Ihmetyttää yhtälö nainen ja vaatteet.
Olet varmaan ollut naisesi mukana tämän ollessa vaateostoksilla. Siinä sitä ihmettelemistä vasta riittääkin. Homma alkaa siitä, että mennä lähimpään vaatekauppaan, jossa tongitaan tunti hyllyjä ja henkareita eikä löydetä mitään, paitsi yksi melkein hyvä vaatekappale. Kierros jatkuu toiseen vaatekauppaan, lopputulos muuten sama, paitsi ettei löydetty vaatekappale ollut
ihan yhtä hyvä kuin ekassa kaupassa. Ja taas uuteen putiikkiin, lopputuloksen jäleen hieman aiempaa huonompi. Ja eikun uuteen vaatekauppaan, joka onkin ihan nurkan takana. Tässä vaiheessa lopputuloksen arvaa jokainen. Kierros kestää pahimmillaan, siis miehen kannalta, useita tunteja, jonka aikana koko lähitienoon rättikaupat on tongittu ja huonoiksi havaittu. Mutta sitten..
Lopuksi palataan siihen ensimmäiseen vaatekauppaan ja ostetaan se melkein hyvä ja melkein miellyttävä vaate. Tätä kiertelyä en ehkä koskaan lakkaa ihmettelemästä, sillä se toistuu ja toistuu yhä uudelleen. Ja sitten niitä vaatteita käytetään kerran kaksi vuodessa. Lisää ihmeteltävää. Pari kertaa olen saanut l
ievän raivarin, kun ostoksilta palataan tyhjin käsin...
Niin, ja kun itse tarvin jotain vaatetta, menen lähimpään kauppaan ja jos sieltä löydän itseäni miellyttävän vaatteen, niin ostan sen. V*tunkaan väliä ei ole sillä, onko naapurikaupassa
ehkä hieman halvempi tai muutoin erilainen vaate. Luotan siihen, ettei lisäkseni kukaan muu katso sitä, mitä vaattetta mulla on päällä jos ne ovat suunnilleen puhtaat.
Anna anteeksi junttiuteni, Scholl.
Nykyisin jään mieluummin kotiin kuin odottelen autossa tai kahvilassa vaimon vaatekauppakiertelyä.