Hyväksytkö tahallisen häviämisen urheilussa?

[Pavlikovsky]

Sen verran on esimerkiksi tuo Lontoon olympialaisissa tapahtuneen sulkapallo-casen takia noussut tämäkin aihe ajankohtaiseksi, että on syytä varmaan kysyä jatkiksen palstalaisilta yleistä mielipidettä urheilussa tahalliseen häviämiseen, mikäli sillä saadaan jatkopeleissä/kisoissa tuntuvaa etua. Eli kysymys kuuluu: Hyväksytkö tahallisen häviämisen urheilussa?

Esimerkkejähän löytyy urheiluhistoriasta aiemminkin kuten länsinaapurin kiekkomaajoukkueen taktikoinnit arvokisoissa jne. Oma mielipiteeni on, että en hyväksy missään tapauksessa, koska urheilun perusperiaatteet mielestäni murenevat siinä samalla jos aletaan taktikoimaan sekä samalla katsojista vähät välitetään kyseisellä pelleilyllä. En koe kyseistä toimintaa millään tavalla arvostettavana. Tahallaan häviämiset vaikuttavat myös yllättävän moneenkin asiaan, kuten vedonlyönti jne. Toisaalta, tyhmähän se olisi, joka ei tuollaisia tilanteita osaisi ennakolta lukea ja näin toimia oman edun mukaan urheilusuorituksessa....makuasioita.

Eikun vastailemaan!

 

[Kiekoton]

Noita tahallisia häviämisiä tulee tapahtumaan niin kauan kuin ottelukaaviot ovat ennalta lukittuja ja otteluita pelataan eri aikaan. Myös erilaiset lepoajat alkusarjojen jälkeen ovat omiaan edesauttamaan tahallista häviötä.
Urheilun ytimessä ollaan silloin kun ei voi tietää ennen edellistä ottelua, kuka tulee seuraavaksi vastaan.

 

[sampio]

En hyväksy missään tapauksessa, vaan suoraselkäisesti ja välillä typeryyteen saakka sinisilmäisesti toivon, että jokainen suoritus ratkaistaisiin kovat piipussa. Ymmärrän kyllä sen, että jatkopaikan tms. varmistuttua ei kaikkea ole pakko laittaa peliin, mutta siinä on kuitenkin vissi ero tahallaan häviämiseen.

 

[Ramchester]

Totta kai hyväksyn. Yhden taistelun häviämisellä parannetaan omia mahdollisuuksia voittaa koko sota, niin sehän on juuri oikea tapa toimia. Älyn käyttö pitäisi sallia nykyään myös urheiljoille.

 

[TosiFani]

Kun järjestelmä on sellainen, että häviäminen on eduksi, hyväksyn. Se täytyy vaan tehdä niin tyylikkäästi, että yleisökin pitää siitä.

 

[Gags]

Jos järjestelmä mahdollistaa tällaisen on täysin hyväksyttävää käyttää tilaisuutta hyväkseen.

 

[mjr]

Jos menee huippu-urheiluun, on pelattava voittaakseen. Ja joskus tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa hävitä. Hyväksyn.

 

[Nimetön]

Entisenä urheilijana, en hyväksy. Tietenkin se on jokaisen oma päätös, mikäli haluaa tahallaan lähteä häviämään jotta jatkossa tulisi huonompia vastustajia, mutta meikäläisellä ei ainakaan ikinä ylpeys antanut periksi. Eikä antanut myöskään silloisella kiekkojoukkueellakaan ja hyvä niin.

 

[TosiFani]

... Eikä antanut myöskään silloisella kiekkojoukkueellakaan ja hyvä niin.

Oliko usein sellaisia tilanteita, jossa jouduitte asiaa pohtimaan, tilanteita joissa häviämisestä olisi ollut hyötyä?

 

[Rocco]

Paras systeemi olisi aina se, että ottelukaavio ei ole ennaltamäärätty, vaan vastustaja määräytyy vaikka samalla tavalla kuin jääkiekon pudotuspeleissä. Huonoin rankingissa oleva jatkoonpäässyt kohtaa parhaiten rankatun jatkoonpääseen jne. Sillä tavalla ei voi kikkailla ja vältellä tiettyä vastustajaa ainakaan kovin helposti. Ongelmaksi tulee vain se, että monesti alkusarjassa on X määrä pelejä, ja monesti viimeiset ottelut ovat joillekin jo turhia.

 

[Nimetön]

Oliko usein sellaisia tilanteita, jossa jouduitte asiaa pohtimaan, tilanteita joissa häviämisestä olisi ollut hyötyä?

Usein ei ollut, mutta muutamia tapauksia oli. Kyllä siellä tuli ehdotuksia, että hävitään niin saadaan XXXX vastaan pudotuspelissä, mutta yhtänopeasti ne ideat silloin lytättiin enemmistön toimesta. Usko pois, tätä tapahtuu yllättävän usein junioreissa, varsinkin kun nykyään ovat netti ja kaikki taulukot olemassa missä voi tilanetta seurata.

Urheilun pitäisi kilpailusta/pelistä riippumatta olla aina tapahtuma, missä annetaan parhaansa ja katsotaan mihin se riittää. Poikkeustapauksia löytyy, mutta yleisestiottaen kyllä suomalaisen luonne on niin kova, ettei se anna periksi tahalliseen häviöön varsinkaan joukkuepeleissä.

 

[ernestipotsi]

Urheilun pitäisi kilpailusta/pelistä riippumatta olla aina tapahtuma, missä annetaan parhaansa ja katsotaan mihin se riittää. Poikkeustapauksia löytyy, mutta yleisestiottaen kyllä suomalaisen luonne on niin kova, ettei se anna periksi tahalliseen häviöön varsinkaan joukkuepeleissä.

Joukkuepeleissä tätä "tahalleen häviämistä" kierretään usein ihan peluutuksilla. Laitetaan joku kolmosveskari maaliin ja lepuutetaan ykköskorin ratkaisijoita. Juniorisarjoissa joukkueen sisäinen tasoero on usein vielä hyvinkin suuri. Kärkijoukkueesta tulee paska kun otetaan lahjakkaimmat helmet sieltä pois.
Minusta tahalleen häviäminen on väärin, mutta tällainen toiminta on myös jossain määrin kyseenalaista. Suurin ero näiden välillä on toki se että esimerkkini toiminta on valmentajalähtöistä kun taas olympiaskandaalin häviämiset olivat pelaajien itsensä käsissä.

 

[Steegil]

Lähes jokaisen nyt ei vastanneen takit kyllä kääntäisi nopeasti, jos Suomen jääkiekkomaajoukkue olisi sellaisen tilanteen edessä, jossa häviämällä sopivasti ottelu saataisiin suuri etu tuleviin peleihin. Sopivalla tappio vaikka Slovakialle ja vastaan olympialaisten puolivälieräottelussa Sveitsi, kun taas voitolla vastaan tulisi Kanada. Epäilen että harva täällä vaatisi Suomea ehdontahdoin tuota matsia tuolloin voittamaan.

 

[finnjewel]

Aika lailla veteen piirretty viiva on tämä tahallaan häviäminen. Jos asia alkuerätasolle viedään, niin onko esimerkiksi yleisurheilussa, juoksujen alkuerissä oikein päästää vastustajia lopussa ohi, jos vaikka neljäskin sija riittää jatkoon?

Olisiko kanttia diskata Bolt jos hän 200 m alkuerässä hölkkää toisena maaliin vaikka oli johdossa vielä 10 metriä ennen maalia?

Lukittujen kaavoiden poistaminen olisi askel oikeaan suuntaan. Tahallaan häviämisen, jos sitä todella haluaa, voi kuitenkin tehdä niin taitavasti, että todisteita ei ole.

Jos muuten häviää vaikkapa sulkapallossa luovutuksella ja vetoaa (teeskenneltyyn) vammaan, saako ihmeparantumisen jälkeen kuitenkin jatkaa?

 

[tinkezione]

En hyväksy missään tapauksessa, vaan suoraselkäisesti ja välillä typeryyteen saakka sinisilmäisesti toivon, että jokainen suoritus ratkaistaisiin kovat piipussa. Ymmärrän kyllä sen, että jatkopaikan tms. varmistuttua ei kaikkea ole pakko laittaa peliin, mutta siinä on kuitenkin vissi ero tahallaan häviämiseen.

Tämä. Marginaalien ollessa kovin pieniä se pienikin panoksen puute varmasti edesauttaa häviämiseen, mutta siitä on pitkä matka tahalliseen puppelointiin. En siis hyväksy missään nimessä tahallista häviämistä.

 

[Rod Weary]

Hyväksyn varauksin, mutten arvosta. Tai sanotaan, että ymmärrän, mutten edelleenkään arvosta. Kaaviolajeissa tahallisista tappioista pääsee eroon, kun voitosta saa selvää etua tappioon nähden. Yksi vaihtoehto on antaa sarjataulukon ykkösen valita seuraava vastustajansa, kakkonen seuraavaksi jne.

 

[mjr]

Tämä. Marginaalien ollessa kovin pieniä se pienikin panoksen puute varmasti edesauttaa häviämiseen, mutta siitä on pitkä matka tahalliseen puppelointiin. En siis hyväksy missään nimessä tahallista häviämistä.

No jaa, minusta tämä on kyllä käytännössä ihan sama asia. Joukkue ei lähde täysillä liikenteeseen, koska tietää, ettei voitto hyödytä, ja jos ei lähdetä täysillä liikenteeseen niin tällä tasolla lopputulos on helppo ennakoida. Näin Ruotsi teki Torinossa ja kuinka moni täällä JA:ssa haluaisi, ettei Suomi olisi tehnyt samoin samassa tilanteessa? Ainoa vika noilla sulkapalloilijoilla oli, että tekivät saman asian liian ilmiselvästi, mitä on vaikea pitää minään hämmästyttävänä suur-rikkomuksena.

 

[Karpat46]

Ehdottomasti hyväksyn.

Jos systeemi on sellainen, että tahallaan häviäminen on kannattavaa niin silloin systeemissä on vikaa. Don't hate the player, hate the game.

 

[jokeripokeri]

Olympialaisissa/muissa arvokisoissa en hyväksy, mutta seurajoukkueiden turnauksissa tms. ihan suotavaa taktikointia.

Minusta on kuitenkin typerää verrata esimerkiksi juoksun/uinnin "alkuerävetoja" siihen, että urheilija häviää, kun sillä ei menetä mitään vaan päinvastoin hyötyy ennakolta helpommalla jatkolla. Juoksussa/uinnissa pyritään vain pääsemään jatkoon ja jos hölläät liikaa, niin käy kuten sille unkarilaiselle uimarille 400 metrin sekauinnissa. Kisat loppuvat siihen, vrt. "hei hävitään tahallaan, että saadaan kivetty tie finaaleihin ebin juttu". Sinällään tietenkin ymmärrän, ettei aivan verenmaku suussa tule esimerkiksi pelattua sitä merkityksetöntä alkueräottelua, mutta tuosta aasialaisten sulkapallopelleilystä sietääkin antaa rankkua.

 

[Lunatico]

Koska olen puolesta ja vastaan, niin vastaan en osaa sanoa.

 

[Eugen Jefferson]

Ehdottomasti hyväksyn.

 

[Jaws]

Olympialaisten henkeen kuuluu, että pelataan täysillä eikä tahallaan saa hävitä. Tämä gallup on tullut tuon "sulkapalloskandaalin" myötä ja sen osalta en hyväksyisi tahallista häviötä. Sen takia, että olympialaisiin mennessään urheilija lupaa ne tietyt asiat (urheilun kunnioittaminen tms.) ja urheilee maansa puolesta.

Muuten kyllä hyväksyn tavallaan taktiset häviöt, jos ne edesauttavat koko turnauksen tai muun voittoa.

Tosin itsekin olen ollut urheillessani tuollaisen tilanteen edessä, mutta silloin joukkue päätti pelata täysillä ja unohtaa tuollaisen taktikoinnin. Se on jaloa ja kunnioitettavaa, hieno homma.

Jos gallup ja sen vaihtoehdot olisivat tarkemmat, niin olisi helpompi äänestää. Nyt kun kysymys on aseteltu yleisesti koskien urheilua eikä pelkästään olympialaisia, niin vastaan että hyväksyn.

 

[Timbit]

En hyväksy. Täysin ylivoimaisen pelaajan/joukkueen ei ole tarpeen teurastaa vastustajaa, mutta tahallinen häviäminen on täysin väärin. Se on todellista ja aitoa vastustajan ja lajin halveksuntaa.

 

[Ziggy]

Itse kyllä hyväksyn joissain tapauksissa. Esimerkiksi rallissa on ihan yleistä että ajetaan joku erikoiskoe hitaammin jolloin saadaan paremmat lähtöasetelmat seuraavalle päivälle.

 

[cottonmouth]

Ihan ehdottomasti, jos se vaikuttaa vain urheilijaan/joukkueeseen itseensä ja systeemi sen mahdollistaa. Ei siis siten, kuten on tainnut käydä näissä muutamien vuosien takaisissa jalkapallon arvokisoissa, jolloin kaksi joukkuetta on pelannut sopivalla tuloksella molemmat jatkoon pudottaen kolmannen. Toki enemmän tuossa kai puhutaan sopupelistä kuin tahallaan häviämisestä.

Hieman hitaallahan urheilijan pitää käydä, jos ei käytä tallaista mahdollisuutta esimerkiksi helpomman jatko-ohjelman takia. Täälläkin tuli mieleen tuo ketjussa mainittu Kanada/Sveitsi-esimerkki lätkän arvokisoista. Olympialaisten aikaan on toki helppo jeesustella ihanteilla, mutta ei näitä fair play-sankareita kukaan enää kuukauden päästä muista, valitettavasti. Toisaalta kukaan ei muista myöskään tuolloin mahdollista taktista tappiota, jos palataan kotiin arvometallia kaulassa.

Tulee mieleen tämä vanha toteamus hieman toisesta aihepiiristä:

No man ever won a war by dying for his country. Wars were won by making the other poor bastard die for his.