Kyllähän Kärppä-hyökkäys tarvitsee variaatioita miehistöön.
TPS-peli meni osaksi virkamiesasenteen piikkiin ja juuri tässä piilee ongelma. Joukkueessa ei ole Tenkratin lisäksi yhtään sytyttäjää silloin kun on vähän harmaata ja tarvittaisiin pelin käännekohta. Se legendaarinen kulminaatiopiste.
Puolustuksesta ei löydy selkeää taklaajaa herättämään fyysisillä otteilla. Ainoastaan Lehtonen ja Kukkonen hoitavat hommansa vähän enemmän sykkeellä. Hyökkäyksessä ainoastaan Tenkratin vauhti ja kiemurat sytyttävät, samoin Aaltosen/Pesosen jotkin oivallukset mutta nekin ovat usein "piilossa" tai keskialueen kiemuroita. Esimerkkeinä pahasti junnaavista peleistä ovat mm. TPS, Ilves, IFK pelit, otteluja, jolloin peli oli välillä todella yksitoikkoista ja väkisin hyökkäysalueelle kiekon kanssa yrittämistä.
Kärpiltä puuttuu selkästi siis SE yksi taklaava pelaaja. Aikaisempia kommenttejani tarkentaen, en tarkoita fyysisellä pelaajalla automaattista kuittivihko-miestä (Lostedt tms.) vaan tarvittaessa hanskat tiputtava mutta muuten pääsääntöisesti hyökkäysmaalin edessä seisova ja kovia taklauksia aneemissakin peleissä jakeleva 2-3.kentän hyökkääjä. Ammattiurheilu ei eroa muista elämänalueista, joten aina välillä kiekkoilun työmaallakin on välillä parempi , välillä masentuneempi tunnelma. Juuri tälläisia virkamies-masennus-marras-helmikuu-kiekkoa varten tarvittaisiin se "clutch guy" kevään ahtaan tilan playoff pelejä unohtamatta. Ja näitä taklaavia laitureita löytynee yleensä rapakon takaa enemmän kuin näiltä kulmilta. Ohessa nimiä, jotka eivät ole siis mitään muita kuin esimerkkejä tarkoittamista pelaajatyypeistä; esim. AHL tasolta sellaisia kavereita kuten esim. Kirby Law tai Ben Eager tai B.Smyth.
Kärpät ei tarvitse Robert Scnabel, Mark Murphy, Kyle Rossiter, tai Brad Norton -kloonia vaan tuollaista, statistiikaalla kuvattuna 10+13=23pts, 90min kaverin, joka taklaa jokaisessa vaihdossa ja lisäksi lapioi kakkosylivoimassa maalin silloin tällöin.
Eli: Kärpillä riittää materiaa. Kärpillä riittää taitoa. Mutta kevään pelien odottelu ja monipuolisten pelaajien puute saattaa ajaa pelin välillä pahaan umpikujaan varsinkin silloin kun vastustaja pyrkii jäädyttämään tai muuten vain rauhoittamaan peliä. Nuorille kavereille riittää nytkin kiekollisen pelin isähahmoja, mutta yksi kovaa pelaava kanukki voisi olla sopiva, erilainen tuulahdus kentälle sekä nuorille mutta myös enemmän omin käsin menestystä tehneille Viuhkola, Tenkrat, Pyörälä, Saarenheimo, Kukkonen, Lehtonen, Vallin, Mikkola-sektorille. Sellainen perseelle treeneissäkin potkiva, ammattiylpeyttä uhkuva kanukki, jolta Jaakola ja Korpikari voisivat kysellä vinkkejä P-Amerikan kaukaloita varten.
TPS-peli meni osaksi virkamiesasenteen piikkiin ja juuri tässä piilee ongelma. Joukkueessa ei ole Tenkratin lisäksi yhtään sytyttäjää silloin kun on vähän harmaata ja tarvittaisiin pelin käännekohta. Se legendaarinen kulminaatiopiste.
Puolustuksesta ei löydy selkeää taklaajaa herättämään fyysisillä otteilla. Ainoastaan Lehtonen ja Kukkonen hoitavat hommansa vähän enemmän sykkeellä. Hyökkäyksessä ainoastaan Tenkratin vauhti ja kiemurat sytyttävät, samoin Aaltosen/Pesosen jotkin oivallukset mutta nekin ovat usein "piilossa" tai keskialueen kiemuroita. Esimerkkeinä pahasti junnaavista peleistä ovat mm. TPS, Ilves, IFK pelit, otteluja, jolloin peli oli välillä todella yksitoikkoista ja väkisin hyökkäysalueelle kiekon kanssa yrittämistä.
Kärpiltä puuttuu selkästi siis SE yksi taklaava pelaaja. Aikaisempia kommenttejani tarkentaen, en tarkoita fyysisellä pelaajalla automaattista kuittivihko-miestä (Lostedt tms.) vaan tarvittaessa hanskat tiputtava mutta muuten pääsääntöisesti hyökkäysmaalin edessä seisova ja kovia taklauksia aneemissakin peleissä jakeleva 2-3.kentän hyökkääjä. Ammattiurheilu ei eroa muista elämänalueista, joten aina välillä kiekkoilun työmaallakin on välillä parempi , välillä masentuneempi tunnelma. Juuri tälläisia virkamies-masennus-marras-helmikuu-kiekkoa varten tarvittaisiin se "clutch guy" kevään ahtaan tilan playoff pelejä unohtamatta. Ja näitä taklaavia laitureita löytynee yleensä rapakon takaa enemmän kuin näiltä kulmilta. Ohessa nimiä, jotka eivät ole siis mitään muita kuin esimerkkejä tarkoittamista pelaajatyypeistä; esim. AHL tasolta sellaisia kavereita kuten esim. Kirby Law tai Ben Eager tai B.Smyth.
Kärpät ei tarvitse Robert Scnabel, Mark Murphy, Kyle Rossiter, tai Brad Norton -kloonia vaan tuollaista, statistiikaalla kuvattuna 10+13=23pts, 90min kaverin, joka taklaa jokaisessa vaihdossa ja lisäksi lapioi kakkosylivoimassa maalin silloin tällöin.
Eli: Kärpillä riittää materiaa. Kärpillä riittää taitoa. Mutta kevään pelien odottelu ja monipuolisten pelaajien puute saattaa ajaa pelin välillä pahaan umpikujaan varsinkin silloin kun vastustaja pyrkii jäädyttämään tai muuten vain rauhoittamaan peliä. Nuorille kavereille riittää nytkin kiekollisen pelin isähahmoja, mutta yksi kovaa pelaava kanukki voisi olla sopiva, erilainen tuulahdus kentälle sekä nuorille mutta myös enemmän omin käsin menestystä tehneille Viuhkola, Tenkrat, Pyörälä, Saarenheimo, Kukkonen, Lehtonen, Vallin, Mikkola-sektorille. Sellainen perseelle treeneissäkin potkiva, ammattiylpeyttä uhkuva kanukki, jolta Jaakola ja Korpikari voisivat kysellä vinkkejä P-Amerikan kaukaloita varten.