Vaikka maalitili on hyvä avata aikaisin, niin jotenkin tuntuu, että verkkojen heiluminen heti alkuun jopa "vähän liian helpolla" ei tehnyt hyvää Pakarisen ja Talajan peliin. En nyt siis tarkoita etteikö niitä maaleja olisi silloin pitänyt syntyä tai vetää kiikareille pitkälle marraskuulle kute Kibe.
Mutta etenkin Talajan pelissä on huomannut sitä sen alkukauden maaliputken jälkeen, kun itseluottamus nousi huippuunsa parin onnistuneen kaukorannarin jälkeen, että yrittää ampua aina vaikka punaviivalta viiden pakin läpi, kun menihän ne silloin ekoissakin matseissa sisään. Ja oikeastaan monet tilanteet ovat kuihtuneet noihin epätoivoisiin yrityksiin. Totta kai laukaus on aina laukaus, mutta ei ne rannarit 1vs1 tilanteissa aina sieltä siniseltä asti uppoa, voisi kokeilla jo jalalla haastamista tai syöttöä tms.
Ja vähän samaa olen Pakarisenkin pelissä huomaavinani. Kun alkukaudesta upposi siniseltä laidasta sisään, niin sieltähän sitten yritetään joka helvetin pelissä, vaikka pääsisi läpiajoon tms (no ehkä vähän karrikoiden). No, nyt kun taas ei ole uponnut, niin nuo kaukovedot on vähentyneet, mutta eipä kyllä ole peliä onnistunut pahemmin silti edistämään. Asenteesta kyllä diggaan, mutta aikamoiseksi koohottamiseksi se aika usein tahtoo mennä. Noissa läpiajoissa on kyllä aika onneton. Huomaa jotenkin, että on vähän pihalla, kun on tilanne jossa ei vaan voi mennä tyylillä: "täysillä vaikka seinän läpi".