Mielestäni tässä on suuri ero. Kaikki tiedetään, että tähti sammuu ja sen jälkeen sieltä ei tule viimeisten valonsäteiden jälkeen enää mitään. Mutta taustahehku ei katoa ikinä. Ei sitä tietysti ymmärtää voi, mutta voi sen uskoa jos näin sanotaan. Joskus olen siis ihmetellyt sitä, että miksi tuo taustasäteilyn pulssi ei vain mene meistä ohi tai vaihtoehtoisesti repeä valonnopeuden tuolle puolen ja x ajan jälkeen sitä ei voisi havaita. Mutta tällaista ei tule tapahtumaan nyky tiedon valossa.Valo on valoa oli se lähtöisin mistä tahansa ja käyttäytyy samalla tavalla lähteestä riippumatta.
Juu, kyllä minä tämän taskulamppukokeen tavallaan ymmärrän. Ei siinä sen enempää ihmeellisyyttä.Riippuu loittonevan galaksijoukon etäisyydestä. Jos se on riittävän kaukana, niin taskulampun valo ei koskaan saavuta sitä maailmankaikkeuden laajenemisen vuoksi.
Okei, tämä on ihan hyvä pointti yksinkertaisuudessaan. (Vai voiko ne sittenkin jäähtyä samaan lämpötilaan/taajuuteen, kuten @redlate tuossa aiemmin sanoi ja täten eivät olisi erotettavissa toisistaan?)Galaksijoukon valo ei pääse samalle tasolle taustasäteilyn kanssa, koska myös taustasäteily siirtyy maailmankaikkeuden laajentuessa yhä pidemmille aallonpituuksille.
- - - -
Kysyn näin ja tiivistän mitä tässä olen yrittänyt kysyä: Olisiko mahdollinen sellainen skenaario, missä havaitsija syntyy meidän tuntemaan maailmankaikkeuteen ja ei näkisi mitään hehkua enää missään?