Pidän Haavistosta. En pidä suuresta osasta aateveljiään ja -sisariaan.
Pidän Niinistöstä. En pidä suuresta osasta aateveljiään ja -sisariaan.
Henkilönä pidän Haavistosta enemmän.
Äänestän Niinistöä, koska uskon että
tulevien kuuden vuoden aikana Suomi tulee tarvitsemaan tarkkaa talousmiestä enemmän kuin sovittelevaa humanistia. Toivoisin että näin ei olisi, mutta vaikkapa Raimo Sailas voi kysyttäessä kertoa että kyllä on. Toisekseen olen nyt viimeisimpänä niin vittuuntunut jokerihuligaani Arhinmäkeen ja liikenneministeri
Kyllöseen, että en halua antaa Haaviston muodossa pikkusormeakaan vasureille. Näpit irti kilometrikorvauksistani, sosialistit.
Vastauksena kysymykseen: Hyväksyn presidentiksi pätevimmän ehdokkaan, homo tai ei.
Ideaalitilanteessa presidentti ei olisi homo, koska takapajuisemmissa maailmankolkissa (lähellä ja kaukana) homoseksuaalin saattaa olla astetta vaikeampi saavuttaa perinteisen vahvuuden ihannointiin perustuva, tarpeellinen kunnioitus. Toisaalta osaisin helposti olla ylpeä suomalaisesta suvaitsevaisuudesta, jos kansa valitsisi presidentikseen homon. Suomella/Helsingillä on maailmalla muutenkin aika hyvä noste just nyt, ja homopressan myötä olisimme epäilemättä ns. kuuminta hottia puusta laskeutuneiden maailmankansalaisten keskuudessa. Tämä olisi virkistävää, ja luonnollisesti kanavoituisi myös taloudelliseksi hyödyksi.
Edelleen taloudesta puheen ollen, itse allekirjoitan Haavistonkin ajaman degrowth-ajatuksen sinänsä. Kulutus ei ainakaan tällä planeetalla voi kasvaa loputtomiin, jos resurssit ovat rajalliset - edes teknologian turvin. Nähdäkseni juuri nyt Suomella ei kuitenkaan ole varaa kivoihin ajatuksiin, vaan on pidettävä kieli keskellä suuta jotta tästä paskamyrskystä (ratkaisematon eurokriisi, vinoutuva huoltosuhde jne.) ensin selvittäisiin. Tässä uskon Niinistön olevan parempi mies tehtävään, vaikka presidentin toimenkuva vähän syrjässä olisikin. Oleellista on, että kakun jakajat eivät saavuta enempää poliittista valtaa silloin kun jaettavaa ei ole. Näen Haaviston tavallaan parempien aikojen ylellisyystavarana, jonka aika voi olla sitten kun Suomen ja maailman tilanne (toivottavasti) on vakaantunut ja koetusta oppineina voidaan alkaa hahmottaa järkevämpiä ja kestävämpiä tapoja elää ja olla.
Haaviston homous akselilla minä tykkään/minä en tykkää on asiana hyttysenpaska. Vähän kuin että minä en hyväksy maanantaita tai Edam-juustoa.