Kuten palstan tapoihin kuuluu, niin mainittakoon jo näin aluksi että pikaisella haulla ei löytynyt samanlaista ketjua.
Ikuiset lupaukset, bustit, pettymykset... ketä he ovat? Oliko se nyt Adam Proteau, joka totesi ytimekkäästi että pelaaja on bust, jos hän ei lunasta häneen kohdistettuja odotuksia. Itse olen tästä hieman eri mieltä. Kaikki varmasti tietävät ne kuuluisimmat bustit, herrat Daiglen ja Stefanin. Tässä on kaksi täydellistä esimerkkiä siitä, miten pelaajaa kohtaan on asetettu suuria odotuksia jotka ovat jääneet lopulta toteutumatta. Joku voisi sanoa, että kumpikin näistä entisistä ykkösvarauksista on pelannut ihan hyviä kausia. Niin ovatkin, Daiglen 26+25 ja Stefanin 14+26 ovat ihan hyviä tehoja 2-3. kentän pelureilta. Se mikä tässä mättää, on se että lähtökohtaisesti ensimmäiseltä sijalta varatulta pelaajalta odotetaan paljon enemmän. Eikä siinä mitään, Daigle esimerkiksi oli ihan pomminvarma ykkösvaraus mutta homma ei sitten vaan jostakin syystä natsannut ison liigan puolella. Mutta entäpä tapaukset, jossa pelaajasta tulee sylkykuppi pelkästään typerän GM:n tai surkean pelaajatarkkailun takia...
Mietitään vaikka Glen Satherin järjetöntä päätöstä varata gooni-McIlrath ohi Tarasenkon, Fowlerin ja Gormleyn. Onko ihme, että pelaaja jonka ei kuulunut tulla varatuksi top-10 joukossa, ei myöskään kehity tuolta sijalta varattavien pelaajien tasoiseksi? Nythän McIlrath on tuomittu menetetyksi tapaukseksi, Rangersin omat kannattajat ilkkuvat Satherille ja elättelevät toiveita että ehkä joskus vuoden 2020 tienoilla Dylan ottaa ne puuttuvat askeleet ja valtaa kutospakin paikan. Olisiko asia näin, jos pelaaja olisi varattu toisen kierroksen puolivälissä, kuten asiantuntijat arvioivat? Kenties silloin olisi helpompi sulattaa se fakta, että McIlrathista ei kehittynytkään franchise-pakkia.
Entäpä ns. "listan ulkopuolelta varaaminen". Läski-Jay Feaster varasi vuoden 2012 21. varausvuorolla hyökkääjän nimeltä Mark Jankowski. Jatkoajassakin seurattiin draftia ja tyrmistys oli suuri, kun Jankowskin nimi huudettiin lavalla. Flames kannattajat vaativat Feasterille potkuja ja varaus tyrmättiin heti. Syystäkin aiheesta tuli melua, tuskin kovin moni oli edes kuullut koko kaverista. Jos Jankowski ei ikinä pelaa peliäkään NHL:ssä, niin olisiko oikeammin puhua paskasta varaamisesta kuin ikuisesta lupauksesta?
Stefanista ja Daiglesta odotettiin huippupelaajia liigaan. Kumpikin epäonnistui surkeasti, tämä on mielestäni pelaajien vika. McIlrath ja Jankowski eivät välttämättä pelaa yhteensä edes kahtasataa ottelua Show'n puolella, tämäkin menee pelaajien piikkiin. Ero on kuitenkin se, että Stefanin ja Daiglen kohdalla odotukset olivat realistisia. Ketä käy syyttäminen, jos manageri varaa pelaajan liian matalalla sijoituksella ja tämä pelaaja ei pysty kehittymään varausnumeroa vastaavalle tasolle?
Eli olisiko ikuisen lupauksen määritelmä sitten pelaaja, joka ei pysty nousemaan tasolle jota häneltä on voitu realistisesti odottaa. Eli siinä missä Magnus Pääjärvi-Svensson on bust, Alexander Ruuttu ei ole. Miten käy Connor McDavidin, jos hän ei riko sadan pisteen rajaa ensimmäisen kolmen kautensa aikana? Vaikka hän sijoittuisi jokaisella kaudella pistepörssin top-20 joukkoon, niin hän ei dominoisi kaukaloa pisteiden valossa kuten Crosby taikka Gretzky joihin häntä jatkuvasti verrataan. Ikuisesta lupauksesta tuskin olisi noilla tehoilla kyse, mutta pelaisihan hän silloin alle odotusten.
Parempaa avausta en nyt jaksa väsätä, joten keskustelu alkakoon jos ketään tämä aihe kiinnostaa. Itseäni kiinnostaa erityisesti vuoden 2010 draft, joten jos jollakin kannattajalla on tietoa oman seuransa varauksista kyseisenä vuotena niin ollos hyvä vaan.
Ikuiset lupaukset, bustit, pettymykset... ketä he ovat? Oliko se nyt Adam Proteau, joka totesi ytimekkäästi että pelaaja on bust, jos hän ei lunasta häneen kohdistettuja odotuksia. Itse olen tästä hieman eri mieltä. Kaikki varmasti tietävät ne kuuluisimmat bustit, herrat Daiglen ja Stefanin. Tässä on kaksi täydellistä esimerkkiä siitä, miten pelaajaa kohtaan on asetettu suuria odotuksia jotka ovat jääneet lopulta toteutumatta. Joku voisi sanoa, että kumpikin näistä entisistä ykkösvarauksista on pelannut ihan hyviä kausia. Niin ovatkin, Daiglen 26+25 ja Stefanin 14+26 ovat ihan hyviä tehoja 2-3. kentän pelureilta. Se mikä tässä mättää, on se että lähtökohtaisesti ensimmäiseltä sijalta varatulta pelaajalta odotetaan paljon enemmän. Eikä siinä mitään, Daigle esimerkiksi oli ihan pomminvarma ykkösvaraus mutta homma ei sitten vaan jostakin syystä natsannut ison liigan puolella. Mutta entäpä tapaukset, jossa pelaajasta tulee sylkykuppi pelkästään typerän GM:n tai surkean pelaajatarkkailun takia...
Mietitään vaikka Glen Satherin järjetöntä päätöstä varata gooni-McIlrath ohi Tarasenkon, Fowlerin ja Gormleyn. Onko ihme, että pelaaja jonka ei kuulunut tulla varatuksi top-10 joukossa, ei myöskään kehity tuolta sijalta varattavien pelaajien tasoiseksi? Nythän McIlrath on tuomittu menetetyksi tapaukseksi, Rangersin omat kannattajat ilkkuvat Satherille ja elättelevät toiveita että ehkä joskus vuoden 2020 tienoilla Dylan ottaa ne puuttuvat askeleet ja valtaa kutospakin paikan. Olisiko asia näin, jos pelaaja olisi varattu toisen kierroksen puolivälissä, kuten asiantuntijat arvioivat? Kenties silloin olisi helpompi sulattaa se fakta, että McIlrathista ei kehittynytkään franchise-pakkia.
Entäpä ns. "listan ulkopuolelta varaaminen". Läski-Jay Feaster varasi vuoden 2012 21. varausvuorolla hyökkääjän nimeltä Mark Jankowski. Jatkoajassakin seurattiin draftia ja tyrmistys oli suuri, kun Jankowskin nimi huudettiin lavalla. Flames kannattajat vaativat Feasterille potkuja ja varaus tyrmättiin heti. Syystäkin aiheesta tuli melua, tuskin kovin moni oli edes kuullut koko kaverista. Jos Jankowski ei ikinä pelaa peliäkään NHL:ssä, niin olisiko oikeammin puhua paskasta varaamisesta kuin ikuisesta lupauksesta?
Stefanista ja Daiglesta odotettiin huippupelaajia liigaan. Kumpikin epäonnistui surkeasti, tämä on mielestäni pelaajien vika. McIlrath ja Jankowski eivät välttämättä pelaa yhteensä edes kahtasataa ottelua Show'n puolella, tämäkin menee pelaajien piikkiin. Ero on kuitenkin se, että Stefanin ja Daiglen kohdalla odotukset olivat realistisia. Ketä käy syyttäminen, jos manageri varaa pelaajan liian matalalla sijoituksella ja tämä pelaaja ei pysty kehittymään varausnumeroa vastaavalle tasolle?
Eli olisiko ikuisen lupauksen määritelmä sitten pelaaja, joka ei pysty nousemaan tasolle jota häneltä on voitu realistisesti odottaa. Eli siinä missä Magnus Pääjärvi-Svensson on bust, Alexander Ruuttu ei ole. Miten käy Connor McDavidin, jos hän ei riko sadan pisteen rajaa ensimmäisen kolmen kautensa aikana? Vaikka hän sijoittuisi jokaisella kaudella pistepörssin top-20 joukkoon, niin hän ei dominoisi kaukaloa pisteiden valossa kuten Crosby taikka Gretzky joihin häntä jatkuvasti verrataan. Ikuisesta lupauksesta tuskin olisi noilla tehoilla kyse, mutta pelaisihan hän silloin alle odotusten.
Parempaa avausta en nyt jaksa väsätä, joten keskustelu alkakoon jos ketään tämä aihe kiinnostaa. Itseäni kiinnostaa erityisesti vuoden 2010 draft, joten jos jollakin kannattajalla on tietoa oman seuransa varauksista kyseisenä vuotena niin ollos hyvä vaan.