Tuosta ollaan puhuttu porukalla jo useampaan kertaan ja aika hartaasti. Pohdittu ihan peräti mies-nainen –porukoilla! Naisen kertoessa maailman parhaan vitsinsä kaikki miehet nauravat, mutta itse kasvoissa ei tapahdu muuta ilmeikästä kuin kulmia kohottava hämmästys. Ja asiaankuuluvasti päinvastoin tilanteessa naiset ovat nolostuneita ja korvat punaisena tasajalkaa hyppivien ja hohottavien miesten keskellä.
Päädyimme, että naisten mielestä naurettavia ovat kaikki todelliset tapahtumat: naapurin ruman horatsun raju lihominen tai sen tavattoman tyhmän henkilöstöpäällikköttären Gambian-stressilomaltaan saamaa kolmisilmäinen mulattilapsi, jolla on jo valmiiksi tippuri ja AIDS.
Miehet nauravat abstraktioille: mikä on kahdeksan sokean, alastoman ruotsalaishanuristin lempparibiisi tai mitä uljas taleban –vapaustaistelija sanoi parturissa Blaise Pascalin siistiessä hänen partaansa.
Löyhänä loppuuloksena oli, että miehillä ja naisilla on poikkeuksetta huumorintajunsa, mutta niiden yhteinen rajapinta on melkoisen pieni. Aikojen kuluessa ne kulkevat samaa vauhtiaan eteenpäin vierekkäin, mutta eivät ne silti kumminkaan täysin koskaan kohtaa toisiaan. Hyväksytään sitten se.
Oma lähtökohta on kumminkin, että arkipäivä olisi melkoisen ankean tympeä ilman hyväksyttävää, ymmärrettävää ja välttämätöntä yhteistä huumoria.
Periaatteella: jokaisen huumorintajuttoman tomppelimiehen takana olevan naisen edessä on vaihdettavissa oleva mies - hohoo, itsestäänselvyyksille.
Krissen valttina on se, että hän saa naiset tirkumaan omalla stand-up vuorollaan.