Päivitetään vähän maajoukkueosiota. Tämä kausi on itseasiassa täydellinen välikausi, edellinen oli vuosi 2018. Tänä vuonna ei pelata EM tai MM-karsintoja eikä Suomi pelaa arvokisoissa. Kolmostason otteluja korkeintaan, eli Kansojen Liigaa pelataan. Tämä kausi on siis myös varattu maajoukkueen uudistamiselle, voidaan ihan rauhassa kokeilla pelaajia, jotka eivät ole vielä näyttäneet taitojaan A-maajoukkueessa.
Kausi alkoi eilen Islantia vastaan. Maajoukkue oli käytännössä parhaalla miehistöllään, sillä aina maajoukkueesta joku puuttuu. Muutoksia on todella tapahtunut ja tapahtuu.
Maalissa jatkaa Luke ja kakkosena Jesse. Tähän kuvioon ei varmaan muutoksia tule ainakaan kahteen vuoteen.
Keskuspuolustus on sen sijaan mennyt uusiksi. Toivio ja Arajuuri lopettivat. Heidät tulee korvaamaan DOS, Väisäset ja Ivanov. Muitakin kokeillaan.
Laitapelaajiin/pakkeihin liittyy ikuisuusongelma. Laatua on vaikea löytää. Raitala varmaan poistuu majusta, Granlundkin on jo 33-vuotias. Uronen ja Alho lienevät nyt ensimmäisinä tälle paikalle, varmaan seuraavaksi tulevat Soisalo ja Soiri.
Keskikentällä Sparv lopetti. Kamara, Schuller, Lod, Taylor, Nissilä, siinä pelaajia, jotka ovat avauksessa todennäköisemmin. Mutta kilpailu on keskikentälle niin kovaa, että lupaavatkin nuoret, Kairinen, Lingman, Valakari ja vaikkapa Suhonen joutuvat todella nostamaan tasoaan, mikäli haluavat avaukseen.
Hyökkäykseen tuskin tulee kolmikon Pukki, Pohjanpalo, Forss ulkopuolelta avaukseen ketään. Todella lupaavia hyökkääjiä ei nyt ole, mutta ei heitä erityisesti kaivatakaan vielä pariin vuoteen.
Maajoukkueessa on nyt kokeilujen vuosi ja luulisi, että kaikki maajoukkuefanit ovat tämän ymmärtäneet.
On kuitenkin pakko kommentoida jälleen Forkan käytöstä Yli-Tolvan tapauksessa. Miska Yli-Tolva on Suomen lupaavimpia puolustajia ja debytoi eilen 17-vuotiaana, vain pari muuta on tehnyt debyytin nuorempana A:n. Tietenkin normaali ihminen olettaisi, että tästä olisi syntynyt paljon iloista odotusta jatkoon. Yli-Tolva nyt todennäköisesti kehittyy Urosen tasolle ainakin ja pelaa hyvän ammattilaisuran Euroopassa.
Forkka on kuitenkin poikkeus. Sinne kirjoittamisen vaatimuksena näyttää olevan jonkinlainen negatiivinen persoonallisuushäiriö. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Yli-Tolvan eilinen peli ja esiintyminen lytättiin täysin. Hänen kun olisi pitänyt pelata kuin joku Dani Alves debyytissään. Luettuani kommentit toivoin, että Yli-Tolvalla olisi vaikkapa virolaiset juuret ja hän voisi valita Viron maajoukkueen Suomen sijaan. Ja kyse oli siis neljännen kategorian matsista, harjoituspelistä!
Ns. huuhkajafanit eivät ansaitse, siis suuri osa heistä, huippulupauksia maajoukkueeseen. Päästäkseen oikeutetusti A-maajoukkueeseen, pitää ensin käydä kaikki juniorimaajoukkueet lävitse, sitten olla kolme vuotta Huuhkajien vaihtopenkillä ennenkuin vaivihkaa pelaajaa saa pelata A:ssa. Ja silloinkin armottoman kitinän säestyksellä. Forkalla on aina vähintään kaksi silmätikkua, jotka eivät tee mitään oikein, paitsi että pelanneet jo monta vuotta A-maajoukkueessa. Suomi on todellakin sarvikuonojen maa.
Onneksi ei maailmalta löydy huippulupaavia kaksoiskansalaisuuden omaavia pelaajia Huuhkajiin. Jos joku löytyy, kirjoitan kaverille, että älä tule tänne, täällä et saa kuin haukut palkaksesi. Valitse mieluimmin vaikka San Marino kuin Suomi.
yle.fi
