Ihmettelyketju

[Trenchtown]

Käytiin äsken vaimon kanssa kuskaamassa meikäläisen mutsi ja joku hänen kaverinsa viihteeltä kotiin. Ihmettelen, että missä vaiheessa osat ovat vaihtuneet? Minä selvin päin kuskaamassa mutsia keskellä yötä ja hän takapenkillä vaatimassa humalaisen innokkuudella lisää volumea radioon. Enkä edes käy nykyään enää yökerhoissa, en ole käynyt moneen vuoteen, kun taas mutsin kohdalla tuo viihteellä käyminen on lisääntynyt huomattavasti. Ihmettelen, että onko vain mun mutsi myöhäisen viidenkympin villityksen kourissa vai onko tuollainen teiniksi taantuminen yleisempääkin.

Kyllä mä hänelle toki tuon kaiken suon, ei siinä, ihan hyvässä hengessä ihmettelen.

 

[pernaveikko]

Miksi nuoret - oletettavasti kuitenkin yli 18-vuotiaat - naispuoliset tv-"toimittajat" kuulostavat nykyään alakouluikäisiltä sössöttäjiltä kanavalla kuin kanavalla? Karmeaa kuultavaa.

Onhan tästä ollut ihan ylianalyysiäkin. Kieli muuttuu ja varsinkin nuorista tytöistä on ollut puhetta kuinka ne tekevät sitä ja tätä meidän niin rakkaan kielen kanssa.

Sitä en tokikaan tiedä miksi näitä palkataan ruutuun.

 

[Captain Slow]

Eilen olin stadikalla uimassa ja saunaan mennessäni kolme siimakättä about 23-24 -vuotiaita tuli saunaan, uimashortsit päällä tietenkin. Yksi näistä rupesi kovaan ääneen valittamaan: "toi saatanan akka tuli vittu jotain kyselee mun uimahousuista, et mitkä noi sun uimahousut on. No mä sanoin siihen et no nää on vittu uimashortsit vitun huora!" Ja hirvee naurunremakka päälle.

Ihan oikeesti, mikä on näiden kotikasvatuksessa mennyt pieleen? Ehkä oon kukkahattutäti tai jotain, mutta huora sana on se, jota en ikinä käyttäisi missään tilanteessa. Jotenkin saa aina verenpaineen nousemaan.

Iiborin kanssa samoilla linjoilla.

Toinen juttu on sitten nämä pilluvaleet.. korjaan, pillunsaantipuheet. Voi vittu että kiinnostaa ketä oot sormettanut ja ketä pannut ja kuinka monesti. Varmaan se vakituinenkin morsian tykkää siitä että teidän lemmenhetkiä kerrotaan essonbaarissa räkäisen naurun ja yksityiskohtien kanssa. Ja eikös se yleensä mene niin että yleensä nää itkee baari-illan päätteeksi että "Miksi ei suhde toimi ja miksi se ei mua rakasta ja mitä pahaa oon mennyt tekemään"..

Perkele. Vaikka sinkku oonkin niin se on varma että jos joskus käykin niin hurjasti että päädyn monen mutkan ja kurvin kautta suhteeseen niin pari asiaa on varmoja.

1: Naista en tule huorittelemaan. Melkeinpä tekisi mieli vetää aina turpaan niitä jotka tän etikettivirheen tekee. Pitäisikö ruveta pitämään kirjanpitoa.

2: Lemmenhetkiä en mene möläyttelemään kylillä. En oo tätä touhua ymmärtänyt että vouhkotetaan siitä kuinka on saanut, kenen kanssa on oltu ja monestiko jyystetty, kumin kanssa vaiko ilman ja sitä rataa. Ihmetellään nyt tähän perään sekin että moni vouhkottaa siitä minkä ikäisenä on neitsyys menetetty.

 

[Ötökkä]

Ihmetyttää tuo pikkuöttiäisten määrä. Siis sellaisia minikärpäsiä tai jotain. Pyöräillessä pakko olla kokoaika aurinkolasit, ja pakko mennä sen verran "pienillä tehoilla" että voi hengittää nenän kautta, muuten tulee vähän lisäprotskuja. Juoksulenkinkin jälkeen niistin kärpäsiä. Varmaan kaikki halusi tietää.

Oma vika kai, kun en pyöräile/juokse coolisti salilla katsoen Salkkarien kesäuusintoja. Voi voi.

 

[Ötökkä]

1: Naista en tule huorittelemaan. Melkeinpä tekisi mieli vetää aina turpaan niitä jotka tän etikettivirheen tekee. Pitäisikö ruveta pitämään kirjanpitoa

Muutenkin ihmisillä on kummasti käytöstavat hukassa. Nainen olen itse, ja sekin särähtää korvaan kun naiset sanovat toista naista huoraksi. Siis oikeasti, en usko että koskaan olen tuota nimitystä käyttänyt. Myös homo (haukkumasana), neekeri, ählämi jne. haukkumanimiä käytetään paljon. Sitten näytetään keskaria (siis oikeasti, luulin että tämäkin loppuu joskus ala-asteella?) ja muuta pientä kivaa.

Kaiken takana on kai se toisten kunnioitus. Miten nuo ihmiset on kasvatettu?

 

[SamSpade]

Kaiken takana on kai se toisten kunnioitus. Miten nuo ihmiset on kasvatettu?

Ei niitä enää ole vuosiin kasvatettu, annetaan kesannoida pellolla ja tulos näkyy ja kuuluu.

 

[Shardik]

Tässä on vielä sekin hyvä puoli että kun ei tunne naapuria eikä edes tervehdi niin sitten jos sattuu halvaantumaan itse himassa tai ei muuten pääse liikkumaan edes puhelimeen, eikä ole sukulaisia elossa tai kavereita jotka oikeasti välittäisi niin saa pötköttää ihan rauhassa muutaman viikon siellä kotona, kukaan ei välitä hevon vitun vertaa ja vasta kun on mädäntynyt tarpeeksi kyrpiintynyt posteljooni valittaa postiluukusta tulvivasta hajusta ja sitten tulee ne mustatakkiset sedät aamukrapulassa kiroillen kaapimaan sinua punkasta muovipussiin, eikun biojätteeseen säästetään ruuminavausmaksut ja pesemään kämpän seiniä tolulla joskos isoisin kuolinpierut haihtuisi ja kämppä uudestaan seuraavalle madonruoalle asuttavaksi.

No nyt kun sen noin selitit, niin pakkohan sitä on ruveta tervehtimään tuntemattomia porraskäytävän lisäksi myös työpaikalla, kaupassa, kadulla ja jääkiekkomatseissa, jos vaikka joku heistä sattuisi sitten koputtamaan ovelle juuri silloin kuin makaan halvaantuneena maassa. Tämä tuntemattomien tervehtiminen varmasti pitää minut myös paremmissa väleissä myös kaikkien perheenjäsenteni, sukulaisteni, kavereideni, työtoverieni ja muuten vaan tuttujen ihmisten kanssa, jolloin hekin todennäköisemmin tsekkaavat, etten ole kuolleena keittiön lattialla, mikäli minusta ei kuulu kahteen päivään.

 

[Tim Callahan]

Käytiin äsken vaimon kanssa kuskaamassa meikäläisen mutsi ja joku hänen kaverinsa viihteeltä kotiin. Ihmettelen, että missä vaiheessa osat ovat vaihtuneet? Minä selvin päin kuskaamassa mutsia keskellä yötä ja hän takapenkillä vaatimassa humalaisen innokkuudella lisää volumea radioon. Enkä edes käy nykyään enää yökerhoissa, en ole käynyt moneen vuoteen, kun taas mutsin kohdalla tuo viihteellä käyminen on lisääntynyt huomattavasti. Ihmettelen, että onko vain mun mutsi myöhäisen viidenkympin villityksen kourissa vai onko tuollainen teiniksi taantuminen yleisempääkin.

Näkisin tässä enemmänkin tilanteen niin, että olet aivan saatanan tossun alla ja vaimosi on onnistunut tekemään sinusta ihan vitun tylsän ihmisen. Ei ilonpitoa, ei mitään oikeasti kivaa, vaan jotain helvetin tylsiä naisten juttua vaimon kanssa höpönassutellen ja äidilläsikin on hauskempaa kuin sulla.

Tervetuloa valintojen maailmaan...

 

[dorka]

1: Naista en tule huorittelemaan. Melkeinpä tekisi mieli vetää aina turpaan niitä jotka tän etikettivirheen tekee.

Ohhoh, onko meillä täällä aito valkoritari? Jokaisen naaraan vankkumaton puolustaja, Captain Slow.

Oikeasti saisi olla helvetin tyhmä jätkä jos vetäisi turpaan jotakuta sen takia, että sanoo naista huoraksi. Vittuako minua kiinnostaa jos joku huorittelee jotain satunnaista naista, varsinkin jos nainen on itse tekosillaan tämän ansainnut. Pitäisi vielä ottaa joku pahoinpitelysyyte naisen takia? Ei kiitos.

Voin myöntää, että huorittelen naisia jotka ovat pettäneet miestään.

 

[Savon Detroit]

No nyt kun sen noin selitit, niin pakkohan sitä on ruveta tervehtimään tuntemattomia porraskäytävän lisäksi myös työpaikalla, kaupassa, kadulla ja jääkiekkomatseissa, jos vaikka joku heistä sattuisi sitten koputtamaan ovelle juuri silloin kuin makaan halvaantuneena maassa. Tämä tuntemattomien tervehtiminen varmasti pitää minut myös paremmissa väleissä myös kaikkien perheenjäsenteni, sukulaisteni, kavereideni, työtoverieni ja muuten vaan tuttujen ihmisten kanssa, jolloin hekin todennäköisemmin tsekkaavat, etten ole kuolleena keittiön lattialla, mikäli minusta ei kuulu kahteen päivään.

Myönnän, että tämän kämppäänlahoamisen parodiointi on niin vaikeaa ettei se aina onnistu. Koetin lähestyä asiaa siltä kannalta että tavanomaisesta naapurin morjestamisesta (ilma mitään pakkoa tietenkään) voi olla yksinäiselle ihmiselle hyötyäkin. Joskus kun todellakin tarvitsisi vaikka jossakin ihan pikkujutussa hetkeksi täysin satunnaista apua, ei ilkeä vaivata ketään kun ei tiedä naapurista mitään eikä edes tervehdyksen vertaa ole puhuttu.
Eipä tuossa muuta : /

 

[Tim Callahan]

Kyllähän nyt naapurin tervehtiminen on ihan normaali asia, joka kuuluu normaalisti kasvatetun ihmisen tapoihin. Kertoo heti kättelyssä ihmisestä kaiken, kun näkee miten käyttäytyy "puoli-vieraiden" kanssa.

Huutonaurua teille kaikille sosiaalikammoisille ja muille mulkuille. Kävelkää jatkossakin pää alhaalla, niin ei tarvitse morjenstaa.

--

Ihmettelen vahvasti myös sitä miksi Suomi ei luovu Ahvenanmaasta? He eivät halua kuulua Suomeen, vaan Ruotsiin ja tämä käytännössä antaisi Suomelle vain säästöjä, koska maan erityisoikeuksiin hassataan rahaa. Käytännössä nuo saariston vittupääthän vetävät täydellistä apartheid-politiikkaa, jossa suomalaisia tai suomea puhua vainotaan. Kaikki Suomeen liittyvä yritetään poistaa ja silti tältä lykätään vähän väliä rahaa sinne. Pakkosuomea ei kouluissa ole, mutta silti me täällä Suomessa kidutetaan väh. kolmen vuoden ajan oppilaita sillä kielellä millä ei tee vittuakaan, paitsi nuuskaa ostaessa, sekä Liljendahlin Shellillä käydessä.

Paras mahdollinen tilanne olisi, että Ahvenanmaa liitettäisiin täysin Suomeen ja vaadittaisiin heiltä samoja asioita kuin normaaleilta ihmisiltäkin.

 

[Shardik]

Kummastipa tuntuu joitakin ihmetyttävän/ärsyttävän, etteivät kaikki tervehdi tuntemattomia naapureitaan. Älkää huoliko, en minä ainakaan kävele silmät lattiaan käännettynä, vaan ihan luontevasti, vaikka joku porraskäytävässä vastaan tulisikin. Ja jos tämä joku KKtig:n tai Savon Detroitin hengenheimolainen intoutuu minua tervehtimään, niin tervehdin kyllä takaisin, ettei tämä toinen jää siihen äimän käkenä ihmettelemään/manaamaan, kun joku ei tuntematonta ihmistä huomioikaan. Samaa taktiikkaa tuntuu suurin osa ihmisistä ainakin minun rakennuksessani käyttävän, kun eipä siellä oikeastaan kukaan koskaan tervehdi, joskaan ei myöskään vastaantulijoita välttele.

Luulen silti pystyväni lainaamaan proverbiaalista sokeria naapureiltani tarvittaessa. Ei silti, että olisi ikinä tarvinnut. Ainakin itse lainaisin naapureilleni, vaikka he törkeästi jättävätkin tervehtimättä.

 

[Virveliä kainaloon]

Itse morjestelen, jos saan katsekontaktin. Siis tyyliin naapureita tai puolituttuja. Välillä tulee hiukan epämääräinen olo, kun vaikkapa aurinkoisena päivänä tuon naapurin kasvot eivät näy, niin ei tiedä minne tuo katsoo. Saattaa joskus tulla tuijotettua vähän hölmönä. Jos joku morjestaa, niin tottakai silloin jäädään jutulle. Ainoa smalltalk tms. kommunikointi, joka jossain määrin tuottaa "vaikeuksia", on jollekin tuntemattomalle soittaminen. En tiedä miksi. Ja sekin oli ennen vaikeampaa. Ehkä huonoja kokemuksia "honosuomisille" soittamisesta.

Ja Ahvenanmaa on perseestä. Vois antaa Venäjälle vaihdossa Petsamoon. Ja Turku kaupantekijäisinä.

 

[kaspeerk]

Ihmettelen vahvasti myös sitä miksi Suomi ei luovu Ahvenanmaasta? He eivät halua kuulua Suomeen, vaan Ruotsiin ja tämä käytännössä antaisi Suomelle vain säästöjä, koska maan erityisoikeuksiin hassataan rahaa.

"Eivätkä ne enää halua liittyä Ruotsiin, vain pieni vähemmistö haluaa itsenäisyyttä. Nykyiseen erikoisasemaan ollaan tyytyväisiä, mikä onkin helppo uskoa." Lainaus HS.fi artikkelista http://www.hs.fi/kuukausiliite/Ahvenanmaa+on+maailman+paras+paikka+mutta+yht%C3%A4+asiaa+siell%C3%A4+pel%C3%A4t%C3%A4%C3%A4n+suomea/a1406600406952?ref=tf_iHSisboksi630-a&utm_campaign=tf-hs&utm_source=iltasanomat.fi&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage&jako=7e358e8b19005aa84c0b7e8b459c8d81&sivu=6

 

[Vuokralainen]

Tottakai tervehdin naapureita. Ei niiden kanssa tarvitse pitkäksi aikaa jäädä juttelemaan, tervehteminen riittää. Helpompaa on sanoa terve kuin kääntää päänsä pois.

 

[Ötökkä]

Ihmetyttää tämä sairalaruokia koskeva juttu IL:ssä. Tai siis lähinnä se, että jos joku saa paskaa (homehtunutta) jugurttia sairaalassa, niin siitä otetaan kuva ja laitetaan se Iltalehdelle. Eihän se sairaalan vika ole, jos kyseisessä jururtissa oli joku valmistevika ja se on homehtunut - helpostihan noin käy jos sattuu purkkiin tulemaan reikä tms. Itse ainakin henkilökunnalle sanoisin, että jugurtti on pilalla ja mitä ilmeisimmin saisin uuden tilalle - ei tulisi mieleenkään ottaa siitä kuvaa, saati sitten postata sitä jonnekkin Iltalehteen...

Tuolla on myös kuva jossa on pelkästään lihapullia lautaselle, ei salaattia, pottuja, salaattia tai mitään muutakaan. On varmaan joo paska ruoka, jos ei mitään muuta siihen lautaselle pistä...

 

[kaspeerk]

Toista kesää on nyt tullut työskenneltyä huvipuiston kioskeissa ja yksi asia ihmetyttää joka ikinen kerta. Osa kioskeista menee tuntia aiemmin kiinni, koska asiakkaita ei enää illalla ole niin paljoa. Kuitenkin, joka kerta jengi tulee koputtelemaan luukuille ja osa jopa kokeilemaan kioskin (lukittua, luonnollisesti) ovea.

Miten voi olla vaikea ymmärtää, että kioski on kiinni jos yksikään luukku ei ole auki ja työntekijät selvästikin ovat jo siivoushommissa sisällä? Erityisesti tuo oven kokeilu jaksaa naurattaa joka kerta.

 

[Leelian Lepotuoli]

Mä taas ajattelen esimerkiks noista sairaalaruokakuvista, että hyvä vaan ku soittelevat ja laittavat kuvia lehteen. Kuvat kertoo, ettei oo kaikki ihan kondiksessa ja tarttis tehdä jotain. Hoitoalalla kun kustannukset on vedetty niin alas, et hoidon taso aivan varmasti kärsii. Olihan noi jotkut iltalehden ruoka-annokset synnyttäneelle äidille aivan luokattoman huonot. Siellä saattaa olla yks kesälomittaja mättäämässä kovassa kiireessä tarjottimille ruokaa. Kyllähän tuollanen julkinen paine pakottaa esimiehiä miettimään et missä mättää.

Mä olen hoitoalalla ja jäin äitiyslomalle viime vuoden kesäkuussa, mun tilalle ei ole vieläkään otettu sijaista. Mun vastuualueeseen kuuluu kolme eri työtehtävää, ne tekee siellä se joka kerkee oman työn ohessa.. Mut ylityötunteja ei saa tulla.

 

[Shardik]

Tottakai tervehdin naapureita. Ei niiden kanssa tarvitse pitkäksi aikaa jäädä juttelemaan, tervehteminen riittää. Helpompaa on sanoa terve kuin kääntää päänsä pois.

Onko sinulla tosiaan vain kaksi moodia, kun joku tulee vastaan porraskäytävässä? Tervehdys tai pään pois kääntö? Toimitko samoin myös kadulla? Aika koomisen näköistä kulkemista varmaan.

Minä en porraskäytävässä käännä päätäni vastaantulijoiden puoleen, jos en poiskaan päin. Vilkaisen onko tyyppi tuttu. Jos on, tervehdin. Jos ei, niin en tervehdi. Jos tyyppi tervehtii, niin sitten tervehdin takaisin, vaikken pidäkään tuntemattomien tervehtimistä tarpeellisena. Toimin samoin sekä kadulla, että kaikkien talojen porraskäytävissä. Täten en tuputa tervehtimistäni sellaisille, joita ei kiinnosta tervehtiä, mutta en jätä tyhjän päälle niitä, jotka tervehtivät.

Kai tämä sitten on sitä käytöstapojen puutetta ja epäsosiaalisuutta.

 

[pernaveikko]

Kai tämä sitten on sitä käytöstapojen puutetta ja epäsosiaalisuutta.

Tuossahan tuo on erittäin hyvin niputettuna. Alkaa olla aika erikoista touhua kuinka näin yksinkertaisesta asiasta saa melkoisen väännön aikaan.

Päätä ei käännetä pois niin kuin ei tehdä kaupungilla kulkiessaankaan mitään ihmeellistä venkoilua. Tämä ei ole monimutkainen asia tai siis ei pitäisi olla.

 

[Leelian Lepotuoli]

Muistakaa hei, että on sitten vielä tämä yks ihmisryhmä niinku minä. Tervehdin ja jään höpöttämään kaikille, koirille, lapsille, mummuille ja roskakuskeille. Fillarimatka torille kestää tunnin kun jään suustani kiinni kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Joten toisaalta ymmärrän kyllä näitä naapureita jotka katselee muualle kun tulee vastaan tai hissiin. Ne ajattelee et voi fak, taas toi stanan kälättäjäeukko, piiloon.. Ei kaikki jaksa, ehdi tai kiinosta vaihtaa ajatuksia, yritän välillä itsekin muistaa sen ja olla hissunkissun.

Viikonloppuna kohtasin sielunsisaria ja -veljiä Mikkelissä, ihania ihmisiä. Ei mitään kiirettä missään kenelläkään, aina ehti muutaman ystävällisen sanan vaihtaa.

 

[Pavlovin Koira]

Muistakaa hei, että on sitten vielä tämä yks ihmisryhmä niinku minä. Tervehdin ja jään höpöttämään kaikille, koirille, lapsille, mummuille ja roskakuskeille. Fillarimatka torille kestää tunnin kun jään suustani kiinni kaikkien vastaantulijoiden kanssa.

Tiedän ihmisryhmän. Vaimoni kuuluu siihen. Siksi onkin pirun raskasta kulkea hänen kanssaan esim. lähiseudun kauppakeskuksissa kun aina tulee vastaan joku tuttu jonka kanssa ei meinaa saada kuulumisten vaihtoa loppumaan millään. Siinä seisoskelen vieressä vaivautuneena kunnes kyllästyn ja jatkan matkaa yksinäni.

 

[Mr.Fox]

Minä en porraskäytävässä käännä päätäni vastaantulijoiden puoleen, jos en poiskaan päin. Vilkaisen onko tyyppi tuttu. Jos on, tervehdin. Jos ei, niin en tervehdi. Jos tyyppi tervehtii, niin sitten tervehdin takaisin, vaikken pidäkään tuntemattomien tervehtimistä tarpeellisena.

Kuinka määrittelet "tuttu" tai "tuntematon" tyyppi?
Tai paremminkin... kuinka tutustut tyyppeihin/naapureihisi?

Käytännössä jokainen uuteen taloyhtiöön muuttava on aina aluksi "tuntematon". Miten niihin uusiin ja tuntemattomiin tyyppeihin sitten tutustuu, jos ei tervehtimällä? Mä olen asunut nykyisessä asunnossani jo reippaasti yli seitsemän vuotta, joten naapuriasunnoissa asukkaat ovat vaihtuneet jonkin verran. Joka ainoan naapurini kanssa tutustuminen on alkanut aina sillä "tuntemattoman tervehtimisellä".

Kun itse muutin nykyiseen asuntooni: silloiset naapurit tervehtivät tuntematonta, ottivat taloyhtiön uuden tulokkaan hyvin vastaan ja toivottivat minut tervetulleeksi. Nyt yritän itse jatkaa tuota perinnettä aina uusien naapurien tullessa taloyhtiöömme: tervehdin tuntemattomia ja toivotan heidät tervetulleiksi uuteen asuinympäristöönsä.

 

[A Siente]

Muistakaa hei, että on sitten vielä tämä yks ihmisryhmä niinku minä. Tervehdin ja jään höpöttämään kaikille, koirille, lapsille, mummuille ja roskakuskeille. Fillarimatka torille kestää tunnin kun jään suustani kiinni kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Joten toisaalta ymmärrän kyllä näitä naapureita jotka katselee muualle kun tulee vastaan tai hissiin. Ne ajattelee et voi fak, taas toi stanan kälättäjäeukko, piiloon.. Ei kaikki jaksa, ehdi tai kiinosta vaihtaa ajatuksia, yritän välillä itsekin muistaa sen ja olla hissunkissun.

Viikonloppuna kohtasin sielunsisaria ja -veljiä Mikkelissä, ihania ihmisiä. Ei mitään kiirettä missään kenelläkään, aina ehti muutaman ystävällisen sanan vaihtaa.

Juuri tämän takia varmistan aina et rappu on tyhjä ennen kuin poistun ulos. Ei ole mitään ahistavampaa kuin väkinäinen kuulumisten vaihtaminen tuntemattomien kanssa. Kyl mä voin pienellä nyökkäyksellä tervehtiä, jos joku sattuu moikkaamaan. Aika hyvin olen kuitenkin onnistunut välttämään.

 

[Dev]

Jos annetaan katsekontaktia, niin kyllä silloin yleensä tulee morjestettua. Mutta esimerkiksi tuo naapurin äijä tossa, se on aina täysin kyrpiintyneen näköinen, kävelee pää alaspäin, eikä ikinä moikkaa, vaikka sille heittäisi "morjes". Hänen vaimo sen sijaan on todella sosiaalinen tapaus ja sen kanssa tulee välillä juteltuakkin.

Mulle kerran yksi nykyisen rapun asukkaista tokaisi viikonloppuiltana kiukkusena ja kännissä "Pitäisi vittu vähän olla käytöstapoja, että morjestetaan naapuria". On sen jälkeen tullut aina moikattua. Jännä vaan, että kyseinen herra ei aikaisemmin ikinä ottanut edes katsekontaktia.