Mitä on tapahtunut suomifutiksessa? Tuskin muuta kuin mitä tapahtui jo aiemmin koripallossa ja jääkiekossa. Nimet Dettman ja Jalonen saavat seurakseen Kanervan. Lentopallo kenties kuuluu myös samaan sarjaan.
Miksi kesti näin kauan? Koska suomalaiset ovat täydellisiä idiootteja jalkapallon suhteen, toki lähes täydellisiä muissakin joukkuelajeissa. Muistettakoon Harkimon kuningasidea laittaa täysin kokematon tyyppi halvalla jokeriperäsimeen, kun valmentajalla ei ollut merkitystä. Puhdasta idiotiaa.
Idiotia koskee yhtä lailla ns. jalkapallon asiantuntijoita kuin tavallista väkeäkin. Muistettakoon sitä parkua, mitä Hodarin menetelmät aikaansaIvat futisväessä, kun oli tylsää futista blaablaablaa. Minusta se ei ollut tylsää, vaan realismiin pohjautuvaa. Mutta moni nyt Kanervaa kiittelevä kuului siihen itkijäporukkaan, joka vaatimalla vaati pelin avaamista ja jonka tuloksena Suomi otti Baxterin kaudella kunnolla turpaansa mm. Venäjältä.
Eikä tämä tähän loppunut: sitten tuli Mixu ja hänen yhden konstin taktiikkansa, jonka jokainen vastustaja pian tunsi tarkalleen tunnetuin tuloksin.
Joukkuepeleissä on kysymys informaatiosta ja sen siirtämisestä pelaajille sitouttaen pelaajat pelitapaan. Tämä on yksi menestyksen edellytys ja toinen on tietenkin se, että joukkuepelien arvokisat laajenevat. Suomi ei kamppailisi EM-paikasta, jos kisoihin karsittaisiin vain 8 maata. Jopa 16 maata tekisi tiukkaa.
Jalkapallon lähihistoriassa Suomella on lähes aina ollut keskinkertainen pelaajamateriaali, lukuunottamatta 00-luvun alkua, jolloin Suomella oli hyvä materiaali. Mutta kun kisat laajenevat, keskinkertainen materiaali riittää lopputurnaukseen, jos ja vain jos meillä on huippuvalmentaja.
Ja nyt meillä sellainen on.
Huippuvalmentajan tuntee siitä, että lähes kaikki haukkuvat häntä. Ja siitä, että hän tuntee pelitavan syvällisesti ja noudattaa omaa visiotaan pelistä. Kuten tiedämme, useimmat urheilujohtajat ovat idiootteja, jotka todennäköisesti eivät ymmärrä pelistä mitään, vaikka seuraavat sitä joka päivä. Lisätietoa Argentiinasta, joka valitsi maailman huonoimman valmentajan Maradonan pelaajameriittiensä pohjalta, Harkimon facebookkavereita mahdollisesti.
Kun valmentaja näyttelee valmentamista, toimittajat näyttelevät kysymyksiä, urheilujohtajat näyttelevät ajattelemista ja suuri yleisö itkee kovaa kohtaloa, syntyy ikiliikkuja, joka onneksi Suomen osalta hajosi. Saimme aidon valmentajan, joka oikeasti suhtautuu järjellä ja intohimolla työhänsä.
Ja kas, valmentaja osoittaa vanhan hokeman huonosta materiaalista hölynpölyksi. Suomella on pari tähteä ja kaikki pelaajat pelaavat suunnitelman mukaan. Mitään luovuutta ei tarvita. Kenenkään ei tarvitse ajatella mitään, riittää kun Kanerva ajattelee.
Tässä mielessä jalkapallo on shakkia, jossa vain harvoin tehdään maaleja ja mitään merkittävää. Ja jossa nappulat eivät ajattele. Mutta koko ajan pyritään lukemattomilla siirroilla tekemään maali (shakki tai jopa matti) mahdolliseksi. Ja tätä totuutta suomalaiset eivät tosiaan ymmärtäneet aiemmin: katsoivat Italiaa kuin lehmä ydinvoimalaa. Ei hajuakaan, mistä pelissä on kysymys. Tai Espanjaa jne. Brasiliasta kaikki sentään pitivät, koska Brasilia pelasi aiemmin luovasti ja hävisi uskomattomalla materiaalilla. Kunnes tuli jo brassi, joka osasi valmentaa ja tappoi luovuuden.
Kanervan futis on tällaista, haetaan aukkoja vastustajan puolustuksesta ja pidetään vastustaja poissa omalta maalilta. Se on ollut aina futiksen idea, jos brasseja ei lasketa. Se on aina voittavaa, vaikkakaan ei näyttävää futista. Kuten shakissa, jos asioita tehdään vaikkapa vain yhdestä syötöstä pihistäen, maaleja ei vain tule. Koska se yksi syöttö olisi välttämätön maalipaikan saamiseksi. Tottakai tähtimateriaali voittaa keskinkertaisen, jos kummallakin on huippuvalmentaja. Mutta vain jos.
Se on tylsää, jos asiaa ajattelee näin. Ja moni suomalainen ajattelee, ei ihme, että shakki ole täällä kansallispeli. Sexyfutis suhtautuu Suomeen kuten Natalie Portman Uuno Turhapuroon. Ei onnistu.
Mutta jos A-maajoukkueemme pääsee arvokisoihin, silloin ehkä useampi alkaa ajatella futista uudella tavalla. Ja siirrymme pohjoismaiselle tasolle, jossa koripallon tapaan olemme EM-kisojen vakiovieras.
Kenenkään ei tosiaan tarvitse pitää jalkapallosta. On muitakin lajeja, joissa ei tarvitse tylsistyä, vaan koko ajan tapahtuu jotakin. Mutta näiden, jotka eivät ymmärrä futista, ei tarvitse tulla neuvomaan miten sitä pelataan. Vapaan jalkapallon ajat ovat jo kaukana takanapäin. Italia oli edelläkävijä, nyt jokaisen maan täytyy menestyäkseen osata puolustaa, aktiivisesti, ei bussia parkkeeramalla.