Mikä noista tuli yllätyksenä? Et ole hirveämmin katsellut pelaajien otteluita viime vuosina tai maaotteluita?
Missä vaiheessa puolustus oli ulapalla?
Keskikentän ei tarvinnut tukea hirveämmin mutta katsoppa peli nauhalta niin huomaat kuinka Sparv varsinkin tukee ehkä liikaakin ja samoin Perpa hakee palloa jatkuvasti aivan linjasta. Tukea oli koko ottelun.
Panikointia? Kerro yksikin tilanne?
Arkivuo huono? Mitä vettiä ihan oikeasti? Karihan pelasi vetin hyvin laidalla. Toi palloja jatkuvasti ylös sekä sai hyviä keskityksiä aikaiseksi. Matalia keskityksiä tuonne ei voinut antaa ihan siksi että ne olisi jäänyt puolustajiin jotka oli 20cm pidempiä, siksi noita kukkupalloja piti heittää. Huomioitko että aina kun kukkupallo lähti liikkeelle niin boxin takana oli Sparv/Perpa/Roma akselista joku odottamassa puolustuksen purkupalloa ja vetopaikkaa.
Tätä Roma vaikeat ratkaisut väitettä en ymmärrä? Tarkoitatko niitä vetoja mitä yritti ekalla puoliajalla? Et ilmeisesti tiennyt millainen veto miehellä on? Tänäänkin se nähtiin sitten lopussa.
Et ilmeisesti myöskään seuraa jalkapalloa tai pelaa sitä itse kun et tiedä tuosta keskikentän pohjan pelaamisesta mitään. Siinä rikotaan pirusti, nykyään vaan uusien määräysten takia vaarallisempaa rikkoa siinä, kortit heiluu helpommin. Jos kaveri saa mahdollisuuden nopeaan vastahyökkäykseen niin saman tien rike vain siinä puolessa kenttää. Jaloille vaan.
Perpan erinomaisuus onkin juuri siinä että mies on kuin se tunnettu sika tuolta alasarjoista. Tekee niitä rottamaisuuksia, mutta on myös pallon kanssa erinomainen. Katkaisee hyökkäksen tarvittaessa vaikka kortin ottamalla mutta seuraaavassa pistää rabonalla jätkän yksin läpi puolesta kenttää
Olen minä muutaman pelin nähnyt. Ja kyllä noista näin ihan positiivisena signaalina useammankin. Riskin peli kuitenkin ollut maaotteluissa aika on/off-painotteista. Eikä ole karsintamatseissa juuri koskaan ollut noin isossa roolissa kuin eilen. Samoin seurajoukkueessa Puolan keikka oli aika heikko eikä nyt sekään kauheasti vakuuta jos pelaat aina tippuneessa joukkueessa Norjan liigan tasoisessa sarjassa, etkä sielläkään ole ollut mitenkään dominantti, vaikka olisitkin joukkueen parhaita pelaajia.
Tämän lisäksi Suomellahan on juuri ongelmana ollut se, että vaikka ollaan organisoiduttu ihan hyvin puolustukseen, niin hyökkäyssuuntaan on ollut ongelmaa pelata, varsinkin maata pitkin. Viime karsinnoissakin tehtiin se 5 maalia ja usein juuri ongelmat oli siinä, ettei kyllä edes kauheasti uskallettu pelata eteenpäin, varsinkaan ahtaassa tilassa tai ahtaaseen tilaa. Näinpä kovia jengejä vastaan turha odottaa kauheasti paikkoja, kun niillä ne välit on yleensä aina tiiviit. Nyt sekä väleihin pelaaminen, että murtautuminenkin oli hyvällä tasolla. Toki vastustaja heikko, mutta silti nuo tulivat enemmän oman rohkean pelaamisen ja nopean liikuttamisen, kuin vain kaverin huonon pelaamisen/virheiden kautta.
Jos maa joka viime karsinnoissa teki 4 maalia yhteensä(joista 2 Kazakstania vastaan) pystyy luomaan 3-4 vaarallista maalipaikkaa sekä muutaman melko vaarallisen, niin silloin jo itsessään pitäisi herätä jonkunlaiset hälytyskellot puolustuksen suhteen. Eilen olivat lähellä saada noista jo vähintään sen puolet, kun yksi pistettiin omaan ylärimaankin. Muutenkin puolustus hajosi aivan liian helposti siihen että välejä tuli joka suuntaan(syvyys ja leveys) aivan liikaa. Useassa erikoistilanteessa katseltiin vain palloa ja mitä sille tapahtuu, varsinkin kakkospallot hävittiin aivan liian monta kertaa. Jouduttiin juoksemaan miesten perässä, eikä saatu pidettyä muotoa kasassa. Tästä hyvänä osoituksena tilanteet missä kun saatiin riisto niin toppari ja laitapakki olivat täysin vierekkäin jossain lähes kulmalipun tasolla ja toinen topparikin vähän miten sattuu. Ylöspäin lähdettiin välillä niin voimakkaasti, että samaan aikaan molemmat laitapakit oli syvällä ja kun ei saatu välitöntä prässiä tarpeeksi hyvin, niin vastustaja pääsi pelaamaan selustaan palloja.
Panikointia oli esim. juuri Arkivuon tilanne, sekä muutama aivan turha pitkä avaus. Ekalla puoliajalla Fäärsaarten maalin jälkeen tuli näitä muutamia. Toivio ainakin pisti yhden. Vastassa kuitenkin joukkue jonka prässin ohi pystyy pelaamaan ihan pelaamalla.
Arkivuon huonoutta oli juuri se, että kaveri sijoittui useamman kerran päin persettä puolustuksessa, ei osannut havainnoida kun Mäenpää tuli tilanteeseen ja tämän lisäksi juuri keskitysten laatu. Väite etteikö hyvä keskitys voisi osua oman päähän, koska kaverit on pidempiä on sitä itseään. Hyvänä esimerkkinä hyvän potkutekniikan omaava Riski, jonka keskitys löysi samantien Pukin pään, vaikka siellä oli ne pidemmät kärjet. Samoin sellaista matalampaa(nyt taidat puhua siis "pään korkuisesta" etkä oikeasti matalasta, mhin itse palaan kohta) on paljon vaikeampi puolustuksen kontrolloida, kuin kukkupalloa. Kukkupalloon on puolustajan helpompi puskea/kontrolloida, samoin se on helpompi ennakoida, maalivahti pääsee sitä vastaan, jne. Sitten vielä on useita muita vaihtoehtoja, näistä esim. olikohan Riskin pelaaminen ensimmäisellä puoliajalla Romalle takaviistoon kova keskitys/syöttö josta Roma sitten veti maalivahtiapäin. Samoin voit antaa linjan ja maalivahdin väliin kovan. Nämäkin ovat monesta syystä paljon parempia ratkaisuja kuin Arkivuon viljelemät kuupallot, joissa ei ole mitään ideaa. Jos pelipaikkakohtaisissa harjoituksessa keskitetään, niin ei kukaan tahdo nähdä yhtään tuollaista palloa.
Roman vaikeat ratkaisut eivät ole niinkään vetoja, vaikka niitäkin Roma hakee välillä turhan vaikeista asennoista/paikoista. Varsinkin jos vastassa on eilisen tasoinen jengi, jota vastaan pelaamalla luot kyllä sen paremman vetopaikan itselle/kaverille. Eilenkin se maali tuli silloin kun oli sitten tilaa ja aikaa vetää hyvästä asennosta, ilman prässiä ja sillä vahvemmalla jalalla. Mutta siis ne liian vaikeat ratkaisut juuri niitä tilanteita missä voisit pelata helpon syötön kaverille viereen, mutta haet väkisin kantsua vastustajan puikoista ja sitten vastustaja saa riiston ja itse olet samantien ulkona jo tialnteesta ja kenttätasapaino kärsii. Samoin melkein joka maaottelussa Roma hakee kokoajan murtavaa syöttöä(usein sellaista 25-35metristä ilmassa), eikä malta pelata vain lyhyempää maata pitkin. Kuitenkaan potkutekniikka noissa pidemmissä syötöissä ei ole Pirlon tasolla.
Ja kyllä mä olen joskus vähän pelaillut ja seurannut fudista... sen verran että tiedän ettei keskikentällä ole mikään pakko kokoajan rikkoa. Jos joukkue on hyvin muodossa ja et pelaa itseäsi ulos, niin et joudu rikkomaan niin paljoa. Hetemajn ongelma on perinteisesti juuri se, että kaveri rikkoo liikaa tilanteissa jossa ei tarvisi ja sitä kautta tulee turhia kortteja. Pelaajan pitäisi osata lukea paremmin niitä tilanteita missä on sen loppuun saakka ajamisen paikka ja missä ei. 2000-luvun yksi parhaita, ellei paras ankkuri, Esteban Cambiasso on erinomainen esimerkki tästä. Ei tarvi rikkoa, jos lukee tarpeeksi hyvin peliä. Tähän sitten vielä voi lisätä sen, että Perpan potkutekniikalla kyllä ei rabonalla ketään pistetä läpi, ainakaan puolesta kentästä. Eipä tuollaista tule mieleen käytännössä koskaan, vaikka Perpalta nähnyt käytännössä kaikki maaottelut ja varmaan muutaman kymmentä Chievon peliä.
