Uleåborgir
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Armeija-aikana eräänä tylsänä yönä väijyssä päätimme parin tyypin kanssa paskoa housuihimme. Se oli yllättävän vaikeaa ja täydellinen päähänpisto. Lieventävänä asianhaarana ikä ja tapahtumapaikka. Vittu, että väijyminen oli tylsää. Meillä ei ollut jatkoplania eli puhtaita alusvaatteita. Juttu päättyi silleen kiltisti ja tylsästi, että käytiin pesemässä housut vessassa ja kuivateltiin niitä aamuun asti. Mutta erään väijyvuoron tein kommandona. Nyt kun kerron tästä, olen Pulitzer-palkinnosta kamppaileva vakavastiotettava journalisti.
Itse en ole vielä paskonut housuuni kolmen-neljän ikävuoden jälkeen. Muistan kuitenkin kerran, kun 7-vuotiaana jouduin ulostamaan metsään, koska haaste ehtiä kotivessan pöntölle osoittautui liian suureksi. Perseeni pyyhin metsästä löytämääni painotuotteeseen.
Erään kerran olin hiihtämässä Oulun Niittyarosta lähtevällä ladulla kahden toverini kanssa. Toisella toverilla oli ä'änhätä näppeimmillään, ja hän poistuikin ladulta paskomaan metsään. Kysyimme häneltä "pyyhitkö perseesi". Hän vastasi, että pyyhkii vasta kotona. Muistelen, että tästä keskusteltiin pitkään ns. piireissä.
Paskahommissa tulee muistaa aina puhtaus. Kiteytymä "puhdasta paskaa" kertoo kansan hyväksyvän paskan, kunhan se on puhdasta. Ja syömmehän paskaa koko ajan. Leipänä, perunana, kaurapuurona, sokerina. Vai luuleeko joku, että viljat ja juurikasvit valkkaavat kasvunsa kirvoittajat?