Toinen ikuinen ihmettelyn aihe on mitä tehdä kavereiden kanssa, jotka ovat tavallaan kaverisuhteiden gloryhuntereita? Siis, mitä tehdään sellaisten ihmisten kanssa, jotka parisuhteensa aikana ovat täysin kadoksissa ja esim. yhteinen kahvituokio pitää sopia kaksi kuukautta etukäteen, tai jopa se puhelinsoitto, jolla sovitaan tuo kahvituokio pitää sopia ainakin kuukausi etukäteen.
Kyse on siitä, mitä näiden kanssa pitää tehdä sitten kun se suhde on ohi ja yhtäkkiä halutaan leikkä parikymppistä ja juosta bailaamassa ja käydä pelaamassa jotain eri lajeja ja olla niin kaveria? Siinä kohdassa sitten se puhelinkin soi ainakin joka toinen päivä.
Olen vähän tullut siihen tulokseen, että eipä niillä oikeastaan mitään tee. Kun huomaa, ettei itseä enää kiinnosta niiden seura tuollaisen jälkeen, niin eipä kai niillä sen suurempaa merkitystä ole.
Kuitenkin niitäkin kavereita(itse mielestäni myös) löytyy, jotka osaavat erittäin helposti jakaa aikaansa ja pitää sosiaalisia suhteita yllä. Ei se voi niin vaikeaa olla?
