Eli jatketaan
Periaatteessa hyväksyn ja olisin valmis ottamaan käyttöön kuoleman tuomion.
Tuomiota tulisi käyttää vain todella törkeissä ja sairaissa teeoissa, kuten raaoissa murhissa tms. Syyllisyydestä on oltava kiistattomat todisteet, esim dna näytteet tai muuten pitävät näytöt. Tuomiota ei missään nimessä tulisi käyttää mielivaltaisesti vaan todellakin ääritapauksissa. Pointtina ei ole tappammisen kostaminen tappamisella vaan tulevien kuolemien ennalta ehkäisy.
Suomalaisen lainsäädännön tarjoama oikeus turva rikolliselle on aivan liian kiltti. Selvästi harkitusta murhasta tai todella raaoista tapoista tuomitaan elinkautinen, mikä sitten ei olekaan elinkautinen vaan 12? vuotta. Tästäkin ensikertalainen selviää normaali kätöksellä puolella eli 6:lla vuodella. Uhri ei tule koskaan takaisin vaan tekijä kävelee kadulla omaisia vastaa jo muutaman hassun vuoden jälkeen. Onko se oikein.
Henkirikoksen, varsinkin raakojen tekijät eivät ole todellakaan terveitä(poikkeuksia löytyy) vaan henkisesti monesti sairaita, hyvin harvaa voidaan oikeasti ns parantaa. Ensimmäinen kerta on vaikein, siitä eteenpäin kynnys on paljon matalampana.
Henkirikosten tekijöiden on vaikea enää sopeutua yhteiskuntaan, mikä ennestään madaltaa kynnystä uusia rikoksensa.
Miksi sitten kannatan joissain tapauksissa kuoleman tuomiota todellisen elinkautisen, mikä sekin on hyvä vaihtoehto sijasta. Ensinnäkin kylmästi ajateltuna se on kustannusten säästöä. Tärkeämpänä seikkana uhrin omaiset voivat tuntea olonsa turvallisemmaksi kun tekijä on poistunut keskuudestamme, eikä pääse vapaaksi esim armahduksella tai muilla keinoin, joka on aina mahdollista niin kauan kuin tekijä elää. Toisaalta tekijänkin kannalta, ei varmaan ole mukava virua koko elämäänsä vankilassa, vaikkeivat ne nykyään mitään täydellisen ahdistavia koppeja Televisoiden, videoiden ja kirjojen, kahvin keitinten ja muiden mukavuuksien kera olekaan. Uhria ei mikään keino tuo takaisin se on varmaa, eikä poista omaisten tuskaa.
Kuoleman tuomiota käyttäisin vain ääritapauksissa, mieluiten en koskaan, mutta joskus se saattaisi olla ainoa oikea keino ja painotan vielä että syyllisyyden olisi oltava 110% varma, kiistaton.
Veikkaanpa, että moni kuolemantuomion vastustaja olisi eri mieltä asiasta, jos heidänb perheensä surmattaisiin raakalaismaisesti.
Vaikea asia, jossa tuskin on absoluuttisesti oikeaa vastausta, tämä oli vain minun mielipiteeni, älkää vetäkö hereneitä nenään vaan tuokaa omat kantanne esille, se avartaa ajattelua.