Huuhaa ja humpuuki yhteiskunnassamme

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei tarvitse olla mikään ”Matemaatikko Mutikainen”, että arjessa huomaa, että ihan sama, kuinka yrität antaa helpon vinkin johonkin, jos toinen ei asiaa sisäistä niin ei sitä voi myöskään muistaa jatkossakaan. Jos vaikka työkaveri kysyy, miten saan tähän seitsemäntoista prosenttia lisää ja sanot, että kerro se summa 1,17 laskimella niin ei sitä voi muistaa, kun ei koko laskua ja tavallaan koko asiaa ymmärrä. Ja niin on monessa muussakin asiassa kuin matematiikassa. Siinä ei paljon mitkään muistisäännöt auta, jos kaikki on lopulta irrallaan omasta ymmärryksestä.

Kuulostaa tutulta tilanteelta, ihan kirjaimellisesti.

Vuosien takainen kollegani oli pienen firman sihteeri, joka hoiti kaikenlaisia talon yleisiä asioita. Käytännöksi oli myös muodostunut, että hän vastasi yrityksen osto- ja myyntilaskutuksesta, ynnä muutamista pienelle yritykselle tavanomaisista talous- ja raportointirutiineista.

Kyseinen sihteeri totesi olevansa varmaan Suomen ainoa talousvastaava, joka ei ymmärrä prosenttilaskuista mitään. Muutaman kerran kävi ilmi, että tilanne oli todellakin näin traaginen. Onneksi useimmat asiat hoituivat muiden tekemien Excel-pohjien ym. avulla, jolloin riitti, että sihteeri syötti valmiit luvut paikalleen. Tämän hän yleensä osasi hyvin, mutta soveltaminen oli aina yhtä vaikeaa. Lopulta hän oli oivaltanut, kuinka pitää toimia, jos verottomaan hintaan pitää lisätä arvonlisävero, tai jos alvillisesta hinnasta pitää vähentää alv pois. Tästä huolimatta sihteeri saattoi olla vaikeuksissa, jos vastaava laskutoimitus piti tehdä eri luvuilla ja muussa kuin alv-kontekstissa. Hän oli tavallaan ymmärtänyt arvonlisäveron laskemisen mekaanisen periaatteen, ja osasi itsenäisesti laskea verolliset ja verottomat hinnat eri alv-kannoilla, mutta hän ei kyennyt soveltamaan oppimaansa muualla.

Kerran lounaspöydässä sihteeri kysyi tyyliin ”kuinka monta prosenttia hinta nousee, jos 50 rahaa maksaneen tuotteen uusi hinta on 150 rahaa”. Kun joku vastasi 200 prosenttia, niin sihteerin mielestä tämä ei voinut olla mahdollista, koska ”sata prosenttia on maksimi”. Oli kyllä käynyt joskus 70-80-lukujen taitteessa kauppaopistoa.

 

[Pr0ninjaturtle]

Yleisin oman arjen laskutoimitus on nykyään punalaputettujen tuotteiden -30%.
Oma muistisääntöni on lähtöhinta - 3x(lähtöhinta/10).
Vaimo ei tätä minun muistisääntöäni suostu ymmärtämään.

Mie teen sen toisin päin. Jos pitää tietää vaikka paljonko on 23% 125:stä lasken sen 125/10*2+125/100*3 :D

 

[Sistis]

Kerran lounaspöydässä sihteeri kysyi tyyliin ”kuinka monta prosenttia hinta nousee, jos 50 rahaa maksaneen tuotteen uusi hinta on 150 rahaa”. Kun joku vastasi 200 prosenttia, niin sihteerin mielestä tämä ei voinut olla mahdollista, koska ”sata prosenttia on maksimi”. Oli kyllä käynyt joskus 70-80-lukujen taitteessa kauppaopistoa.

Suomen koululaitos on kyllä velvollinen ottamaan prosenttilaskujen paremman opettamisen ohjelmaansa, koska näiden traagisten esimerkkien (istuva kansanedustaja sekä kauppaopiston käynyt ammattilainen) lisäksi muistan, että ei 90-luvun alun kuudesluokkalainenkaan noita hallinnut. Meillä oli tuolloin koulussa kaukalopalloturnaus (pelataanko kaukalopalloa muuten enää?), jossa pieni kuntamme oli jaettu neljään sektoriin, ja joukkueet muodostuivat tuon pohjalta. Pienemmästä naapurikunnasta tuli vielä yksi joukkue. Minä jouduin toisessa ottelussa maalivahdiksi ja otimmekin komean 5-0 -voiton. Kehuskelin pelin jälkeen, että "on hienoa, kun on torjuntaprosentti täyden 100". Luokkatoverini oli kovasti mieltä, että yhden pelin jälkeen se ei voi olla 100%, vaan vähintään kaksi peliä pitää olla pelattuna.

Siitä turnauksesta tuli hopeaa. Kun olin maalissa, kaikki pelit päättyivät voittoon. Ensimmäisen ottelun olin kentällä, ja silloin hävisimme. Tuosta voisi kehittää monenlaisia salaliittoteorioita, mutta ehkä ne voi jättää unholaan. Mitali on muuten edelleen tallessa. Alkaa olla jo antiikkiarvoa.

 

[Brett]

Kerran lounaspöydässä sihteeri kysyi tyyliin ”kuinka monta prosenttia hinta nousee, jos 50 rahaa maksaneen tuotteen uusi hinta on 150 rahaa”. Kun joku vastasi 200 prosenttia, niin sihteerin mielestä tämä ei voinut olla mahdollista, koska ”sata prosenttia on maksimi”. Oli kyllä käynyt joskus 70-80-lukujen taitteessa kauppaopistoa.

Tuohonhan oikea vastaus on 300 % tai 150 %. Koska 50 on 100 %, täytyy 100:n olla 200 % ja näin 150 on 300 %. Mutta oikeastaan kun 50:een lisätään 100 %, se on 100, ei tuohon tarvitse enää lisätä kuin 50 %, niin se on 150. Eli nousu on yhteensä 150 %.

Ja niinkin homma usein sekoittuu, että 100 eurosta 30 % alennus on 30 euroa, silloin tiedetään että 30 % on 30 euroa. Joten jos ostaa 20 euron tuotteen 30 % alennuksella, ei se maksa mitään, vaan saa 10 euroa kaupan päälle.

Kyllä nuo usein sekoittuu päässä.

 

[Kilgore Trout]

Ei tarvitse olla mikään ”Matemaatikko Mutikainen”, että arjessa huomaa, että ihan sama, kuinka yrität antaa helpon vinkin johonkin, jos toinen ei asiaa sisäistä niin ei sitä voi myöskään muistaa jatkossakaan. Jos vaikka työkaveri kysyy, miten saan tähän seitsemäntoista prosenttia lisää ja sanot, että kerro se summa 1,17 laskimella niin ei sitä voi muistaa, kun ei koko laskua ja tavallaan koko asiaa ymmärrä. Ja niin on monessa muussakin asiassa kuin matematiikassa. Siinä ei paljon mitkään muistisäännöt auta, jos kaikki on lopulta irrallaan omasta ymmärryksestä.

Se on just näin. Matematiikka on helppoa, jos asian sisäistää, mutta kirotun vaikeaa jos ei ymmärrä miksi jotain lasketaan vaikkapa juuri noin.

 

[Ollakseni]

Se on just näin. Matematiikka on helppoa, jos asian sisäistää, mutta kirotun vaikeaa jos ei ymmärrä miksi jotain lasketaan vaikkapa juuri noin.

Tajusin tuon itse lukiossa. Noh, se oli jotenkin ajoissa mutta silti liian myöhään, että pääsin lyhyen matematiikan lävitse opettelemalla parin kaavan yleisimmät sovellukset ja läpi. Sitä ennen koitti päästä päässä laskulla tai mitä erikoisimmilla muilla tavoilla oikeaan vastaukseen.

 

[adolf]

Muistan että ala-asteella minulle matematiikka oli aina helppoa. Aina olin peruskoulussa sellainen keskiverto-oppilas. En paras, mutta en paskinkaan. Mutta matematiikassa olin aina luokan parhaimpia siihen asti, että yläasteella tuli geometria eteen. 9-10 oppilaasta tuli 6-7 oppilas.

Juuri tuo mekaanisten kaavojen omaksuminen oli se, joka oli hankalaa.

 

[kyykäärme]

Suomen koululaitos on kyllä velvollinen ottamaan prosenttilaskujen paremman opettamisen ohjelmaansa, koska näiden traagisten esimerkkien (istuva kansanedustaja sekä kauppaopiston käynyt ammattilainen) lisäksi muistan, että ei 90-luvun alun kuudesluokkalainenkaan noita hallinnut. Meillä oli tuolloin koulussa kaukalopalloturnaus (pelataanko kaukalopalloa muuten enää?), jossa pieni kuntamme oli jaettu neljään sektoriin, ja joukkueet muodostuivat tuon pohjalta. Pienemmästä naapurikunnasta tuli vielä yksi joukkue. Minä jouduin toisessa ottelussa maalivahdiksi ja otimmekin komean 5-0 -voiton. Kehuskelin pelin jälkeen, että "on hienoa, kun on torjuntaprosentti täyden 100". Luokkatoverini oli kovasti mieltä, että yhden pelin jälkeen se ei voi olla 100%, vaan vähintään kaksi peliä pitää olla pelattuna.

Siitä turnauksesta tuli hopeaa. Kun olin maalissa, kaikki pelit päättyivät voittoon. Ensimmäisen ottelun olin kentällä, ja silloin hävisimme. Tuosta voisi kehittää monenlaisia salaliittoteorioita, mutta ehkä ne voi jättää unholaan. Mitali on muuten edelleen tallessa. Alkaa olla jo antiikkiarvoa.

Tuo prosenttilasku on jännää. Sanotaan nyt vaikka 20 vuotta sitten tuo oli helpoin aihe yläkoulun matematiikassa. Olivat jo alakoulussa veivanneet näitä päättelemällä, ja pohjat olivat hyvät. Oppilailla oli päättelykykyä ja päässälaskutaitoa. Nykyään tuo on yksi hankalimmista kokonaisuuksista. Yläkoulun kirjoista löytyy laskukaava joka tilanteeseen ja niiden avulla ne, jotka asiaa eivät ymmärrä, yrittävät laskea, mutta hiukankin soveltavammat tehtävät menevät pieleen.

Toinen, missä taidot ovat laskeneet kuin lehmän häntä konsanaan on geometria. Esimerkiksi sellainen pinta-alatehtävä, missä ensin yhdellä viivalla pitää kuvio jakaa kolmioksi ja nelikulmioksi, on suurimmalle osalle oppilaista ihan mahdoton.

Matematiikka on kouluaine, missä karuimmalla tavalla näkyy koulussa tehdyt säästöt. Kun oppilasryhmien kokoa on kasvatettu ja luokille tullut oppilaita, jotka aiemmin olivat erityisluokilla, jää opettajalle olemattomasti aikaa käydä läpi vähänkään haastavampia tai soveltavampia tehtäviä. Monessa muussa aineessa vajetta voi paikata esimerkiksi kotitehtävillä tai lisäämällä itsenäistä työskentelyä muuten, ja silloin keskitason oppilaatkin saadaan pysymään mukana. Matematiikassa tuo ei toimi, tunnit pitäisi pystyä rauhoittamaan sataprosenttisesti. (Vai onko muotia sanoa 110%?)

 

[Kilgore Trout]

Muistan että ala-asteella minulle matematiikka oli aina helppoa. Aina olin peruskoulussa sellainen keskiverto-oppilas. En paras, mutta en paskinkaan. Mutta matematiikassa olin aina luokan parhaimpia siihen asti, että yläasteella tuli geometria eteen. 9-10 oppilaasta tuli 6-7 oppilas.

Juuri tuo mekaanisten kaavojen omaksuminen oli se, joka oli hankalaa.

Minulle alkoi tulla rajoja vastaan korkeakoulussa Hervannassa, tunnen vieläkin epäluuloa ja vastenmielisyyttä kreikan aakkosta ε eli epsilon kohtaan, ja varsinkin sen olemattoman pieneen arvoon perustuvia todisteluja kohtaan.

Jännä muuten, että keskustelu matematiikasta ryöpsähti juuri tässä ketjussa. Onhan se siinä mielessä huuhaata, että harva tarvitsee esimerkiksi toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa selvitäkseen elämästä.

 

[Sistis]

Minulle alkoi tulla rajoja vastaan korkeakoulussa Hervannassa, tunnen vieläkin epäluuloa ja vastenmielisyyttä kreikan aakkosta ε eli epsilon kohtaan, ja varsinkin sen olemattoman pieneen arvoon perustuvia todisteluja kohtaan.

Sama täällä Hervannan ja rajojen kanssa. Etenkin Robert Pichen algoritmimatematiikan luennolla tunsin itseni suorastaan tyhmäksi. Muistan yhden aamuluennon, jolloin raahaiduin silmät ristissä saliin. Piche aloitti luennon mainitsemalla, että tämän tunnin aiheena on "disjunktiivinen syllogismi". Hiivin hiljaa salista kahville. Tentistä sain kuitenkin lopulta 2/5. Tietyt osa-alueet sisäistin tuosta kurssista lopulta riittävän hyvin. Vektorianalyysit divergensseineen ja roottoreineen sekä Fourierin menetelmät olivat minulle paljon helpompia, ja entisen Tappara-puolustaja Antti Perttulan Insinöörimatematiikka II matriiseineen oli oikeinkin helppoa.

Perttula oli huikea luennoitsija ja näköjään ollut myös kova pakki aikoinaan. Teki pisteitä hyvällä prosentilla:

Antti Perttula – Puolustaja hattutemppuputkessa

www.tappara.fi

 

[hulkster19]

Liityn myös epsilonista traumatisoituneiden joukkoon. Kanditason analyysin kurssit olivat melkoista pakkopullaa juurikin tuon raja-arvohirviön takia. Kun noita alkoi esiintyä syventävilläkin kursseilla, oli lopulta otettava lusikka kauniiseen käteen ja pakotettava aivonsa ymmärtämään tuotakin, mutta kauan siinä meni. Raja-arvot olivat jostain syystä minulle vaikein hahmotettava asia yliopistomatematiikassa.

 

[Sistis]

Ja niinkin homma usein sekoittuu, että 100 eurosta 30 % alennus on 30 euroa, silloin tiedetään että 30 % on 30 euroa. Joten jos ostaa 20 euron tuotteen 30 % alennuksella, ei se maksa mitään, vaan saa 10 euroa kaupan päälle.

Etenkin kun kaikki maksaa rahaa, eikä prosenteilla saa mitään!

Linkki: https://youtu.be/0Il709AtHKk?si=3Yb-2QCPNBVORb_R

 

[kyykäärme]

Liityn myös epsilonista traumatisoituneiden joukkoon. Kanditason analyysin kurssit olivat melkoista pakkopullaa juurikin tuon raja-arvohirviön takia. Kun noita alkoi esiintyä syventävilläkin kursseilla, oli lopulta otettava lusikka kauniiseen käteen ja pakotettava aivonsa ymmärtämään tuotakin, mutta kauan siinä meni. Raja-arvot olivat jostain syystä minulle vaikein hahmotettava asia yliopistomatematiikassa.

Minulle taas aukeni matematiikka kunnolla epsilonien ja deltojen avulla. Lukiossa olin aika heikko matematiikassa. Onnistuin sentään magnan kirjoittamaan pitkästä matematiikasta, mutta kurssien aikana olin välillä aika hukassa. Oma ajallinen panostuskaan ei ollut riittävää.

Helsingin yliopistossa osui niin loistava luennoitsija kohdalle, että hänen selityksestään aloin ymmärtää, mitä kaavojen takana on. Juuri nuo epsilonit, deltat, raja-arvot ja integraalit osuivat hienosti kohdilleen. Luennoitsija oli nuori mies nimeltä Ilkka, sukunimeä en muista. Oli kuulemma ruotsin kurssia vaille tohtorin opinnot tehnyt. Kiitos jälkeenpäin hyvistä luennoista ja laskuharjoituksista!

(Semmoinen lisäys vielä, että tuli koko nimikin mieleen: Ilkka Holopainen. Näköjään on yliopistolla töissä vieläkin.)

 

[Sistis]

Minulle taas aukeni matematiikka kunnolla epsilonien ja deltojen avulla. Lukiossa olin aika heikko matematiikassa. Onnistuin sentään magnan kirjoittamaan pitkästä matematiikasta, mutta kurssien aikana olin välillä aika hukassa. Oma ajallinen panostuskaan ei ollut riittävää.

Helsingin yliopistossa osui niin loistava luennoitsija kohdalle, että hänen selityksestään aloin ymmärtää, mitä kaavojen takana on. Juuri nuo epsilonit, deltat, raja-arvot ja integraalit osuivat hienosti kohdilleen. Luennoitsija oli nuori mies nimeltä Ilkka, sukunimeä en muista. Oli kuulemma ruotsin kurssia vaille tohtorin opinnot tehnyt. Kiitos jälkeenpäin hyvistä luennoista ja laskuharjoituksista!

Matematiikka on sellainen tieteenlaji, että siinä pitää olla taitava ja innostava opettaja. Olen itse varmaan yksi harvoista suomalaisista, joiden peruskoulun päättötodistuksen matematiikan numero (9) on huonompi kuin lukion pitkän matematiikan (10). Tästä annan kiitoksen pelkästään lukion matematiikan opettajalleni, jonka persoonallinen tyyli hyväntahtoisine vittuiluineen sekä erittäin vaativine sisältöineen johtivat siihen, että meidän pieni ja luontaisesti lahjaton porukkamme ylitti itsensä. Yliopistossa ei samanlaista kulttuuria ollut, joten siellä tuo ei enää ollut niin kiinnostavaa, ja osaamisen rajat tulivat vastaan. Herra F.:lle olisi ollut tilausta tuollakin.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Ei tarvitse olla mikään ”Matemaatikko Mutikainen”, että arjessa huomaa, että ihan sama, kuinka yrität antaa helpon vinkin johonkin, jos toinen ei asiaa sisäistä niin ei sitä voi myöskään muistaa jatkossakaan. Jos vaikka työkaveri kysyy, miten saan tähän seitsemäntoista prosenttia lisää ja sanot, että kerro se summa 1,17 laskimella niin ei sitä voi muistaa, kun ei koko laskua ja tavallaan koko asiaa ymmärrä. Ja niin on monessa muussakin asiassa kuin matematiikassa. Siinä ei paljon mitkään muistisäännöt auta, jos kaikki on lopulta irrallaan omasta ymmärryksestä.

Kuljen nyt melkoisten aasinsiltojen kautta, mutta kun tästä tuli mieleen, niin pakko jakaa oma pitkäaikaisen turhautumisen aihe:

Olen rakennusalan ammattilainen ja tämä on tuttaville ja puolitutuille tiedossa. Tästä syystä minulta kysellään monesti mielipidettä ja neuvoa erinäisissä nikkarointi-, remontointi- ja rakennushommissa. Valitettavasti noin neljä kertaa viidestä kysyjä ei noudata neuvoja millään tavalla, vaan lähtee oikomaan erinäisissä asioissa saadakseen aikaansaannoksensa kasaan halvemmalla ja helpommalla.

Kun ohjeistan vaikka jonkun valokatekatoksen rungon tekemään kuusituumaisesta lankusta, niin eikös seuraavan kerran vieraillessa isäntä esittele rinta rottingilla jotain helvetin pattinkiviritelmäänsä, joka on vinossa syksyn ensimmäisen myräkän jälkeen.

Tämä turhauttaa aika ajoin ja en voi ymmärtää, miksi ei kerralla tee kunnollista, jos jotain ottaa projektiksi. Eikä kyseessä ole mikään 1,3 kertoimella väännetyt lujuuslaskelmat, vaan ihan pelkästään hyvään rakennustapaan ja määräyksiin perustuvat neuvot. Vaikka itseä ei vituttaisikaan väsätä kerran vuodessa uusia virityksiä rakennelmansa kasassa pysymisen eteen, niin tuo tulee kumminkin suht tärkeiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun se kämppä laitetaan myyntiin.

Hyvänä esimerkkinä entinen koulukaveri, joka tarvitsi pankin lainaa vastaan budjetistaan kuittauksen asiantuntijalta. Totesin, että tokihan tuo onnistuu, enkä siitä jeniäkään tarvitse, mutta heitä piruuttaan laskelmat nähtäviksi ja kerro hieman lisää suunnitelmista. Kaverihan teki työtä käskettyään ja puolen tunnin tutkimisen päätteeksi totesin tälle, että voin toki tuon hakemuksen allekirjoittaa jos haluat, mutta pyytämäsi lainamäärä ei olisi riittänyt edes kaksikymmentä vuotta sitten lopputuloksen aikaansaamiseen, vaikka omistaisit tontin jo omasta takaa ja tekisit aivan kaiken itse. Tämän jälkeen kaveri mutkutteli, että perse ei kestä enempää lainaa ja koitin mahdollisimman ystävällisesti ilmaista, että siinä tapauksessa kannattaa kerryttää pääomaa muutama vuosi ja laittaa homma holdiin, sillä kenenkään etu ei ole se, että rakentajilta on rahat loppu runkovaiheen jälkeen. Tästä on nyt noin vuosi aikaa ja mitään en ole sen koomin kuullut. Todennäköisesti veti herneen nenäänsä ja hoisi kuittauksen joltain puoskarilta, mutta toivottavasti tuli järkiinsä.

 

[juba]

Olen huomannut, että internetissä ei voi keskustella internetin sammuttamisesta ja miten elämä sen jälkeen jatkuisi vaan aiheet poistetaan kaikkialta.