Tuosta ed. viestistä hieman kiinni ottaen, niin tämä "viherpiipertäjähän" nyt on muotisana. Ilmeisesti tällä hetkellä on tapana tuomita kaikki, missä vähänkin otetaan luonto jollain tavalla huomioon "viherpiiperoinniksi". Noh, toki jos se jarruttaa kehitystä ja kasvua, niin ymmärtäähän sen.
Puolustan itseäni sen verran, että painotan viestissäni ollutta sanomaa: luonto on otettava huomioon, mutta joku järjen raja täytyy olla. Todennäköisesti mainitsemassani asiassa tulee päätös, että saa jäädä maahan tyhjänä ja putsattuna, mutta tietääkseni siitä ei ole vielä varmuutta.
Luonnon huomioiminen esim. rakennustyömaan jätteenlajittelussa on mitä loistavinta toimintaa. Aiheuttaa ehkä nurinaa niissä 40 vuotta rakentaneissa, mutta siinähän kitisevät.
Toisen pidemmän sivun seinän tulee kuitenkin säilyä ehjänä, tai talosta tulee luontoa turmeleva hylkiö. Ja siellä alhaalla mikään ei ole muuttunut, edelleen on betoni maata vastaan kuin ennenkin, eikä öljyä enää kukaan koskaan laita sinne bunkkerin sisällä olevaan säiliöön. Se ei kuitenkaan ole talon asukkaiden vika, että mitä ilmeisemmin edellisen omistajan = rakennuttajan aikaan tehtiin ensiksi bunkkeri, sitten talo. Fiksua, mutta sitähän ihmiset olivat 1970-luvulla.
Itse säiliöremontti oli kallis, työläs mutta mielestäni meidän kannatti se tehdä, koska näin ollen ei ole riskiä luonnon turmelemisesta. Ja jos nyt pilkkua viilataan budjettiasioissa, niin maamassanvaihdon hinnalla saa melko ison pinon muovisäiliöitä.
Eli kuten tuossa peruspadan esittämässä tapauksessa, mitä lisä-arvoa säiliön ylöskaivamisella voi saada ja onko muita tapoja hoitaa asia kuten esimerkiksi varmistaa säiliön tyhjyys ja mahdollisesti sulkea se pysyvästi?
Tästä nimenomaan on tehty anomus, mutta sen käsittely on ollutkin sitten vähän monimutkainen juttu. On tehty katselmus paikan päälle ja ihmetelty ja mietitty. Vähän aikaa sitten ehdotettiin uutta katselmusta, edellisestä on nipin napin kuukausi.
