Hyvä kysymys! Kysymyksiä & pohdintoja tieteen piiristä

  • 3 901
  • 33

npc

Jäsen
Valo on valoa oli se lähtöisin mistä tahansa ja käyttäytyy samalla tavalla lähteestä riippumatta.
Mielestäni tässä on suuri ero. Kaikki tiedetään, että tähti sammuu ja sen jälkeen sieltä ei tule viimeisten valonsäteiden jälkeen enää mitään. Mutta taustahehku ei katoa ikinä. Ei sitä tietysti ymmärtää voi, mutta voi sen uskoa jos näin sanotaan. Joskus olen siis ihmetellyt sitä, että miksi tuo taustasäteilyn pulssi ei vain mene meistä ohi tai vaihtoehtoisesti repeä valonnopeuden tuolle puolen ja x ajan jälkeen sitä ei voisi havaita. Mutta tällaista ei tule tapahtumaan nyky tiedon valossa.

Riippuu loittonevan galaksijoukon etäisyydestä. Jos se on riittävän kaukana, niin taskulampun valo ei koskaan saavuta sitä maailmankaikkeuden laajenemisen vuoksi.
Juu, kyllä minä tämän taskulamppukokeen tavallaan ymmärrän. Ei siinä sen enempää ihmeellisyyttä.

Galaksijoukon valo ei pääse samalle tasolle taustasäteilyn kanssa, koska myös taustasäteily siirtyy maailmankaikkeuden laajentuessa yhä pidemmille aallonpituuksille.
Okei, tämä on ihan hyvä pointti yksinkertaisuudessaan. (Vai voiko ne sittenkin jäähtyä samaan lämpötilaan/taajuuteen, kuten @redlate tuossa aiemmin sanoi ja täten eivät olisi erotettavissa toisistaan?)
- - - -

Kysyn näin ja tiivistän mitä tässä olen yrittänyt kysyä: Olisiko mahdollinen sellainen skenaario, missä havaitsija syntyy meidän tuntemaan maailmankaikkeuteen ja ei näkisi mitään hehkua enää missään?
 
Joskus olen siis ihmetellyt sitä, että miksi tuo taustasäteilyn pulssi ei vain mene meistä ohi tai vaihtoehtoisesti repeä valonnopeuden tuolle puolen ja x ajan jälkeen sitä ei voisi havaita. Mutta tällaista ei tule tapahtumaan nyky tiedon valossa.
Taustasäteily menee meidän ohi, mutta perässä tulee aina vain kauempaa lähtenyttä taustasäteilyä. Huomenna havaittava taustasäteily on lähtenyt liikkeelle kauempaa kuin tänään havaittava.

Jos galaksi on riittävän kaukana, niin sieltä nyt lähtevä valo ei koskaan saavuta meitä. Sama pätee taustasäteilyyn. On olemassa raja, jonka takaa taustasäteily ei koskaan saavuta meitä. Mutta rajan tällä puolella oleva tullaan havaitsemaan, ja sillä viimeisellä säteellä tulee menemään äärettömän kauan aikaa saapua tänne.
 

npc

Jäsen
Jos galaksi on riittävän kaukana, niin sieltä nyt lähtevä valo ei koskaan saavuta meitä. Sama pätee taustasäteilyyn. On olemassa raja, jonka takaa taustasäteily ei koskaan saavuta meitä. Mutta rajan tällä puolella oleva tullaan havaitsemaan, ja sillä viimeisellä säteellä tulee menemään äärettömän kauan aikaa saapua tänne.
Tarkoitatko tuolla äärettömällä "valtavan pitkää aikaa" vai oikeaa ääretöntä?
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tässä pieni uutinen, joka liittyy myös tieteeseen. Tieteessä tapahtuu paljon ja jatkuvasti. Uutinen ei ole järin merkittävä, paitsi tietysti siksi, että jälleen yksi alkuperäiskansa on hävinnyt.


Uutisesta voi etsiä monenlaisia asioita, mutta itse luen tätä nyt arkeologin silmin. Ja samalla mietin, olisiko ammatinvalintani ollut oikea sittenkään...

Heimo, joka on elänyt meidän keskuudessamme, jossa oli taannoin kuusi jäsentä, on nyt hävinnyt. Viimeinen sen jäsen, jota kutsuttiin kuoppamieheksi, on kuollut. Ilmeisen luonnollinen kuolema.

Mutta sitten hypätäänkin jo pimeyteen. Skientisti ei pidä tästä. Kuoppamies on kaivanut kuoppia ja nyt pohditaan, miksi. Suojaksi? Perin järkevältä kuulostaa. Vai onko kuopilla myös uskonnollinen merkitys, tai peräti vain? Oli asetellut höyheniä päälleen ennen kuolemaansa. Viluttiko vai mitä? Uskoiko saavansa siivet?

Seuraava askel on miettiä sitä, mitä todella tiedämme esihistoriastamme, ennen kirjoitustaitoa. Mitä tiedämme luolamaalauksista, muista ihmisen jättämistä artefakteista, entä kaikesta muusta ihmiseen liittyvistä merkeistä.

Emme tiedä juuri mitään heimosta, joka eli äskettäin. Kuinka voimme tietää mitään 10 000 vuoden tai 100 000 takaisista ihmisistä? Siis tietää, luova tutkijan mielikuvitus voi sepittää kokonaisen kirjaston muinaisten ihmisten kulttuurista ja elämäntavoista ja toinen tutkija kiistää kaiken. Kateuttaan, koska on itse keksinyt toisenlainen narratiivin.

Tiedon pohjana on perusihmisyys: kaikki tarvitsevat ruokaa, vaatteita, suojaa, seuraa, parittelukumppanin. Mutta mitään muuta, jos hyppäämme symbolien maailmaan, me emme muinaisista ihmisistä tiedä.

Tule ylös sieltä kuopasta, arkeologi...
 
Viimeksi muokattu:

npc

Jäsen
Kyllähän sitä monesti tulee mieleen katsoesaan asteroideista lähikuvaa tai jostain italialaisesta vaarallisesta vuoristopolusta että mistä saatanasta tämä kaikki kivimurska on tullut meidän universumiin?

Kun kivi kuumenee ja palaa isossa nopeudessa niin pim olet energiaa. Tämän me tähdenlentoja bonganneet voimme vielä käsittää, vaikkemme bonjaakaan mihin se massan energia siellä tähtitaivaalla menee tai miksi muuntuu, emmehän.

Onko ihmismielelle jotain ymmärrettävissä olevaa prosessia milloin energia muuttuu aineeksi? Voimmeko tätä prosessia nähdä luonnonilmiöissä vai onko vain laskennallista jotain mambi-musta-bambo-aukko-laskelmaa, jota tavikset eivät ikinä pysty tsennaa ilman syvällistä matematiikan ymmärrystä?
 
Suosikkijoukkue
Ipa, ipa, ipa, ipaa...
Onko ihmismielelle jotain ymmärrettävissä olevaa prosessia milloin energia muuttuu aineeksi?

Kuten ehkä esim fuusioreaktiosta ymmärtää, puhutaan valtavista energioista kun massa muuttuu energiaksi ja päinvastoin.. esimerkkinä monesti että jos haluaa tuottaa lasin vettä energialla, se vaatisi 2.2468 × 10^16 J energiaa, eli tommoset 250 Nagasakiin tiputettua fatmaniä


…ja tässä ajattelussa muuntamisesta siis on jo virhe, kun kyse ei ole mistään muunnoksesta, vaan massa on energiaa ja energia on massaa.

Normielämässä kemiallisissa prosesseissa energiaa voi muuttaa massaksi ihan paristossa, mutta tämä ei ole se ekvivalentti jota E=MC2 tarkottaa.

Sitäkin kuitenkin tapahtuu kokoajan kun kosmisia säteitä kimpoilee maan ilmakehään ja törmäilee, mutta koska noi energiat on valtavia, niin ihmisen toimesta tämä "muunnos" on tehty kokeellisesti fotonin energialla tekemällä siitä elektroni ja positroni.

Ilman välivaiheita tämä tehtiin Brookhaven RHIC kiihdyttimsessä ihan vähän aikaa sitten.



 
(1)
  • Tykkää
Reactions: npc

npc

Jäsen
Kuten ehkä esim fuusioreaktiosta ymmärtää, puhutaan valtavista energioista kun massa muuttuu energiaksi ja päinvastoin.. esimerkkinä monesti että jos haluaa tuottaa lasin vettä energialla, se vaatisi 2.2468 × 10^16 J energiaa, eli tommoset 250 Nagasakiin tiputettua fatmaniä


…ja tässä ajattelussa muuntamisesta siis on jo virhe, kun kyse ei ole mistään muunnoksesta, vaan massa on energiaa ja energia on massaa.

Normielämässä kemiallisissa prosesseissa energiaa voi muuttaa massaksi ihan paristossa, mutta tämä ei ole se ekvivalentti jota E=MC2 tarkottaa.

Sitäkin kuitenkin tapahtuu kokoajan kun kosmisia säteitä kimpoilee maan ilmakehään ja törmäilee, mutta koska noi energiat on valtavia, niin ihmisen toimesta tämä "muunnos" on tehty kokeellisesti fotonin energialla tekemällä siitä elektroni ja positroni.

Ilman välivaiheita tämä tehtiin Brookhaven RHIC kiihdyttimsessä ihan vähän aikaa sitten.



Kiitti linkistä. En ole tuollaista sivustoa olemassa tiennyt olevan. Tuollahan on kaikkea muutakin jännää.
 

npc

Jäsen
Kuten ehkä esim fuusioreaktiosta ymmärtää, puhutaan valtavista energioista kun massa muuttuu energiaksi ja päinvastoin.. esimerkkinä monesti että jos haluaa tuottaa lasin vettä energialla, se vaatisi 2.2468 × 10^16 J energiaa, eli tommoset 250 Nagasakiin tiputettua fatmaniä
Eli kun tässä ajattelee, että tätä materiaa - mäkiä ja järviä - on jo ihan Suomessakin aika paljon niin kuinka ikinä paljon sitä energiaa on pitänyt alun perin olla, jotta siitä on saatu edes meidän Suomen kukkulat rakennettua? Saati kaikki Norjan vuonot tai Marsin vuoret? En voi käsittää kun katson uutiskuvaa maailman sodista. Tappelevat varmaan tästä kivestä. Noh, ainakaan sitä materiaa tai energiaa ei nykykäsityksen mukaan tule lisää, eli tässä on kaikki millä pelataan.
 
Viimeksi muokattu:

npc

Jäsen
Pohjois-Afrikka, noin vuonna 1999 jälkeen nykyisen ajanlaskun, Indiana npc

Aina haluan mennä jonnekin jemmaan ja piiloon. Medinoitten hyrske ja myrskäys on gauheeta.

Löytää oman jemman jostan kalliolta puskista. Nauttia ja olla saa hän.

Mutta sitten siinä sätkää käáriessä toteaa, että ainaki 45ºasteen jyrkkyys kalliolla olla jalanjälki siinä kalliossa uppoutuneena.

Wanhana paleontologis-uteliaana ihmettelee sitä aikansa, mutta ajattelee että kai nämä ovat kaikkien tiedossa nämä jalanjäljet - pakko olla. Ei kai siihen suomalaista hippiä tarvita ilmoittamaan näistä museovirastoille.

Jälkeenpäin ajattelee, että oishan tosta voinut jollekin mainita. Joskus muinoin tuokin kallio oli vaakatasossa kun esisedät käveli siinä.

Nyt olen ajatellut, että ostaisin taskulampun ja teltan ja lähtisin tonne etsimään jalanjälkiäni. Olisiko H. Sapiensin jälki? Neandertalilainen tuskin kun eivät vaikuttaneet P-Afrikassa. Ja milloin P-Afrikassa ylipäätäán muovautui nämä muodostelmat?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös