Aamulla riisipuuro on jo kiehumassa klo kuuden jälkeen: Samalla reipas perheenhenkilö leikkaa jo kaikkien uudesta suosikista, seitanista eli vegaanikinkusta ohuita siivuja puolison ja lasten lautasille. Tottakai tämä reipas, perinteitä kunnioittava perhehenkilö on jo huolehtinut lintulaudalle siemenet ja talipallot, kuunnellut Vesa-Matti Loirin ja Katri Helenan kaikki joululaulut kahteen kertaan ja muistanut päivittää Facebookin, Instagramin ja Twitterin riemukkailla joulukuvilla aina aamupaskan pyyhkimisellä iloisella joulupukkipaperilla siihen hetkeen, jolloin nautitaan siitä ihanasta kahvituokiosta, johon liittyy ystävien/sukulaisten ostama ihana kolumbialainen reilun kaupan kahvi, joka sillä omalla pikku kahvimyllyllä jauhetaan tuhannen atomeiksi omaan Moccamasteriin sopivaksi. Ah, tätä ihanaa joulurauhaa.
Sitten onkin jo aika herätellä rakkaat omat kullanmurut valmiiseen pöytään. Puolison mojovasta joulupierusta tiedät, että aamupala tulee juuri oikeaan aikaan. Lapset eivät kiukuttele, kun olet jauhanut kanelisokerin sekaan hieman rauhoittavia. Puolisosi ilme kirkastuu hyvän kahvin vaikutuksesta hänen samalla nauttiessaan seitania että sinun uljasta silkkipyjamaan verhoutunutta profiiliasi.
Aamupalan jälkeen puet pesueesi (myös puolisosi) ja lähdette hyvillä (mutta vakavin) mielin kohti hautausmaata, jossa muistatte parkkipaikkaa etsiessänne kirota kaikki helvetin tuliin, mutta myös uhrata ajatuksentynkä muualla poisnukkuneiden muistolle. Tässäkin vaiheessa muistat päivitykset Facebookiin, Twitteriin ja Instaan. Jotkut hurjimmat lähtevät tässä vaiheessa urkkimaan, että mitä sukulaisten joulussa tapahtuu? Tätä sanotaankin leikkisästi "lahjakierrokseksi". Käytte Marketta-tädin ja Markku-tädin luona saamassa lahjat ja laulamassa hassut joululaulut, Sirkku-anopin ja Pertti-appiukon luona syödään hieman jouluruokaa, rukoillaan Jezus-oletetun muistolle ja annetaan lahjoja puolin jos toisin. Sirkku-anoppi on ostanut sinulle elektronisen puntarin ja paketoinut sen ainoastaan lahjanaruun, mutta hymyilet iloisesti vastaanottaessasi sen, samalla kun mietit kostoa esim. bensalla valelun ja tulitikulla leikkimisen muodossa.
Onneksi kotimatka alkaa pian ja radio Nova soittaa Whamin Last Christmasin jo sadannen kerran aattopäivän aikana ja kaikkien ajatukset valtaa joulumieli, jonka turvin kotimatka sujuu leppoisasti. Kotona puoliso-oletettu ottaa kaapista pienpanimon tuottaman oluen ja painuu lasten kanssa katsomaan televisiosta Joulupukin kuumaa linjaa. Sinä matkaat keittiöön, laitat viinilasiin hitusen halpaa punaviiniä ja aloitat jouluruokien lämmittämisen. Välillä käyt olohuoneen puolella kysymässä rakkaimmiltasi, että haluavatko he jotain ja onko kaikki hyvin? Viet puolisollesi lisää vatsan löysälle vetävää pienpanimo-olutta.
Jatkat uurastusta keittiössä. Päivität Facebookin, Twitterin ja Instagramin ja pidät huolen siitä, että kuvasi näyttävät paremmalta kuin naapurin Markun/Marjan. Katat pöydän ja kutsut heleällä äänelläsi perhettä syömään. Hei eivät jostain syystä kuule ja kävelet hieman huolestuneena olohuoneen puolelle katsomaan, että mikä on hätänä? Kaikki on kuitenkin hyvin. Samu-sirkka siellä vain laulaa viimeistä lauluaan ja perheesi kuuntelee sitä kyynel silmäkulmassaan.
Koko perhe siirtyy juhlapöydän ääreen ja olette juuri aloittamassa ruokarukouksen...
kun heräät lastesi kauheaan parkumiseen ja puolisosi oksentamisen ääniin. Joulupukki on unohtunut tilata ja naapurin Samidi on jo kuskattu alkoholimyrkytyksen takia Meilahteen. Hakkaat sukupuolioletettuasi päin näköä ja kaivat samalla vaatekaapista 80-luvun "punaisen kautesi" vaatejämiä, jotka kiskot siippasi päälle samalla kuin liimapuikolla hierot hänen leukaansa ja kiinnität siihen kaikki talosta löytyvät vanut, myös ne, jotka ovat lapsesi suosikkiunikaverissa I-haassa... sisäpuolella.
Aloitat hysteerisenä "Pukki ovella jo kolkuttaa"-laulun ja muutat sen kesken kaiken "Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki"-lauluksi samalla kun tukistat lapsiasi niskavilloista osallistumaan yhteislauluun. Pukki kaatuu keskelle olohuoneen lattiaa, haisten oksennukselle, mutta siltikin sen verran tolkuissaan, että saa lahjapaketit hätäisesti jaettua.
Lapsien leikkiessä (uudelleenpaketoiduilla vanhoilla) leluillaan, sinä lämmität eilisen maksalaatikon jämät ja tarjouskorppukinkun ja mietit, että minkälaisen edustavan kuvan saisit kyhättyä Twitteriin, Instagramiin ja Facebookiin tällä kertaa?
Hyvää joulua kaikille.
ps. Muistammehan mahdollisuuksiemme mukaan myös kaikista vähävaraisempia joulun keskellä? Joskus kulissit kaatuvat ja se, mikä ennen oli "Insta-kamaa" on nyt selviytymistä. Auttamisen ei tarvitse olla aina rahaa, vaan hyvät teot toisten hyväksi merkitsevät usein enemmän kuin mikään maailman raha. Olkaa läsnä ystävienne/läheistenne kanssa ilman paineita kiireestä ja suorittamisesta. Ei ole pakko ehtiä tehdä kaikkea tai elää elämää kuin lehden sivuilla kerrotaan. Rauhaa ystävät, rauhaa...