Nyt täytyy ihmetellä kuinka pitkään lehdet kirjoittelevat aiheesta "Aja rauhallisesti, lapsia liikenteessä!". Tuo viesti on fiksu, se on ymmärrettävää, että sitä hoetaan kun koulut alkaa. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, että näin toimitaan ja useimmat toimivat, ne ketkä eivät toimi niin niitä tuskin tuo hokeminenkaan saa niin toimimaan.
Kuinka pitkään pääkirjoitukset on täynnä tätä tekopyhää lässytystä ja radioissa höpistään tarkkaavaisuutta. Onko jutut vähissä kun pääkirjoituksiin otetaan toista viikkoa tämä selitys. Rajansa kaikella.
Toki myös vapaat osiot ovat Tuula tuulihousujen maailman parantamista, miten pitää ajaa.
Ymmärrän vitutuksesi, se on inhimillistä, mutta minusta on vaikea pitää jokavuotista uutisointia ynnä kampanjoivaa tiedottamista ainakaan "tekopyhänä". Tuollainen muistuttaminen on loppujen lopuksi pieni ja kestettävissä oleva riesa niillekin, jotka eivät tällaista muistuttamista arvele tarvitsevansa. Jos tuolla tavoin vältetään yksikin koululaisen hengenmeno, niin "lässytys" on maksanut itsensä jo sillä takaisin. Vai olenko pelkästään tekopyhä väittäessäni näin? Lasten erityinen huomioiminen ja fiksu liikkuminen yleisillä teillä voi olla sinulle itsestään selvä asia, mutta sitä se ei varmasti ole monelle muulle kanssakulkijalle. Se on sitten eri asia, ottaako esimerkiksi juuri kortin saanut ja tietynmerkkisellä hyvin sisäänajetulla baijerilaisautolla liikkuva ns. miespuolinen riskikuljettaja näistä viesteistä onkeensa. Ehkä joku heistäkin ottaa.
Taajama-alueilla liikkuva huomaa selvän eron siirryttäessä kesäloma-ajasta koulujen syyslukukauteen. Asun sattumalta ala-asteen vieressä, ja erityisesti aamuisin saan olla tarkkana jo pihasta ulos ajaessani. Koetan toki olla tarkkana kesät talvet, ei sillä, mutta näin koulujen alettua on kesään verrattuna huomattavasti todennäköisempää, että välittömästi pihaliittymäni edessä sijaitsevaa kevyen liikenteen väylää lähestyy alaluokkalainen juuri sillä hetkellä, kun peruutan autoani ulos pihasta. On tuossa sen verran näkymää, että voi tehdä peruutuksen turvallisesti, mutta suin päin ei sovi auton persettä työntää kulkuväylälle.
On tuolla kotikulmieni taajama-alueella muitakin potentiaalisia vaaranpaikkoja koululaisten kanssa. Kolme ekaa kilometria kotoa lähdettyäni on sellaista maastoa, jossa periaatteessa jokainen suojatie ja liittymä on syytä huomioida yllärien varalta. Ja joka penteleen pätkä vielä näidenkin välissä. Joka vuosi minulle tapahtuu vähintään pari tilannetta, jossa joudun hidastamaan voimakkaasti tai jopa pysähtymään siksi, että koululainen ilmestyy äkkiarvaamatta eteeni jostakin pihaliittymästä tai mistä hyvänsä ennalta arvaamattomasta paikasta. Näissä eivät ole siis normaalit suojatien eteen pysähtymiset mukana, vaan pelkästään nuo "epästandardit" tilanteet. Entä sitten? On mielestäni suuresti eduksi, että tiedostan alitajuisesti pikkukoululaisten läsnäolon liikenteessä joka ainoa aamu. Uskon, että tämä on vähintään yhtä tärkeää heille, jotka ovat koululaisten kanssa samaan aikaan liikenteessä vähän satunnaisemmin.
Liikennekampanjoinnilla ja siihen liittyvällä uutisoinnilla on myös se puoli, että myös koululaiset itse ovat yksi viestinnän kohderyhmä. Ei ole yhtään haitaksi, että lapsille tähdennetään mahdollisimman montaa kautta sitä, että liikenteessä on tosiaan syytä pitää silmät ja korvat auki.
