa kertomalla asiat kaikkien hahmojen näkökulmasta. Toisaalta nämä kirjailijat pyrkivät myös välttämään esimerkiksi Henning Mankellille tyypillistä psykologista synkistelyä - tosin onhan Mankellin lajityyppikin erilainen.
Itseäni Remeksen, ja yhden esimerkin perusteella myös Soininvaaran kirjoissa viehättää juuri nuo mainitut asiat: poliittisiin ja teknisiin yksityiskohtiin perehtyminen, absoluuttisen demonisoinnin välttäminen sekä synkistelyn vähäisyys.
Sekä Soininvaaran että Remeksen kirjoja on käännetty saksaksi, mutta tietääkseni ei muille kielille. Ei liene sattumaa: kirjojen suomikeskeisyys ei vetoa ulkomaisilla markkinoilla, mutta saksalaisille suomikeskeisyys on esimerkiksi amerikkalaisiin, englantilaisiin ja ranskalaisiin verrattuna paremman suomitietoisuuden ansioista pienempi este.
Muita faneja?
"Jumalten sota" oli hyvinkin ylilyövä, niinkuin ovat olleet useat Remeksenkin kirjat, mutta näissä fiktioissa esitetyt faktat ovat hyvinkin totuudenmukaisia ja asiantuntevia. Kummatkin kirjailijat ovat todellakin perehtyneet kirjoittamiinsa asioihin useiden asiantuntijoiden avulla, vaikka itse juonessa mielikuvitus laukkaakin todella vilkkaasti. Yhteistä näissä kahdessa kirjailijassa verrattuna heidän amerikkalaisiin esikuviinsa on myös se, että nämä suomalaiskirjailijat pyrkivät välttämään kirjassa esiintyvien hahmojen demonisointia sekä absoluuttista hyvät vs. pahat asetelmaa kertomalla asiat kaikkien hahmojen näkökulmasta. Toisaalta nämä kirjailijat pyrkivät myös välttämään esimerkiksi Henning Mankellille tyypillistä psykologista synkistelyä - tosin onhan Mankellin lajityyppikin erilainen.
Itseäni Remeksen, ja yhden esimerkin perusteella myös Soininvaaran kirjoissa viehättää juuri nuo mainitut asiat: poliittisiin ja teknisiin yksityiskohtiin perehtyminen, absoluuttisen demonisoinnin välttäminen sekä synkistelyn vähäisyys.
Sekä Soininvaaran että Remeksen kirjoja on käännetty saksaksi, mutta tietääkseni ei muille kielille. Ei liene sattumaa: kirjojen suomikeskeisyys ei vetoa ulkomaisilla markkinoilla, mutta saksalaisille suomikeskeisyys on esimerkiksi amerikkalaisiin, englantilaisiin ja ranskalaisiin verrattuna paremman suomitietoisuuden ansioista pienempi este.
Muita faneja?