Kylla syo niin miesta moinen raktasu hienolle sarjalle. Pleksin yli ja katsomoon. Sinansa ma mikaan Buffalo-fani ole, mutta Tepi olis ansainnu finaalipaikan/cupin kylla ihan saletisti. Semeihin kun mentiin niin funtsin, etta jos Anaheim vie pytyn niin Selanne saa kruunun hienolle uralleen, sama Buffalon/Tepin kanssa, Edmontonille menee muutenkin sympatiat Kanukki tiimina. Mutta Carolina ei keraa minkaannakoista kiinnostusta, sympatiaa tai periaatteessa yhtaan mitaan. Brind'a'Mourin naaman nakeminen tuottaa jo lahes saman laisia reaktioita kuin Sundinin. Hyvin lahelle paastaan siina vaiheessa jos Rob sen pytyn kasivarsilleen nostaa. Sundin pureskelemassa sita kultamitalia Torinossa oli jo sellasta K-18 kamaa, ettei moiseen rinnastettavaa nakya millaan haluaisi nahda.
Kylla katkeruus on paallimmaisena mielessa koko sarjasta. Ei vaan oo kovin reilua, etta pakkeja toisen peraan menee lasaretiin. Koko tilannehan muistuttin Sportin viimevuosien playoff sinnittelya, hah...McKeen loukkaantuminen oli lahinna viimenen isku ja lyotya lyotiin oikeen innolla. Kun esim toista eraa katso, niin naytti silta, etta Buffalon pakit pelaa jatkoajan temmolla kun Carolina oli viela hyvinkin pirtealla pelipaalla. Kaks maalia Buffalolle toisen eran loppuun heratti jo pienta toivon kipinaa, mutta olihan se melko selvaa, etta Carolinalla on silti viela suuuuuri etu ja etta Canesit tulee takaa rinnalle ja ohi.
Loppuun viela hurraa huutoja Tepille. Hurraa, hurraa, hurraa!