Pakarisella on menossa hiljaisempi jakso pisteiden teossa, mutta kokonaisvaltaisessa pelissä on edelleen timanttia. Virheitä tulee verrattain vähän, eli sinänsä tässä nyt ei ole mitään suurta dramatiikkaa ilmassa. Musta Pakarisen peliä syö keskenkuntoisen oloinen ja näköinen Lehterä aika paljonkin. Koska Lehterän liike on vajaavaista, se vaatii ketjukavereilta paljon ja peliä pitää pystyä rytmittämään Lehterän näkökulmasta molemmissa päissä. Palmun kanssa ajoitukset ovat paljon paremmin synkassa, mutta koska Lehterä on niin dominoiva pelaaja, häntä ei voi ketjun pelissä sivuutta. Eivätkä sivuutakaan ja siksi ykkösketjun peli on aika nihkeää.
Selkeästi mun silmiini näkyy myös se, että kun onnistumisia maalien muodossa ei ole tullut eikä koko jengin peli ole rullannut optimaalisesti, jolloin itseluottamuskaan ei ole tapissa ja se näkyy riskinottohalussa. Ja kun halua ottaa riskejä ei ole, pelaaminen on vastustajan näkökulmasta helpommin ennakoitavaa. Jos verrataan alkukauteen, jolloin "kaikki meni", ero on huomattava. Ja se alkukauden tilanne oli kuitenkin aika vääristynyt, kun n. joka 3. veto upposi. Silloin Pakarinen uskalsi vetää paikoista, joista ei "normitilanteissa" lauota ja kun nekin vedot usein upposivat, mikäs siinä oli rallatellessa. Nyt ollaan palattu enemmän normiarkeen ja se on usein ollut Pakariselle pisteiden muodossa epätasaista.
Toki voi olla, että kun Pakarinen sai niin paljon pinnoja heti alkukaudesta, että hän kokee duuniensa olleen henkilökohtaisella tasolla tehdyn jo marraskuun puolivälin tienoilla eikä nyt vain enää jaksa :). (Tämä oli huumoria)