Tämä aihe oli lempiaiheeni 4-5 vuoden ajan ja siksi teen paluun palstalle. Kaikki varmasti muistavat, että ajoin junnuasiaa jo ennen strategian julkaisua ja olin moittinut sitä ennen, että Ilveksen ylimmän johdon strategiaosaaminen ontuu.
Kuten HN mainitsi ei ole relevanttia miettiä, missä esim. Juuso Rajala on nyt, vaikka se onkin mielenkiintoista. Ilveksen kannalta oleellisinta olisi miettiä, mitä virheistä opittiin, ettei samanlaisia virheitä toisteta. Kun Ilvesjunnu siirtyy muualle, on hän siellä vain yksi joukon jatkeena. "Muukalaiseen" ei panosteta loputtomiin, koska hän on vain muukalainen, varsinkin jos seuralla on taloudellisia resursseja. Oleellisempaa olisi miettiä, missä nämä pojat olisivat, jos Ilveksessä olisi vietetty pitkiä työpäiviä ennen kuin P&I-strategia julkaistiin. Nyt julkaistiin vain strategia, koska seura menestyi heikosti ja ulkopuolisen paineen vaikutuksesta oltiin kuultu, että Ilveksellä on Suomen parhaat junnuikäluokat käsissä. Tämän jälkeen alkoi sarja vääriä toimenpiteitä ja henkilövalintoja. Osa laiskuuttaan, osa osaamattomuuttaan ja suuri osa myös siitä, että Ilveksen rakenteet eivät ole oikeat. Loppujen lopuksi Ilvestä lähdettiin viemään aivan eri suuntaan ja Sakelle koottiin kallis ostoryhmä.
Saken aikakausi päättyi täyskatastrofiin. Kolme validia mittaria:
1. Ilveksen mies- ja poikakiekkoilun historian heikoin kausi urheilullisesti (Aaro Kivilinnassa taidettiin saada neljä pistettä ja suurin osa naisten ansiosta)
2. Taloudellinen tulos taitaa olla yksi Ilveksen historian heikoimmista.
3. Imagollinen tappio eli seurassa menetettiin paljon vapaaehtoistyövoimaa ja tänä kesänä Ilveksen verkkoihin ei juurikaan uinut lupauksia muualta. Tätä imagollista tappiota pidin näistä suurimpana.
Väitänkin, että nyt syksyllä 2009 vallitseva malli olisi tuonut aivan toisenlaisen lopputuloksen. Raipen tuoma panos nuorten ekstraharjoitteisiin, LeKi yhteistyö ja Mälkiän tapainen vaatimustaso liigaseurassa:
1. Ilves ei välttämättä olisi näinä kolmena liigakautena menestynyt sarjasijoitukseltaan merkittävästi paremmin, mutta ei ainakaan huonomminkaan. Tämän lisäksi meillä olisi h-tin paljon paremmin reenattuja nuoria omia miehiä riveissä.
2. Taloutta on vaikea arvioida, mutta en hämmästyisi, vaikka meillä olisi kassassa miljoona (tai ainakin puoli) euroa enemmän rahaa. Rahaa on menetetty kalliisiin kolmos-neloskentän perussuorittajiin. Ja hyvin reenatusta 21-vuotiaasta Ilveksestä saisi paremman korvauksen kuin 18-vuotiaasta.
3. Imago olisi myönteinen. Emme olisi menettäneet niin paljon junnuja muualle (siis puhun myös nuoremmista). Ja aivan varmasti olisimme saaneet hyvän maineen kautta riveihimme muutaman lupauksen. Nyt moni ulkopuolinen kyllästyi siihen, että puheet ja teot eivät kohtaa.
Ja kun asiaa tarkemmin pohditte, niin ei vaatimukseni aikoinaan täysin kohtuuttomia olleet. Nyky-Ilveksessä ollaan jo paljon paremmassa tilanteessa. Ei se, että vaadin ekstraharjoitteita vähälle peliajalle jääneille ja junnuille tarkoita sitä, että siihen tarvitaan Raipea. LeKi-yhteistyötä ei voinut silloin vielä olla, mutta ahkeralla yhteydenpidolla muitakin seuroja tuolloin jo oli ja viimeisenä parannuksena seuran vaatimustaso + raaka työnteko pitäisi olla itsestäänselvyys.
Toivon myös, että Ilveksen ylin johto osaa jatkossa miettiä myös sitä osa-aluetta miten nykynuorta johdetaan. Sakke menestyi 20 vuotta sitten hyvin sellaisten nuorukaisten kanssa, joiden vanhemmat olivat syntyneet 30-40-luvulla. Maailma on muuttunut h-tisti. 60-70-lukulaisten lapset ovat aivan eri puusta. Ilveksessä vallitsi käsitys, että nuoren pitää itsenäisesti hoitaa hommat. Tätä itsekin vanhempana haluaisin, mutta 80-luvun lopun ja 90-luvun lasten maailmankuva on erilainen. Suomessa on menossa vaurastuminen (eli meidän isät eivät juuri ole rahoja perineet, mutta minun ja lapseni ikäpolvet perivät omaisuutta omien tienaamisiensa lisäksi). Maailma muuttuu entisestään ja ihminen pyrkii pääsemään helpommin. Toivottavasti Ilveksessä opittiin, että vanhat johtomenetelmät eivät pelkästään riitä. Tämä on varsinkin otettava huomioon organisaatiossa, joka pyrkii menestymään omien kasvattien avulla jatkossa. 2000-luvun lapset saattavat olla vieläkin uusavuttomampia kuin tämän päivän liigalaiset.
MUTTA nämä olivat menneitä ja tuo aikakausi on toivottavasti takanapäin ja virheistä opittiin. H-tin kalliiksi se joka tapauksessa tuli.
Itselle on syksy ollut kuitenkin riemua täynnä. HN:n kanssa olen yrittänyt vuosien ajan todistella muille, että esim. Ville Korhonen on jääkiekkoilija. Ikinä en puhunut ykkös-tai kakkosketjusta, mutta ainakin hyvästä kolmosketjun perussuorittajasta (ja Ilveshenkisestä), jonka kanssa on helppo pelata. Tänä syksynä Ville on todistanut tuon monelle muullekin ja useassa pelissä, vaikka vieläkin sai pitkään raivata tietä saadakseen peliaikaa. Missä Ville olisikaan, jos Ilveksessä olisi tehty määrätietoisesti töitä myös kahdella aikaisemmalla kaudella. Huhtalan Tommi paukuttelee kohti maaliennätystään ja taitaa olla koko liigan kärkimaalareita. Rajalan Juuso pelaa hyvin liigan kärkiseurassa, vaikkei Uraman suosikkeihin välttämättä kuulu. Ketjussa kysytyn Sandellin ura on kovassa vastatuulessa, mutta taustaa selvittänee se, että kesällä Sandell oli kuusi päivää viikossa tehtaassa töissä ja kauden aikanakin sieltä elantoansa hankkinut. Ja kun tehdastyön jälkeen perusteet ovat hukassa, on niitä vaikea kauden aikana kuroa umpeen.
Jääkiekossa asiat tapahtuvat nopeasti paitsi kaukalossa, mutta myös sen ulkopuolella. Sykli on nopeampaa kuin muussa pisneksessä. Toivottavasti positiiviselle alkukaudella saadaan jatketta, sillä suureksi sanomani imagotappiotkin kääntyvät jääkiekkossakin nopeammin plussalle. Tekemisen meininkiä niin äijissä kuin junnuissa ja parin vuoden päästä liigassa voi luistella riveissämme Rajalat ja Huhtalat. Voi tosin olla, että joitain henkilömuutoksiakin pitää matkan varrella tulla.
Nopeasti katsottuna ei niillä, jotka ovat kaksi kautta olleet Ipasta pois aivan penkin allekaan ole mennyt. Rask ja Perttu päässyt kokeilemaan maailman ykkösliigassa, Huhtala painaa maaleja kovaan tahtiin, vaikkei ykkösyv:seen kuulukaan, Rajala ja Palola ovat mukana kovassa koulussa ja osallisena SM-liigan uudessa ennätyksessä sekä Mielonenkin pelaa liigassa, vaikka Ilveksen ennuste oli toinen. Sekin jää ikuiseksi arvoitukseksi, mitä kaksi Sakke-vuotta olisi näille tehnyt.
Virheistä oppien kohti menestystä Ilves!