Niin siinä kävi, että hieno ura päättyi sitten tyhjien katsomoiden edessä. Harmi kyllä, onhan Ilari TPS-paidassa 2000-luvun legendoja.
Muutama muisto hienolta uralta:
- Nihkeä alku Turussa, veteli tutkaparinsa Hannuksen kanssa nelosketjussa ja pelasi kokonaisvaltaisesti heikosti ensimmäisellä TPS-kaudellaan.
- Toisella kaudella superläpimurto, vaikka pidettiin jo vähän menetettynä tapauksena. Tuon jälkeen todella hieno ja rahallisesti loistava kymmenvuotinen ura huippukiekon parissa.
- Lukkoa vastaan toisessa puolivälierässä 2010 totaalista dominointia: kaksi namusyöttöä hienoihin one-timer maaleihin ja kruununa pelin viimeisellä sekunnilla maalin takaa isketty 5-0 osuma. Oli muuten Turkuhallissa tunnelmaa tuolloin.
- Kaikkien muistama Tuulolan nöyryytys 3. finaalin jatkoajalla. Tuon ajan klassikkotermejä käyttääkseni ”radiosta nähtynä” eli AA:lta Järvenpään selostuksella kuultuna todettakoon, että hienoimpia kokemiani hetkiä penkkiurheilun parissa.
- Paluu Turkuun häiriintyi osittain loukkaantumisten ja kangistuneiden jalkojen myötä, mutta lähes pinna per peli tahdilla keskimäärin kolme kautta ykkösketjussa. Kokonaisvaltaisesta pelistä voidaan olla montaa mieltä, mutta olihan Filppula yksi niistä syistä noina aikoina, että hallille paikalle jaksoi lähteä. Harmi, että -18 pronssipelissä Ilarin rystynosto pysähtyi sisätolppaan, tuon kauden miehistö olisi sen mitalin ansainnut.
- Huikean pelisilmän lisäksi Filppulasta jäivät lukuisia kertoja mieleen todellisen herrasmiespelaajan elkeet. Vaikeimpien tappioidenkin aikana, hän oli harvoja, jotka jaksoivat aina kiittää yleisöä. Aina viimeisen päälle ryhdikkäät esiintymiset haastatteluissa, ja pelaaja, joka vastustajankin faneilta keräsi lähes poikkeuksetta suurimmat kunnioitukset TPS-joukkueesta. Monesti esim. Porin seisomakatsomossa olleena muistan hyvin kuinka Kallio ja Kakko ja kumppanit saivat, vaikka mitä kuraa kuultavakseen, Filppulan en muista juuri koskaan saaneen.
Varmasti hommia riittää näin fiksulla kaverilla tulevaisuudessakin. Toivotaan, että TPS huomioi jollain tapaa Filppulan upean uran vielä, kunhan maailma taas normalisoituu. Kiitos, Ilari!