Hyvä kysymys! Kysymyksiä & pohdintoja tieteen piiristä

[arkisto]

* Alkuperäinen viesti poistettu

 

[Tarinankertoja]

Pallon sisällä painovoima on aina nolla, koska jokainen voimavektori kumoaa toisen vastakkasiuuntasen, liikut sitten missä tahansa pallon sisällä.

Painovoima on siis edelleen läsnä, mutta kaikkien painovoimavektorien summa integroituu nollaan. perusajatuksena on se, että jos olisit onton pallon sisällä (ja kaikkea ulkoista painovoimaa ei oteta huomioon ja olisit tasainen ja pieni pallo) vetovoimavektorit summautuisivat aina kaikki nollaan. Vaikka olisitkin lähempänä pallon toista reunaa sillä ei ole merkitystä, koska ympärilläsi olevan pollon kuori on aina etäisyden suhteen ja massapisteiden suhteen nollassa.

Mitään kummallista tai ihmeellistä ihan Newtonilaisittain tossa ei ole

 

[redlate]

Vastaan jotain ulkomuistista. Mä olen ymmärtänyt sen lämpökuoleman niin, että jossain vaiheessa tähdet ovat käyttäneet kaiken käyetttävissä olevan polttoaineen eivätkä enää säteile lämpöä ympärilleen. Muistan lukeneeni myös semmoisesta skenaariosta, jossa rauta on vakain alkuaine ja kevyemmät aineet "poltetaan" raudaksi tähtien sisällä ja raskaammat sitten hajoavat raudaksi,, joten jäljellä on kylmässä lämpötilaerottomassa ja pimeässä avaruudessa kiertäviä rautapalloja. Niin kauan kuin massaa on ei gravitaatio mihinkäään häviä. Ymmärrän niin, että suuressa mittakaavassa galaksit loittonevat mutta lähiympäristössä voi tapahtua törmäyksiä ym.
Ja ei kai se keskuksen mustan aukon massa häviä. Tai no, Hawkingin mukaan nekin säteilee itsensä pois.
Hämmenetään vielä sillä ajatuksella, että protoni ei ole stabiili. Sen seurauksena universumin kohtalona on kylmä alkeishiukkasparvi. En osaa kyllä nyt ajatella miten se toimisi. Pitää tutkia lisää aiheesta.
Korjatkaa ja taydentäkää jos olen ihan hakoteillä.

 

[mjr]

Jos haluaa päänsä kipeäksi niin voi yrittää miettiä kvanttimekaniikan ominaisuuksia tällä meidän erittäin newtonilaisella arkimielellämme. Maailmankaikkeus on syvästi outo...

www.space.com/amp/2000-atoms-in-two-places-at-once.html

 

[Ränse]

Tohon alkuperäiseen langan kysymykseen löyhästi liittyen. Mitä jos olisit maailmankaikkeuden ainoa massakeskipiste? Miten tällöin havannoitsisit ajan jne.? Aika ja avaruushan ovat täysin sidoksissa gravitaatioon, eli käsittääkseni jos ei olisi kappaleita jotka vaikuttavat toisiinsa, ei olisi myöskään ajankulua koska aika-avaruus olisi kaareutunut ainoastaan ympärilläsi, etkä liiku mihinkään minkään suhteen.

 

[Amerikanihme]

Pohdintani liittyy nyt galaksijoukkoihin. Sillä nehän kieppuvat ainakin toistaiseksi vielä toistensa painovoimapiirissä silti loitontuen (*) toisistaan (ne rykelmät, ei lähigalksit). Kun mietitään vaikka mahdollista lämpökuolemaa jossa ei enää pihaustakaan ole, niin tarkoittaako tämä nyky fysiikan mukaan, että pienemmät galaksijoukot joihin painovoima vielä ylsi romahtavat yhdeksi isoksi galaksiksi ja haihtuvat sitten pois, vai voiko rykelmän sisällä olevat galaksit irtautua vielä emo-rykelmästään noin niinkuin gravitaation puolesta?

Käsittääkseni galaksijoukot ovat irtautuneet tuosta yleismaailmankaikkeuksellisesta laajenemisesta. Niillä on tarpeeksi omaa massaa pitääkseen puolensa sitä vastaan. Joten galaksijoukkojen sisällä törmäykset jatkuvat ja jäsenien määrä pienenee. Mutta voi ehkä olla yksi keino päästä pakoon tuota yhteensulautumisuhkaa. Mm. suomalainen tähtitieteen professori Mauri Valtonen on esittänyt gravitaatiolinkoa, jolloin pienempimassainen galaksi vuorovaikuttaa esim. kahden keskustassa majailevan massiivisen galaksin kanssa, ja kolmen kappaleen "lakien" (lue kaaoksen) mukaan siitä voi olla seurauksena, että tämä kevyempi kumppanigalaksi lingotaan pois joukosta. Jos se saa tarpeeksi nopeutta, se voi kaipa paeta koko joukon gravitaatiovaikutuksen ulkopuolelle, ja sitten päästä mukaan tuohon yleiseen laajenemiseen. Galaksijoukkoon jäävien galaksien kohtalo en ehkä yhteensulautuminen pitkien aikojen päästä yhdeksi supergalaksiksi. Sen tähdet sitten aikojen myötä kuihtuvat pois tavalla tai toisella ja jäljelle jäisi vain säteilyä. No tämä ehkä tämän hetken kuva, ehkä ensi vuonna taas "tiedämme" enemmän.

 

[Warthog]

Asiaa hienoisesti sivuava video universumin tulevaisuudesta.

 

[Amerikanihme]

Olen siis sellaisessa käsityksessä/olettamuksessa, että nämä "nyrkinkokoiset" galaksijoukot loittonevat toisistaan isossa avaruudessa pimeän energian vaikutuksesta, mutta paikalliset galaksit joukon sisällä olisivat juuri sidottuja toisiinsa hamaan loppuun asti kuten tuossa sanotkin ellei nyt joku satunnainen singahda tuollaisella gravitaatiolingolla palloilemaan galaksijoukkojen väliseen avaruuteen. Oletan nyt että ymmärsin vastauksesi oikein.

Noin olen sen itse ymmärtänyt. Jonkin verran töitäkin aikanaan tein gravitaatiolinkoteorian kanssa, mutta aika unholaan nämä galaksijoukkojen tutkimukset ovat minulta jääneet.

 

[npc]

Hämmästyttävä löytö: Venuksessa merkkejä elämästä – Toistaiseksi vakuuttavin todiste elämästä muualla kuin maapallolla

Venusta peittävissä pilvissä on yhdistettä, jonka olemassaolo selittyy tutkijoiden mukaan vain yksinkertaisella elämällä.

yle.fi

Nyt on elämää taas.

Silti! Toistaiseksi ikinä ei olla saatu varmistettua tietoa mistään Maan ulkopuolisesta elämästä, että kyllä tässä jännityksellä varpaillamme olemme saaneet olla. Vai olemmeko sittenkään?

Ensinnäkin (oma näkemykseni), nykyisin ei ylitä uutiskynnystä jos joku kuppane eksoplaneetta on taas löydetty, hohhoijaa, onhan näitä.

Voin kuvitella ajan tossa 70 vuoden kuluttua kun ketään ei kiinnosta nämä mikrobit eri plaanettojen kuiden jääkerroksien alla tai edes muinaisen venuksen tai Marsin maanpäälliset kokeliaat kolme miljardia vuotta sitten.

Se, mikä hätkähdyttäisi, olisi siis se, että nähtäisiin ollaanko universumissa yksin vai kaksin vai montako meitä on ja miksi vai olemmeko sittenkään. Enkä tarkoita edes "älykästä" elämänmuotoa vaan ihan sanan elämä alle menevää matskua.

Panspermia selittää kivasti jotain ja antaa sellaisen ihmismielellelle ymmärrettävän lähestymistavan että "siittiöitä lentää tuolla", muttei se selittäisi siltikään mitään. Se olisi Aurinkokunnassa tapahtuvaa ja korkeintaan ehkä oumuamualaisittain jollain aikavälillä galaksin sisäistä liikehdintää, tähtienvälistä panspermiaa mutta ei sillä universumia siitettäisi.

 

[npc]

Eli tuohon ylläolevaan pohdintaan: vaikka sen yhden galaksin sisällä viilettäisi siittiökomeettoja hedelmöittäen vaikka sen oman koko galaksin loppujen lopuksi niin silti ainakin itse kysyisin onko elämää muualla? Laajeneva kaikkeus tekee kuitenkin mahdottomaksi jonkun yksittäisen komeetan irtautumisen omasta galaksistaan ja saavuttavan naapurin iskeytyäkseen sinne ja aloittaakseen mahdolliset rosessit.

Vastauksena ehkä Itte maalaisjärjellä sanoisin, että kai sitä on jos meilläkin. Ja tiedän ja tunnistan sen jonkun kuuluisuuden sanoman että olkoon vastaus kumpi tahansa, se on pelottava, ihmisjärjelle käsittämätön.

 

[npc]

Että mikä se pallosalama sitten niinku on?

Andrea Aiello, Max Planckin -instituutista, virittää neljättä ulottuvuutta että madonreikää vastaukseksi.

Tässä IL-jutussa nyt ei ole otsikon lisäksi mitään muuta, linkki on johonkin New Scientist -sivulle missä pitäisi jotain tilailla ja... Äh.

Mutta mielenkiintoinen ilmiö tämä meidän valopallo kumminkin. Eiköhän sekin ratkaista joskus, ei vielä ole ihan varmaa minkä tieteen piirissä.

 

[npc]

Nyt kun on tajunnut ja hyväksynyt sen, että paikalliset galaksit muodostavat sen oman pihapiirinsä eli paikallinen ryhmä tulee ennenpitkää sulautumaan yhdeksi galaksiksi ja muut ryhmät ovat auttamattomasti menneet ikiajoiksi ulottumattomiin, niin..

...jos kaukoputkisivilisaatio syntyisi jonkun+miljardin kuluttua ihmettelemään avaruutta tänne meidän paikallisen galaksijoukon sulautumisen jälkeisille liukkaille niin pystyisivätkö ne näkee ne menneet galaksit punasiirtymäteleskoopilla samoin kun me näemme ikuisen alkuräjähdyksen horisontissa nyt?

Intuitioni sanoo, että jos alkuräjähdyksen hehku ei meiltä ikinä katoa niin ei kai galaksijoukkojenkaan perävalot tulevaisuuden yksinäisiltä galaksijoukoilta ikinä tule häviämään kaukoputken päästä, eihän?

 

[npc]

Tuohon ylläolevaan ihmettelyyni pohjustan taustaa sen verran, että kun minua on ärsyttänyt luennoitsijat, jotka kertovat muka itsestäänselvyytenä alkuräjähdyksestä, että me vain katsomme ja pim - näemme. Minäkin olen useita vuosia skitsoillut ties missä ketjuissa tämän analogian kanssa.

Onneksi yhdellä luennolla Youtubessa joku yleisöstä tajusi kysyä tuosta taustasäteilystä. Tykkäsin todella proffan vastauksesta, se valaisi mulle mitä on mahdollista tietää tai tajuta. Kysyjä yleisöstä kysyi, loppuuko taustasäteilyn säteily joskus. Luennoitsija vetää vähän henkeä siinä ja hieroo partaansa, miettien varmaan miten tämän selittäisi.. ja vastaa että ei, ei se lopu. Lopettaisivat luennoitsijat jankkaamasta auringonsädeanalogiaansa, sillä tähden valo lähtee, saavuttaa ja poistuu päinvastoin kuin taustasäteily.

 

[npc]

Tiivistän vielä kysymykseni, jos joku haluaisi yrittää vastata, eli...

Näkeekö biljoonan vuoden kuluttua heräävä havaitsija niitä galaksiryhmiä, jotka aikoinaan olivat valonnopeuden sisäpiirissä eli näkyykö muinaiset perävalot?

 

[redlate]

Tiivistän vielä kysymykseni, jos joku haluaisi yrittää vastata, eli...

Näkeekö biljoonan vuoden kuluttua heräävä havaitsija niitä galaksiryhmiä, jotka aikoinaan olivat valonnopeuden sisäpiirissä eli näkyykö muinaiset perävalot?

Jaa-a. Ei ole kosmologia mulla kuin harrastuksen asteella mutta jos säteily jäähtyy/punasiirtyy samalle taajuus/lämpö-alueelle, niin en ole varma pystyykö sen suoraan säteilystä erottamaan mistä on kotoisin. Samaa kohinaa luulisin. Tämä on vain sivistynyt arvaus tosin.

 

[npc]

Jaa-a. Ei ole kosmologia mulla kuin harrastuksen asteella mutta jos säteily jäähtyy/punasiirtyy samalle taajuus/lämpö-alueelle, niin en ole varma pystyykö sen suoraan säteilystä erottamaan mistä on kotoisin. Samaa kohinaa luulisin. Tämä on vain sivistynyt arvaus tosin.

Juu, noin voisi käydä jos tuon biljoonan ottaa biljoonana. Minun täytyy edelleen yrittää selventää ihmettelyäni:

• (Havaittavan) Maailmankaikkeuden ikä: 13,8 miljardia vuotta
• (Havaittavan) Maailmankaikkeuden koko: 93 miljardia valovuotta (koska alkulähteiltä saapunut valonlähettäjä on tässä ajassa ehtinyt matkustaa kiihtyvällä vauhdilla tämän verran pois päin.)

Tästä tekisin siis päätelmän, että vaikka galaksijoukot (huom. ei galaksit!) kiihtyvällä nopeudella toisistaan loittonevat - joku hehku niistä silti jää meillekin kun olivat kerran ennen avaruuden repeytymistä vielä nähtävissä ja valonnopeuden piirissä. Venyy tietenkin. Katkeaako?

On tämä selittämisen yrittäminen vaikeaa kun ei luultavasti osaa esittää oikeaa kysymystä oikeilla termeillä. Noh: voisiko olla mahdollista sellainen hypoteettinen tilanne meidän universumissamme, johon putkahtaa jossain vaiheessa havaitsija eikä se voi enää saada tietoa horisontin taakse menneistä asioista, eli se tulkitsisi maailmankaikkeuden meidän paikallisen galaksijoukon kokoiseksi tai mikä musta-aukko siitä jäljellä nyt enää olisikaan? (ei mennä mustiinaukkoihin tässä ajatusleikissä)

 

[npc]

Olen nyt pohtinut ja makustellut @redlate -kommenttia. Itsekinhän tuossa toitotin, ettei alkuräjähdyksen hehku voi poistua, eli totean: Tulevaisuuden havaitsija ei voi syntyä "tyhjyyteen" vaan se aina näkee kiikareillaan maailmankaikkeuden mistä kotoisin, mihin on havahtunut.

Tietty vielä kiinnostaa se, voisiko valonnopeudella saavuttaa taskulampulla sen loittonevan galaksijoukon? Luultavasti ei, mutta sen joukon voisi silti punaisena nähdä kunnes sulautuisi samalle tasolle taustasäteilyn kanssa.

Yksin olemme, pienessä galaksirykelmässämme. Mitä meitä (galakseja) nyt on, joku alle 50 ehkä tässä? Kaikki muut ryhmät on ikuisiksi ajoiksi menetetty.

 

[Kuudes Viisikko]

Lopettaisivat luennoitsijat jankkaamasta auringonsädeanalogiaansa, sillä tähden valo lähtee, saavuttaa ja poistuu päinvastoin kuin taustasäteily.

Valo on valoa oli se lähtöisin mistä tahansa ja käyttäytyy samalla tavalla lähteestä riippumatta.

Tietty vielä kiinnostaa se, voisiko valonnopeudella saavuttaa taskulampulla sen loittonevan galaksijoukon? Luultavasti ei, mutta sen joukon voisi silti punaisena nähdä kunnes sulautuisi samalle tasolle taustasäteilyn kanssa.

Riippuu loittonevan galaksijoukon etäisyydestä. Jos se on riittävän kaukana, niin taskulampun valo ei koskaan saavuta sitä maailmankaikkeuden laajenemisen vuoksi.
Galaksijoukon valo ei pääse samalle tasolle taustasäteilyn kanssa, koska myös taustasäteily siirtyy maailmankaikkeuden laajentuessa yhä pidemmille aallonpituuksille.

 

[npc]

Valo on valoa oli se lähtöisin mistä tahansa ja käyttäytyy samalla tavalla lähteestä riippumatta.

Mielestäni tässä on suuri ero. Kaikki tiedetään, että tähti sammuu ja sen jälkeen sieltä ei tule viimeisten valonsäteiden jälkeen enää mitään. Mutta taustahehku ei katoa ikinä. Ei sitä tietysti ymmärtää voi, mutta voi sen uskoa jos näin sanotaan. Joskus olen siis ihmetellyt sitä, että miksi tuo taustasäteilyn pulssi ei vain mene meistä ohi tai vaihtoehtoisesti repeä valonnopeuden tuolle puolen ja x ajan jälkeen sitä ei voisi havaita. Mutta tällaista ei tule tapahtumaan nyky tiedon valossa.

Riippuu loittonevan galaksijoukon etäisyydestä. Jos se on riittävän kaukana, niin taskulampun valo ei koskaan saavuta sitä maailmankaikkeuden laajenemisen vuoksi.

Juu, kyllä minä tämän taskulamppukokeen tavallaan ymmärrän. Ei siinä sen enempää ihmeellisyyttä.

Galaksijoukon valo ei pääse samalle tasolle taustasäteilyn kanssa, koska myös taustasäteily siirtyy maailmankaikkeuden laajentuessa yhä pidemmille aallonpituuksille.

Okei, tämä on ihan hyvä pointti yksinkertaisuudessaan. (Vai voiko ne sittenkin jäähtyä samaan lämpötilaan/taajuuteen, kuten @redlate tuossa aiemmin sanoi ja täten eivät olisi erotettavissa toisistaan?)
- - - -

Kysyn näin ja tiivistän mitä tässä olen yrittänyt kysyä: Olisiko mahdollinen sellainen skenaario, missä havaitsija syntyy meidän tuntemaan maailmankaikkeuteen ja ei näkisi mitään hehkua enää missään?

 

[Kuudes Viisikko]

Joskus olen siis ihmetellyt sitä, että miksi tuo taustasäteilyn pulssi ei vain mene meistä ohi tai vaihtoehtoisesti repeä valonnopeuden tuolle puolen ja x ajan jälkeen sitä ei voisi havaita. Mutta tällaista ei tule tapahtumaan nyky tiedon valossa.

Taustasäteily menee meidän ohi, mutta perässä tulee aina vain kauempaa lähtenyttä taustasäteilyä. Huomenna havaittava taustasäteily on lähtenyt liikkeelle kauempaa kuin tänään havaittava.

Jos galaksi on riittävän kaukana, niin sieltä nyt lähtevä valo ei koskaan saavuta meitä. Sama pätee taustasäteilyyn. On olemassa raja, jonka takaa taustasäteily ei koskaan saavuta meitä. Mutta rajan tällä puolella oleva tullaan havaitsemaan, ja sillä viimeisellä säteellä tulee menemään äärettömän kauan aikaa saapua tänne.

 

[npc]

Jos galaksi on riittävän kaukana, niin sieltä nyt lähtevä valo ei koskaan saavuta meitä. Sama pätee taustasäteilyyn. On olemassa raja, jonka takaa taustasäteily ei koskaan saavuta meitä. Mutta rajan tällä puolella oleva tullaan havaitsemaan, ja sillä viimeisellä säteellä tulee menemään äärettömän kauan aikaa saapua tänne.

Tarkoitatko tuolla äärettömällä "valtavan pitkää aikaa" vai oikeaa ääretöntä?

 

[IceWalker]

Tässä pieni uutinen, joka liittyy myös tieteeseen. Tieteessä tapahtuu paljon ja jatkuvasti. Uutinen ei ole järin merkittävä, paitsi tietysti siksi, että jälleen yksi alkuperäiskansa on hävinnyt.

Eristäytyneen alkuperäiskansan viimeinen jäsen on kuollut

”Kuoppamieheksi” kutsuttu mies oli arviolta 60-vuotias. Miehen uskotaan asettaneen päällensä linnun höyheniä ennen kuolemaansa.

www.iltalehti.fi

Uutisesta voi etsiä monenlaisia asioita, mutta itse luen tätä nyt arkeologin silmin. Ja samalla mietin, olisiko ammatinvalintani ollut oikea sittenkään...

Heimo, joka on elänyt meidän keskuudessamme, jossa oli taannoin kuusi jäsentä, on nyt hävinnyt. Viimeinen sen jäsen, jota kutsuttiin kuoppamieheksi, on kuollut. Ilmeisen luonnollinen kuolema.

Mutta sitten hypätäänkin jo pimeyteen. Skientisti ei pidä tästä. Kuoppamies on kaivanut kuoppia ja nyt pohditaan, miksi. Suojaksi? Perin järkevältä kuulostaa. Vai onko kuopilla myös uskonnollinen merkitys, tai peräti vain? Oli asetellut höyheniä päälleen ennen kuolemaansa. Viluttiko vai mitä? Uskoiko saavansa siivet?

Seuraava askel on miettiä sitä, mitä todella tiedämme esihistoriastamme, ennen kirjoitustaitoa. Mitä tiedämme luolamaalauksista, muista ihmisen jättämistä artefakteista, entä kaikesta muusta ihmiseen liittyvistä merkeistä.

Emme tiedä juuri mitään heimosta, joka eli äskettäin. Kuinka voimme tietää mitään 10 000 vuoden tai 100 000 takaisista ihmisistä? Siis tietää, luova tutkijan mielikuvitus voi sepittää kokonaisen kirjaston muinaisten ihmisten kulttuurista ja elämäntavoista ja toinen tutkija kiistää kaiken. Kateuttaan, koska on itse keksinyt toisenlainen narratiivin.

Tiedon pohjana on perusihmisyys: kaikki tarvitsevat ruokaa, vaatteita, suojaa, seuraa, parittelukumppanin. Mutta mitään muuta, jos hyppäämme symbolien maailmaan, me emme muinaisista ihmisistä tiedä.

Tule ylös sieltä kuopasta, arkeologi...

 

[npc]

Kyllähän sitä monesti tulee mieleen katsoesaan asteroideista lähikuvaa tai jostain italialaisesta vaarallisesta vuoristopolusta että mistä saatanasta tämä kaikki kivimurska on tullut meidän universumiin?

Kun kivi kuumenee ja palaa isossa nopeudessa niin pim olet energiaa. Tämän me tähdenlentoja bonganneet voimme vielä käsittää, vaikkemme bonjaakaan mihin se massan energia siellä tähtitaivaalla menee tai miksi muuntuu, emmehän.

Onko ihmismielelle jotain ymmärrettävissä olevaa prosessia milloin energia muuttuu aineeksi? Voimmeko tätä prosessia nähdä luonnonilmiöissä vai onko vain laskennallista jotain mambi-musta-bambo-aukko-laskelmaa, jota tavikset eivät ikinä pysty tsennaa ilman syvällistä matematiikan ymmärrystä?

 

[Tarinankertoja]

Onko ihmismielelle jotain ymmärrettävissä olevaa prosessia milloin energia muuttuu aineeksi?

Kuten ehkä esim fuusioreaktiosta ymmärtää, puhutaan valtavista energioista kun massa muuttuu energiaksi ja päinvastoin.. esimerkkinä monesti että jos haluaa tuottaa lasin vettä energialla, se vaatisi 2.2468 × 10^16 J energiaa, eli tommoset 250 Nagasakiin tiputettua fatmaniä


…ja tässä ajattelussa muuntamisesta siis on jo virhe, kun kyse ei ole mistään muunnoksesta, vaan massa on energiaa ja energia on massaa.

Normielämässä kemiallisissa prosesseissa energiaa voi muuttaa massaksi ihan paristossa, mutta tämä ei ole se ekvivalentti jota E=MC2 tarkottaa.

Sitäkin kuitenkin tapahtuu kokoajan kun kosmisia säteitä kimpoilee maan ilmakehään ja törmäilee, mutta koska noi energiat on valtavia, niin ihmisen toimesta tämä "muunnos" on tehty kokeellisesti fotonin energialla tekemällä siitä elektroni ja positroni.

Ilman välivaiheita tämä tehtiin Brookhaven RHIC kiihdyttimsessä ihan vähän aikaa sitten.

Valosta synnytettiin materiaa – 80 vuotta vanha teoria oli oikeassa

Einsteinin yhtälöt pitivät kutinsa jälleen kerran.

www.mikrobitti.fi

 

[npc]

Kuten ehkä esim fuusioreaktiosta ymmärtää, puhutaan valtavista energioista kun massa muuttuu energiaksi ja päinvastoin.. esimerkkinä monesti että jos haluaa tuottaa lasin vettä energialla, se vaatisi 2.2468 × 10^16 J energiaa, eli tommoset 250 Nagasakiin tiputettua fatmaniä


…ja tässä ajattelussa muuntamisesta siis on jo virhe, kun kyse ei ole mistään muunnoksesta, vaan massa on energiaa ja energia on massaa.

Normielämässä kemiallisissa prosesseissa energiaa voi muuttaa massaksi ihan paristossa, mutta tämä ei ole se ekvivalentti jota E=MC2 tarkottaa.

Sitäkin kuitenkin tapahtuu kokoajan kun kosmisia säteitä kimpoilee maan ilmakehään ja törmäilee, mutta koska noi energiat on valtavia, niin ihmisen toimesta tämä "muunnos" on tehty kokeellisesti fotonin energialla tekemällä siitä elektroni ja positroni.

Ilman välivaiheita tämä tehtiin Brookhaven RHIC kiihdyttimsessä ihan vähän aikaa sitten.

Valosta synnytettiin materiaa – 80 vuotta vanha teoria oli oikeassa

Einsteinin yhtälöt pitivät kutinsa jälleen kerran.

www.mikrobitti.fi

Kiitti linkistä. En ole tuollaista sivustoa olemassa tiennyt olevan. Tuollahan on kaikkea muutakin jännää.