Mainos

"Hukatut lupaukset-nuoret Ilvekset maailmalla"

  • 107 437
  • 161

Mortal

Jäsen
Suosikkijoukkue
ILVES
Kiitos. Hyvää työtä.

Nopeasti katsoen mitään vavahduttavaa "hukkaamista" ei ole nähtävissä ja itse asiassa Mestiksessä jälki on suorastaan surkeaa.

Toni Rajala olisi Granlundin tasoinen "ykköskorin" mies täälläkin ja Tommi Huhtala kelpaisi kärkiketjuihin, mutta sen jälkeen onkin hiljaista.

Jos rahastoa on vielä jäljellä, niin itse seuraisin tarkkaan Lindgenin tilannetta.
 

Artsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Siitä, miten Ilveksessä pari viime vuotta heikosti valmennettu pelaaja pärjää nyt jossain muualla, ei voi päätellä sitä, miten hän pari viime vuotta hyvää valmennusta saatuaan pärjäisi nyt Ilveksessä.

Tämä ei ole kannanotto "hukkaamis"-teemaan, vaan pelkästään tyypillisen logiikkavirheen huomiointi.

Tosin ei ne, jotka ovat päässeet Ilveksestä pois jo vuosi pari sitten, ole Huhtalaa lukuunottamatta nousseet muualla saatavalla laatuvalmennuksella "huipulle".
 

Mortal

Jäsen
Suosikkijoukkue
ILVES
Toki tiedostan sen, että jonkinlainen painoarvo tämänkin päivän suorittamiseen pitää antaa Sakari Pietilän harrastamasta järjestelmällisestä nuorten huomioimattomuudesta.

Silti esimerkiksi Ville Korhonen, jota huonommin kohdeltua peluria on vaikea keksiä on onnistunut nostamaan pelitasonsa ihan uudelle tasolle.
 

se7en

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Newcastle United, Jalkapallomaajoukkue
Toki tiedostan sen, että jonkinlainen painoarvo tämänkin päivän suorittamiseen pitää antaa Sakari Pietilän harrastamasta järjestelmällisestä nuorten huomioimattomuudesta.

Kyllä tämä koko show juontaa juurensa jo kaukaa ennen Sakari Pietilää. Pelkästään hänen edeltäjänsä Kari "junnuilla ei pelejä voiteta" Eloranta oli ihan puhtaasti kolmen ketjun mies, kun nelosessa oli vain raakileita, eikä ollut taitoa tai halua heitä kehittää.
 

Nagyanya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Liverpool, Detroit Red Wings
Jotta jonkinlaista vakavasti otettavaa analyysiä voitaisiin tehdä, pitäisi kunkin pelaajan kohdalla huomioida monta eri muuttujaa junnuaikojen kehityskäyristä, tasovertailuista eri ikäluokissa, valmennuksellisista toimenpiteistä kehityskäyrien lasku- ja nousukausien aikana, peliajoista ja -rooleista sekä ammattiarvioijien tekemistä potentiaaliarvioista lähtien.
Tämän allekirjoitan täysin. Ollaan hyvin heikoilla jäillä, jos pelaajien ns. hukkaamista aletaan arvioimaan ainoastaan nykyhetken tehopisteiden valossa.
 

Mortal

Jäsen
Suosikkijoukkue
ILVES
Jotta jonkinlaista vakavasti otettavaa analyysiä voitaisiin tehdä, pitäisi kunkin pelaajan kohdalla huomioida monta eri muuttujaa junnuaikojen kehityskäyristä, tasovertailuista eri ikäluokissa, valmennuksellisista toimenpiteistä kehityskäyrien lasku- ja nousukausien aikana, peliajoista ja -rooleista sekä ammattiarvioijien tekemistä potentiaaliarvioista lähtien.
Suorastaan palan mielenkiinnosta kuulla, että mikä on tappanut Sami Sandellin potentiaalin ainakin toistaiseksi.

Ainakin tällä palstalla arvostamani kirjoittajat ovat kirjoittaneet Sandellin olleen ikäluokassaan ainakin Perttu Lidgreniä kovempi lahjakkuus.

Oliko siirto WHL:n paha virhe ? Itse en tiedä Sandellin luistelun tasosta ennen tätä visiittiä, mutta paluun jälkeen luistelu oli suurin syy pieneen rooliin.

Oliko paluu Ilvekseen paha virhe ? Pysäyttikö pieni ruutu meillä kehityksen ?

Oliko siirto Bluesiin paha virhe ? Satunnaisia välähdyksiä vaille täysi pannukakku koko siirto.

Oliko siirtyminen LeKiin paha virhe ?
Rooli kohtuullisen pieni ja saldokin heikohko.
 

Sininen Lanka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Itselle on jäänyt juuri mieleen useiden nimimerkkien rummutus Sandelin hyvyydestä. Provokatiivisimmat nimimerkit olivat jopa sitä mieltä, että Helminen ja Viitakoski eivät olleet tarpeeksi hyvät ketjukaverit Sandelille.

Tosin täytyy huomioida, että osa nimikerkeistä ovat junnuvalmentajia&pelaajien kalakavereita.
 

Kaukosäädin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves 365 ja Real Madrid
Raimo Helminen itse sanoi, että jos olisi ollut päättämässä Sandellin siirrosta Bluesiin sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Oli erittäin vittuuntunut tämän kuullessaan ja soitti Sammelille Espooseen ja kertoi mielipiteensä.

Muuten te keskustelette nyt erittäin tärkeästä asiasta. Jatkakaa!
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tärkein asia, mikä organisaatiossa tulisi selvittää, on se, miksi Ilves tuottaa erittäin paljon U16- ja U18-maajoukkuetasojen pelaajia, mutta U20:een mennessä ja viimeistään SM-liigakokoonpanoon siirryttäessä muiden seurojen nuoret tulevat takamatkalta rinnalle ja menevät ohi.

Olen aivan samaa mieltä. Ja nimenomaan sellaista analyyttistä tekstiä olisi mukava nähdä jossa ei sorruta lepsun mukavuudenhaluisen sukupolven syyttämiseen vaan oikeasti verrataan sitä mikä meillä tehdään väärin/toisin. Puuttuuko organisaatiolta oikea tekemisen taso ja nälkä vai meneekö meillä mitalinnälässä väkisin yrittämisen puolelle mikä sitten tappaa innon jossain vaiheessa? Onko "taitokiekko" totaalisen väärä yleisstrategia koska se ei tuota riittävästi pitkäjänteiseen työntekoon orientoituneita aikuisia jota huipulle pääseminen kuitenkin tänä päivän vaatii? Tuottaako Ilves-tehdas tänään vain late bloomereita?
 

sikaniska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, FC Saku, Tottenham
Tärkein asia, mikä organisaatiossa tulisi selvittää, on se, miksi Ilves tuottaa erittäin paljon U16- ja U18-maajoukkuetasojen pelaajia, mutta U20:een mennessä ja viimeistään SM-liigakokoonpanoon siirryttäessä muiden seurojen nuoret tulevat takamatkalta rinnalle ja menevät ohi.

Aika moni nykyään nähtävissä olevista ongelmista johtanee juurensa aikaan ennen ns. Ilves-Akatemiaa, jolloin juniorien SM-liigaan tähtäävän esiinmarssin tukeminen suunnitelmallisesti Ilves Hockey Oy:n piirissä oli lähes olematonta. Tällöin käytännöllisesti katsoen junnujen kehitys joko pysähtyi kokonaan tai hiljeni erittäin merkittävästi (poislukien ihan kärkinimet, esim. Tuukka Rask).

Voitaisiinko täten olettaa, että aika moni näistä viimevuotisista kehityskaarien pysähtymisistä (lahjakkaimmiksi tituleeratuissa ikäluokissa 85-88, korjatkaa jos vuodet meni väärin) on saanut alkunsa pelaajan siirryttyä Ilves Ry:n huippulaadukkaasta juniorivalmennuksesta Oy:n alaisuuteen, jossa vielä A-junioreissa on menestytty "samoilla silmillä", mutta seuraavan askeleen ottaminen liigatasolle ulkopuolisen avun puutteellisuuden johdosta on käynytkin jo lähes mahdottomaksi?
 

PJx

Jäsen
Tärkein asia, mikä organisaatiossa tulisi selvittää, on se, miksi Ilves tuottaa erittäin paljon U16- ja U18-maajoukkuetasojen pelaajia, mutta U20:een mennessä ja viimeistään SM-liigakokoonpanoon siirryttäessä muiden seurojen nuoret tulevat takamatkalta rinnalle ja menevät ohi.
Osaselitys lienee Pakarisen Ilkan onnistuminen tehtävässään. Nuorimpien maajoukkueiden kokoamisessa valinnan "onnistumisprosentit" eivät ole ehkä kohdallaan ja pelaajien "esitteleminen" oikeassa valossa tuottaa siksi tulosta. Tämä on vain osaselitys.

Toisaalta tilannetta voi tarkastella vaikka erittäin lupaavalta näyttäneen ryhmän 91 (Rajala 90 ryhmässä) vinkkelistä. "Omista" junnuista on siinä puolen kymmentä jäljellä ja saman verran pelaa naapurissa. Aika tasan jako näyttää menneen tasonkin puolesta, tosin uskallan epäillä, että naapuriin lähteneiden kärki kovempi.

Paha mennä sanomaan, mistä alakierre alkoi, mutta ainakin C-junnukausi oli vaikea eikä ryhmä palannut "omalle" uralleen enää sen jälkeen. Jotenkin on sellainen fiilis, että syntyneet ongelmat ratkaistiin kolaamalla ongelmat ulos seurasta.

Vähän samalla tavoin tuntuu käyneen 92 ikäluokalle Immun käsittelyn jälkeen: parhaat osat A:han ja iso osa kättelyssä ulos.

Tämän tyyppinen toiminta näkyy joukkueiden ikärakenteessa, sekä A- että B-junnujoukkueet ovat varsin/liian nuoria. Tällä menolla tuntuu, ettei ikäluokkansa parhaiden poikien tarvitse ottaa paikkaansa joukkueessa, vaan se tarjotaan hopealusikalla. Kuitenkin vasta (sisäisenkin) paineen alla pojat kehittyisivät.

Jotenkin tuntuu, että, ainakin nykyään, "lahjakkaimpien" tietä tasoitellaan liikaa heittämällä mahdolliset sparraajat ulos. Ymmärrän toki, että näin haetaan potentiaalisille kehittyjille peliaikaa ja useammalle tällaiselle näyttöpaikkaa lykkäämällä "isojakoa", mutta onko se oikea tie. Siitä voi olla montaa mieltä.
 

"Jalkakynä"

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tampereen Ilves
Yksi asia, mikä on mieltäni askarruttanut on Sami Hirvosen rooli. Hän valmensi -88 ikäluokan mestariksi C-nuorissa. Tämän jälkeen hän ei ole saanut juuri mitään erikoista aikaiseksi. Muutama vuosi takaperin Tapparan A tiputti Ilveksen A-nuoret puolivälierässä. Tapparaa valmensi muuan Juujärvi, Ilvestä Hirvonen... Yksilöitä Ilveksellä riitti, mutta joukkuepelaaminen oli täysin hukassa...
 

Raymond Pearl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Kyllä tämä koko show juontaa juurensa jo kaukaa ennen Sakari Pietilää. Pelkästään hänen edeltäjänsä Kari "junnuilla ei pelejä voiteta" Eloranta oli ihan puhtaasti kolmen ketjun mies, kun nelosessa oli vain raakileita, eikä ollut taitoa tai halua heitä kehittää.

Elorannan aikana pääosa nuorista jäi peliajaltaan n. 10 minuuttiin, mutta kyllähän hän kuitenkin nosti fyysisesti raakileena pidetyn Lindgrenin ykkösen keskelle ulospäin suunnitelmalliselta haiskahtaneella tavalla. Rask oli sen sijaan selvempi tapaus hyppäämään suoraan isoon rooliin.

Täytyy lisäksi muistaa, että Pirille työnnettiin kerralla liikaa saman kehitysvaiheen/ikäluokan nuoria aihioiksi varsinkin, kun palavaa halua näiden kasvattamiseen tulevaisuuden huippupelaajiksi ei ollut. Huhtalan, Sandellin ja Korhosen olisi ollut järkevämpää jatkaa vielä isossa roolissa junioreissa.
 

Hejony

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Suomi
Toisaalta tilannetta voi tarkastella vaikka erittäin lupaavalta näyttäneen ryhmän 91 (Rajala 90 ryhmässä) vinkkelistä. "Omista" junnuista on siinä puolen kymmentä jäljellä ja saman verran pelaa naapurissa. Aika tasan jako näyttää menneen tasonkin puolesta, tosin uskallan epäillä, että naapuriin lähteneiden kärki kovempi.

Paha mennä sanomaan, mistä alakierre alkoi, mutta ainakin C-junnukausi oli vaikea eikä ryhmä palannut "omalle" uralleen enää sen jälkeen. Jotenkin on sellainen fiilis, että syntyneet ongelmat ratkaistiin kolaamalla ongelmat ulos seurasta.
91:sten touhu romahti siinä vaiheessa kun Huhtalan Jampen suojista siirryttiin eteenpäin eli C:n SM:ään siirryttäessä. Ennen C-ikää Jokerit (Pulkkisten johdolla) ja satunnaisesti IFK olivat ainoat porukat joille hävisimme edes joskus. Kärppiä vastaan ei tosin tullut kauheasti pelattua. Tapparalle en muista että oltaisiin hävitty kertaakaan, ja minäkin sentään olin mukana yli 10 vuotta. Oli itseasiassa niin että Ilveksen kaupunginosajoukkueetkin voittivat Tapparan ikäkausiporukat lähes poikkeuksetta.

Tietysti vaikea sanoa kun on itse siinä mukana ollut, että kuinka lupaavana tuota ikäluokkaa yleisesti pidettiin, mutta niin harvoin hävittiin että pakko siinä on ollut olla potentiaaliakin. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että tuosta ikäluokasta ei kyllä montaa SM-liigapelaajaa tule, ainakaan niistä "alkuperäisistä". Teemu Huhtala (Jarmo Huhtalan poika, Tommin veli), Olli Henriksson (Hannu Henrikssonin poika) ja Toni Lepaus (Marko Lepauksen poika) siellä lienevät vahvimmilla. Lauri Tokoi on myös yksi mahdollinen, lähti täksi kaudeksi Jenkkeihin pelaamaan. Tapparan puolella on sitten näitä siirtyneitä, Joonas Liimatainen ainakin luonee jonkunlaisen liigauran. Arttu Ilomäellä myös tsäänssit. Veli-Heikki Mäenalanen on maalivahtipuolelta lupaavin nimi.

Kai noista jokunen pääsee ainakin koittamaan liigaan. Mutta aika hupaisaa on, että ysikymppisiä pidettiin aikoinaan aivan totaalisukkana ikäluokkana, ja nyt sieltä on kuitenkin Rajala, Rask, Myttynen ja Sointu tekemässä vahvaa uraa. Rajala toki 91-syntynyt, mutta siirtyi joskus kymmenvuotiaana jo vanhempiin. Vastaavasti ysiykkösiä pidettiin huippuina, ja nyt tilanne on tämä. Organisaation kusema ikäluokka, sanoisin.
 

Kunto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tämä aihe oli lempiaiheeni 4-5 vuoden ajan ja siksi teen paluun palstalle. Kaikki varmasti muistavat, että ajoin junnuasiaa jo ennen strategian julkaisua ja olin moittinut sitä ennen, että Ilveksen ylimmän johdon strategiaosaaminen ontuu.

Kuten HN mainitsi ei ole relevanttia miettiä, missä esim. Juuso Rajala on nyt, vaikka se onkin mielenkiintoista. Ilveksen kannalta oleellisinta olisi miettiä, mitä virheistä opittiin, ettei samanlaisia virheitä toisteta. Kun Ilvesjunnu siirtyy muualle, on hän siellä vain yksi joukon jatkeena. "Muukalaiseen" ei panosteta loputtomiin, koska hän on vain muukalainen, varsinkin jos seuralla on taloudellisia resursseja. Oleellisempaa olisi miettiä, missä nämä pojat olisivat, jos Ilveksessä olisi vietetty pitkiä työpäiviä ennen kuin P&I-strategia julkaistiin. Nyt julkaistiin vain strategia, koska seura menestyi heikosti ja ulkopuolisen paineen vaikutuksesta oltiin kuultu, että Ilveksellä on Suomen parhaat junnuikäluokat käsissä. Tämän jälkeen alkoi sarja vääriä toimenpiteitä ja henkilövalintoja. Osa laiskuuttaan, osa osaamattomuuttaan ja suuri osa myös siitä, että Ilveksen rakenteet eivät ole oikeat. Loppujen lopuksi Ilvestä lähdettiin viemään aivan eri suuntaan ja Sakelle koottiin kallis ostoryhmä.

Saken aikakausi päättyi täyskatastrofiin. Kolme validia mittaria:

1. Ilveksen mies- ja poikakiekkoilun historian heikoin kausi urheilullisesti (Aaro Kivilinnassa taidettiin saada neljä pistettä ja suurin osa naisten ansiosta)

2. Taloudellinen tulos taitaa olla yksi Ilveksen historian heikoimmista.

3. Imagollinen tappio eli seurassa menetettiin paljon vapaaehtoistyövoimaa ja tänä kesänä Ilveksen verkkoihin ei juurikaan uinut lupauksia muualta. Tätä imagollista tappiota pidin näistä suurimpana.

Väitänkin, että nyt syksyllä 2009 vallitseva malli olisi tuonut aivan toisenlaisen lopputuloksen. Raipen tuoma panos nuorten ekstraharjoitteisiin, LeKi yhteistyö ja Mälkiän tapainen vaatimustaso liigaseurassa:

1. Ilves ei välttämättä olisi näinä kolmena liigakautena menestynyt sarjasijoitukseltaan merkittävästi paremmin, mutta ei ainakaan huonomminkaan. Tämän lisäksi meillä olisi h-tin paljon paremmin reenattuja nuoria omia miehiä riveissä.

2. Taloutta on vaikea arvioida, mutta en hämmästyisi, vaikka meillä olisi kassassa miljoona (tai ainakin puoli) euroa enemmän rahaa. Rahaa on menetetty kalliisiin kolmos-neloskentän perussuorittajiin. Ja hyvin reenatusta 21-vuotiaasta Ilveksestä saisi paremman korvauksen kuin 18-vuotiaasta.

3. Imago olisi myönteinen. Emme olisi menettäneet niin paljon junnuja muualle (siis puhun myös nuoremmista). Ja aivan varmasti olisimme saaneet hyvän maineen kautta riveihimme muutaman lupauksen. Nyt moni ulkopuolinen kyllästyi siihen, että puheet ja teot eivät kohtaa.

Ja kun asiaa tarkemmin pohditte, niin ei vaatimukseni aikoinaan täysin kohtuuttomia olleet. Nyky-Ilveksessä ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa. Ei se, että vaadin ekstraharjoitteita vähälle peliajalle jääneille ja junnuille tarkoita sitä, että siihen tarvitaan Raipea. LeKi-yhteistyötä ei voinut silloin vielä olla, mutta ahkeralla yhteydenpidolla muitakin seuroja tuolloin jo oli ja viimeisenä parannuksena seuran vaatimustaso + raaka työnteko pitäisi olla itsestäänselvyys.

Toivon myös, että Ilveksen ylin johto osaa jatkossa miettiä myös sitä osa-aluetta miten nykynuorta johdetaan. Sakke menestyi 20 vuotta sitten hyvin sellaisten nuorukaisten kanssa, joiden vanhemmat olivat syntyneet 30-40-luvulla. Maailma on muuttunut h-tisti. 60-70-lukulaisten lapset ovat aivan eri puusta. Ilveksessä vallitsi käsitys, että nuoren pitää itsenäisesti hoitaa hommat. Tätä itsekin vanhempana haluaisin, mutta 80-luvun lopun ja 90-luvun lasten maailmankuva on erilainen. Suomessa on menossa vaurastuminen (eli meidän isät eivät juuri ole rahoja perineet, mutta minun ja lapseni ikäpolvet perivät omaisuutta omien tienaamisiensa lisäksi). Maailma muuttuu entisestään ja ihminen pyrkii pääsemään helpommin. Toivottavasti Ilveksessä opittiin, että vanhat johtomenetelmät eivät pelkästään riitä. Tämä on varsinkin otettava huomioon organisaatiossa, joka pyrkii menestymään omien kasvattien avulla jatkossa. 2000-luvun lapset saattavat olla vieläkin uusavuttomampia kuin tämän päivän liigalaiset.

MUTTA nämä olivat menneitä ja tuo aikakausi on toivottavasti takanapäin ja virheistä opittiin. H-tin kalliiksi se joka tapauksessa tuli.

Itselle on syksy ollut kuitenkin riemua täynnä. HN:n kanssa olen yrittänyt vuosien ajan todistella muille, että esim. Ville Korhonen on jääkiekkoilija. Ikinä en puhunut ykkös-tai kakkosketjusta, mutta ainakin hyvästä kolmosketjun perussuorittajasta (ja Ilveshenkisestä), jonka kanssa on helppo pelata. Tänä syksynä Ville on todistanut tuon monelle muullekin ja useassa pelissä, vaikka vieläkin sai pitkään raivata tietä saadakseen peliaikaa. Missä Ville olisikaan, jos Ilveksessä olisi tehty määrätietoisesti töitä myös kahdella aikaisemmalla kaudella. Huhtalan Tommi paukuttelee kohti maaliennätystään ja taitaa olla koko liigan kärkimaalareita. Rajalan Juuso pelaa hyvin liigan kärkiseurassa, vaikkei Uraman suosikkeihin välttämättä kuulu. Ketjussa kysytyn Sandellin ura on kovassa vastatuulessa, mutta taustaa selvittänee se, että kesällä Sandell oli kuusi päivää viikossa tehtaassa töissä ja kauden aikanakin sieltä elantoansa hankkinut. Ja kun tehdastyön jälkeen perusteet ovat hukassa, on niitä vaikea kauden aikana kuroa umpeen.

Jääkiekossa asiat tapahtuvat nopeasti paitsi kaukalossa, mutta myös sen ulkopuolella. Sykli on nopeampaa kuin muussa pisneksessä. Toivottavasti positiiviselle alkukaudella saadaan jatketta, sillä suureksi sanomani imagotappiotkin kääntyvät jääkiekkossakin nopeammin plussalle. Tekemisen meininkiä niin äijissä kuin junnuissa ja parin vuoden päästä liigassa voi luistella riveissämme Rajalat ja Huhtalat. Voi tosin olla, että joitain henkilömuutoksiakin pitää matkan varrella tulla.

Nopeasti katsottuna ei niillä, jotka ovat kaksi kautta olleet Ipasta pois aivan penkin allekaan ole mennyt. Rask ja Perttu päässyt kokeilemaan maailman ykkösliigassa, Huhtala painaa maaleja kovaan tahtiin, vaikkei ykkösyv:seen kuulukaan, Rajala ja Palola ovat mukana kovassa koulussa ja osallisena SM-liigan uudessa ennätyksessä sekä Mielonenkin pelaa liigassa, vaikka Ilveksen ennuste oli toinen. Sekin jää ikuiseksi arvoitukseksi, mitä kaksi Sakke-vuotta olisi näille tehnyt.

Virheistä oppien kohti menestystä Ilves!
 

PJx

Jäsen
On ilahduttavaa nähdä Kunto:n asenteen kääntyneen optimismin suuntaan. Ihan samassa hengessä en jaksa vielä kääntyä optimistiksi.

Tietyssä mielessä junioriputkea voi verrata vaikka rallikisaan. Sellaista ei voi voittaa ensimmäisillä EK:illa, mutta hävitä voi. Itse asiassa kisan pilaaminen onnistuu missä vaiheessa tahansa.

Ilves on osannut huolehtia ensimmäisestä puolikkaasta mallikkaasti ja toiselle puolikkaalle päästään lähtemään mallikkaasti. Toinen puolikas on sitten ollut viime aikoina ollut vaikeuksia täynnä. Kuten Kunto toteaa, niin nyt valmistautuminen loppuratkaisuun on paremmalla tolalla, mutta vaikeudet ovat siirtymässä hieman aikaisempaan jaksoon.

Väittäisin, että mantra, "junnumenestyksellä ei ole väliä (vanhemmissa junnuissa)", on erittäin turmiollinen Ilveksen, ja yleisemmin koko Suomen, junnutyön kannalta. Toki asia on periaatteessa juuri näin, mutta tätä hokevilta on iso kuva jäänyt näkemättä.

Menestyksen tärkeyden vähättely antaa anteeksi satunnaiset huonot otteet. Se johtaa siihen, ettei poikien psyykkistä kestävyyttä ja suoritusvarmuutta koulita kohdalleen junnuissa. Kuitenkin varsinkin puolustavan roolin pelaajan yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on varma perussuoritustaso.

Kunto puhuu sukupolvien välisistä eroista. Itse en jaksa uskoa ihan näin nopeaan evoluutioon. Pojat ovat kuitenkin nykyään niin vahvasti seurojen ohjauksessa, että sieltä ne vahvimmat "mielipidejohtajat" löytyvät.

Nyt kun seurat asettavat pojille löysiä tavoitteita tyyliin: "Tämä on kuitenkin vielä junnukiekkoa. Ei tässä voi asettaa tiukkoja tavoitteita. Pleijarehin yritetään kuitenkin mahtua". Tämä on selvä viesti pojille, että nyt on välivuosi. Samoin edellinen ja seuraava.

Toki valmentajien sisäiset tavoitteet ovat toiset, mutta väliäkö sillä, jos ne eivät näy riittävästi.

Jos halutaan oikeasti kehittää kovan tason pelimiehiä, niin poikien täytyisi oppia pelaamaan voitosta joka ottelusta. Jokainen ottelu on oppimisprosessin kannalta tärkeä. Sinänsä ei ole tärkeää voitetaanko vai hävitäänkö peli, mutta on tärkeää, että pojat oppivat pelaamaan voitosta.

Tätä taustaa vasten Ilveksen nuormpia junnuja suosiva politiikka on hieman kyseenalainen. Samoin koko A:n SM:n rakenne. On täysin ristiriitaista, että pojat pelaavat koko ajan isoista asioista, urastaan, mutta seurat vähät välittävät junnujen SM-sarjamenestyksestä.

Kiekkopäättäjien asenne on ikävää mukavuusalueella toimimista. Liian raaka voitoista pelaaminen aiheuttaa liian isoja ongelmia, joten tinkimällä todella oleellisesti kilpailullisuudesta, vältetään toimiminen vaikeiden asioiden parissa.
 

Kassandra

Jäsen
Suosikkijoukkue
Washington Capitals
Nimimerkki "timonikkisixx" kiteytti Sandell-tapauksen aikanaan osuvasti:

"Sami-Petteri Sandellin tilanteessahan kyse on siitä, että Ilveksen junioreista lähti ihan hyvin menneen B-juniori -kauden jälkeen WHL:ään siihen asti varsin hyvää jälkeä junioreissa ja juniorimaajoukkueissa tehnyt suhteellisen isokokoinen pelaaja. Kanadassa Sandell ei ihmeitä esitellyt. 2 vuotta siellä riitti, ja Ilves luuli saavansa takaisin Kanadan kiven kovassa liigassa hioutuneen timantin jolta oli amerikkaan jäänyt etunimestään Petteri, ja jolle oltiin valmiita lyömään numero 10 selkään ja laittamaan "Sandell 10" -kuva Ilveksen kotisivujen yläreunaan. Näin luotiin illuusio nimeltään Sami Sandell. Sami Sandell on nuori ja taitava oma kasvatti joka pelaa numerolla kymmenen. Sukunimikin on sopivan ulkolainen. Se on selkeästi ruotsalainen, mutta taittuu myös helposti englantia puhuvan suussa. Kaikki nämä tekijät loivat Ilves-fanien keskuudessa mielikuvan uudesta tähdestä. Asetelma oli kieltämättä varsin seksikäs. Mutta totuus on kuitenkin se, että pelkkä numero 10 selässä ei tee Maradonaa."


Lisäksi todettakoon, että Sandellilla oli ns. "karvat perseessä" jo 10-vuotiaana. Kuten myös Wendellin veljeksillä, jotka muuten olivat molemmat Pohjola-leirillä. Miksi he eivät pelaa Sm-liigassa?

Joten toivoisin, että viimeisimmätkin "Sammeli" hehkuttajat heräisivät pikku viiveellä tähän päivään, ja uskoisivat omiin silmiinsä. Tämä myyttinen taitohyökkääjä on enää vain maailman kuuluisin nokialainen trukkikuski.
 
Ihan mukavasti on Toni Rajala aloittanut kautensa WHLssä. Toni on pelannut 9 matsia ja tehnyt 11 (5+6) pistettä ja hänen tehotilastonsa on +8! Uskon että tahti tulee kiihtymään pikku hiljaa koska hän pelaa vasta ensimmäisiä pelejä pienessä kaukalossa ja hänen fyysinen peli tulee kehittymään. Uskoisin että 70-90 pistettä ovat mahdollista, varsinkin jos saa pelata Glennien ja Schennin kanssa.

Linkki vie WHL.com sivustolle (Rajalan pelaajakortti).
 

Schadowan

Jäsen
Hyvät pisteet kyllä, mutta vielä näkee ihan jo tilastoista, että Rajala ei ole mikään offensiivinen kantava voima tällä hetkellä. Tehnyt pisteensä runsasmaalisissa peleissä (yv-pisteitä, kakkossyöttöjä), ja jäänyt parissa tiukassa ottelussa pisteittä. Tämä tietysti on ymmärrettävää, koska totuttelu on vielä käynnissä. Uskoisin, että n. 20 pelin jälkeen aletaan näkemään jo kovaa jälkeä Rajalalta. Mutta hyvä kuitenkin, että pisteitä on kohtuu tasaisesti tullut.

Rajalalta jäi pari peliä kauden alussa väliin, joten pelejä tulee max 68-70 runkosarjassa. Nykyisellä vauhdilla se tarkoittaisi 83 pistettä. Luulen, että +90 pistettä voisi olla realistinen pistesaldo. Toki potentiaalia on sinne 100 pisteen hujakoille mutta se taitaa kyllä olla "out of reach". Eiköhän Edmontonissa olla tyytyväisiä, jos Rajala pysyy nykyisessä vauhdissa. WHL:ssä harvoin kuitenkaan nähdään OHL/QMJHL:n kaltaisia pistesaldoja.
 
Viimeksi muokattu:

Nagyanya

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Liverpool, Detroit Red Wings
Lehtivuori on viikonlopun aikana saanut hyvät näyttöpaikat Adirondackissa ja käyttänyt ne hyödykseen varsin oivallisesti.
Näyttöpaikkojen saaminen helpottunee ainakin hetkeksi aikaa, sillä puolustaja Oskars Bartulis on nostettu Flyersin riveihin. Tämä avannee Lehtivuorelle paikan pelaavassa kokoonpanossa ainakin siihen saakka, kunnes uusia siirtoja Phamtomsin ja Flyersin välillä tapahtuu.
 

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Mainitaan nyt täällä, että Raskilla menee ihan mukavasti Bostonissa. 2-vuoden jatkopahviin kirjoitti nimensä. Edelleenkään en ymmärrä mitä ihmettä Toronto ajatteli vaihtaessaan Raskin oikeudet Raycroftiin.

Tämänkin kauden alku on mennyt ilmeisesti Raskilla ihan mukavasti.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös