Jännä juttu, kuinka Helsingin kokoisessa tuppukylässä voi kulkea monia vuosia törmäämättä vanhoihin koulukavereihin. Vaikka käväisisi muutaman tunnin ajan entisen koulunsa välittömässä läheisyydessä, todennäköisyys tuttuihin törmäämiseen on häviävän pieni.
Vielä omituisempaa on se, että asuin aikoinaan yli 10 vuotta Keski-Uusimaalla ja aina kun käyn noissa lapsuuteni maisemissa, olen missannut täydellisesti kaikki entiset tutut. Käsittääkseni ainakin suurin osa heistä asuu yhä noilla kulmilla, mutta aina vaan kykenen tiedostamattani välttämään heidät.