Empatia ja kyky eläytyä tuntemattomien ihmistenkin tunteisiin ja kohtaloihin on ihan normaalia ihmisessä. Itsellä menee ainakin joskus kovasti tunteisiin, kun medioissa näytetään jonkun sodan jaloissa kärsiviä ja pelkääviä lapsia (justiinsa ne lapset ottaa kovimmalle).
Empatiakyvyn määrä vaihtelee ihmisestä toiseen. Se määrä mikä itsellä on, on tietysti oikein. Eli jos ei edes tuntemattomien lasten hätä sureta, niin silloin empatiaa on liian vähän. Tuntemattomat aikuiset sen sijaan on valinnaisia surtavia tilanteen tunteisiin vetoavuuden mukaan.
Niiden naisten itkeskely Dianan kohtalosta voi vaikuttaa oudolta, mutta monet (etenkin naiset) seurasivat hyvin tarkkaan prinsessan elämää ja on siten voinut olla heille tärkeä ihminen vaikkeivät henkilökohtaisesti tunteneetkaan. Sikäli ymmärrän senkin.
Tämä on sama kuin se, näin esimerkkinä, että "ei meillä päin mitään kaamosmasennusta ole". Tällaisen luin hetki sitten. Tilastot (ai niin, nehän valehtelevat) kertovat toista, itsemurhien määrät, alkoholismi, mutta mitään ei ole vaikka on. Tuollaista rehentelyä ja asioiden kieltämistä on paljon ja etenkin vähemmän kouluttautuneissa kansankerroksissa. Kun käsitys itsestä tarkentuu, voi hyväksyä myös niin itsessä kuin toisissa olevia asioita, ihan kielteisiäkin.
Kysymys on laaja. Kaupunkilaisena, korkeakoulutettuna jne. voi tuntua oudolta puhua täyttä paskaa täysin selvissä asioissa, mutta sellaista ihmisen elämä useimmiten on. Ei keskivertokulkija tiedä, että hän näyttää kaiken ahdistuksensa sinulle, vaikkei sitä älyä edes itse. Hänellä menee hyvin. On työ, puoliso, lapsia, asunto, eli kaikki on ja hän kertoo että kaikki on, mutta silti on jauhettava kaikenlaista typerää.
Monilla miehillä päädytään jonnekin peniksen pituuden suuntaan. Ei kymmensenttisellä juhlita ja sen saattaa aamuyöstä aavistaa ja sitä on sitten kompensoitava kaikenlaisella jaarittelemisella, kun ei tunnu missään. Miten oikeassa hän onkaan lausuessaan, ettei tunnu missään, se on muijankin yleisimpiä mietteitä lauantai-iltaisin, mutta ei asiasta voi puhua koska ei se koko vaan miten sitä käytetään (kolme minuuttia lähetyssaarnaajaa). Elämä on oikeastaan on ollut täyttä pettymystä, mutta jos sen myöntäisi niin sitä olisi aika nopeasti autokatoksessa hirressä, kuten naapurin äijä, joka oli homoluuseri. Minä en ole homo, vaikka paikkakunnan ainoalla homolla on sama nimi ja tahtoisin vaihtaa nimeä ja joku oli vitsaillut, että samaa on miettinyt hinttikin. Ja kun akka ei ole kotona varttia yli neljä, vaikka työt loppuu neljältä niin vieraissa se saatana on käynyt. Olisipa. Sen olisi naiselle suonut.