Huippu-urheilun mielekkyys

[Maastomasto]

Äärimmilleen viety kilpailu on levinnyt todella laajasti urheilun eri saroille. Ammattimaista kilpailua huipputasolla harjoitetaan lukuisissa lajeissa ja sarjoissa. Huippu-urheilu on merkittävä osa yhteiskuntaa melkeinpä kaikkialla maailmassa. Lajeista seuratuin on jalkapallo, mutta suosiota riittää monille muillekkin lajeille.

Huippu-urheilulla on pitkät perinteet, mutta kehitys on kiihtynyt koko ajan. Toki niin se on ollut monissa muissakin asioissa. Mutta kuinka mielekästä se on? Kuinka mielekästä on se, että ihmiskunta panostaa suuria resursseja siihen, että ihmiset kilpailevat keskenään. Toki kilpailua on muillakin elämän aloilla, mutta näissä tapauksissa itse kilpailu ei ole itseisarvo. Urheilussa on.

Itse seuraan urheilua paljon, pienestä pitäen olen niin tehnyt. Jääkiekkoa, futista, formulaa, yleisurheilua. Arvokisoissa laajemminkin. Moni lapsuuden iso kokemus liittyy huippu-urheiluun. En niitä vaihtaisi mihinkään, ne ovat osa minua.

Mutta mitä huippu-urheilu antaa? Kenties esimerkin kilpailusta. Huippu-urheilun lainalaisuuksia on Suomessakin lanseerattu yritysmaailmaan yhä enenevässä määrin. USA:ssa tuo on ollut arkipäivää jo iät ja ajat. Kaiken maailman tiimipalavereissa vertaukset tulevat jostain joukkueurheilun piiristä.

Onko näin ja näin pitää oleman vai onko huippu-urheilun asema kyseenalaistettava? Onko se pääosin hyvä asia yhteiskunnalle vai onko se asia, joka syö resursseja ja vääristää yhteiskunnan arvoja. Leipää ja sirkushuveja?

Mitäs mieltä?

 

[#76]

Yhteiskunnan reusrssien kannaltahan olisi paras luopua valuutasta ja kaikesta turhasta huvituksesta. Turhaan ihmiset lojuvat illalla sohvalla syöden ruokia, mitä eivät oikeasti tarvitse. Varmasti olisi organisoitavissa sopivissa määrin fyysistä työtä kaikille höystettynä kevyemmällä henkisellä työllä, että ihmiset pystyisivät tekemään töitä elinikänsä. Näin saisimme ihmisistä mahdollisimman paljon irti ja hyödyntäisimme maapallon resurssit parantaaksemme kaikkien tilaa. Toisaalta jää avoimeksi kysymykseksi mitä niillä resursseilla sitten tehtäisiin, jos kaikki keskitettäisiin vain perustarpeiden tyydyttämiseen.

 

[Maastomasto]

Yhteiskunnan reusrssien kannaltahan olisi paras luopua valuutasta ja kaikesta turhasta huvituksesta. Turhaan ihmiset lojuvat illalla sohvalla syöden ruokia, mitä eivät oikeasti tarvitse. Varmasti olisi organisoitavissa sopivissa määrin fyysistä työtä kaikille höystettynä kevyemmällä henkisellä työllä, että ihmiset pystyisivät tekemään töitä elinikänsä. Näin saisimme ihmisistä mahdollisimman paljon irti ja hyödyntäisimme maapallon resurssit parantaaksemme kaikkien tilaa. Toisaalta jää avoimeksi kysymykseksi mitä niillä resursseilla sitten tehtäisiin, jos kaikki keskitettäisiin vain perustarpeiden tyydyttämiseen.

Tässä ei ollut tarkoitus lähteä kieltämään kaikkea "epähyödyllistä", mutta vertailua ehkä pitäisikin tehdä esimerkiksi koulutuksen, tieteen, huippu-urheilun, kuntourheilun ja vaikkapa poliittisen vaikuttamisen kesken.

Nykyäänhän huippu-urheilu on urheilijalle työtä ja totista totta, mutta seuraajille enemmän viihdettä. Tästähän on suorastaan peistä väännetty, kun on haluttu erottaa huippu-urheilu muusta viihteestä. Onko sillä jotain muitakin arvoja vai kilpaileeko ihan tasoissa esim. tosi-tv:n kanssa?

 

[JJLehto]

Leipää ja sirkushuveja?

Huippu-urheilu on tavallisille sukankuluttajille lähinnä noita sirkushuveja ja sellaisena se pitäisi mielestäni aina käsittää. Leipä siitä tulee huomattavasti harvemmalle. Joillekin harvoille se leipä on sitten todella leveä...

Huippu-urheilun seuraaminen on keino irtaantua arjesta ja sen rutiineista, vastapainoa duunille. Toisille se voi olla haave paremmasta elämästä. Toisille se on jotain ihan muuta...

Se, minkä tässä voisi ottaa detalina esiin on rahoitus. Silloin, kun mikä tahansa urheilumuoto, tai teatteri tai ooppera, pystyy toimimaan terveesti ilman julkista rahaa, niin se on paikkansa ansainnut. Mutta sitten kun mennään julkisen rahoituksen piiriin, niin aseman kyseenalaistaminen, priorisointi ja politikointi astuvat voimakkaammin esiin.

Niin, onhan tuo tosi-tv:kin viihdettä isossa kuvassa niin kuin huippu-urheilukin. Ja sitä tosi-tv:kin näköjään katsotaan riittävästi kun jatkuvasti uutta sarjaa pukataan...

Antaa kaikkien (terveiden) kukkien kukkia vaan.

 

[mjr]

Näin olympialaisten aikana voi ehkä tietyllä nostalgialla muistella amatööriurheilun ideaaleja (vaikka niissä aikoinaan olikin mukana paljon snobismia) - pyrittiin tasapainoon, terveeseen sieluun terveessä ruumiissa. Nyt huippu-urheilu on suosituimmilta osiltaan muuttunut osaksi viihdeteollisuutta ja koneisto tuottaa ihmisiä, jotka ovat kehittyneet vain äärimmäisen kapean ominaisuuden suhteen. Tässä suhteessa pidän terveempänä kaikkia niitä lajeja, josta ei saa toimeentuloa - se kertoo siitä, että urheilu on vain osa elämää, eikä kyseinen laji ole rahan ja kaupallisuuden läpitunkema

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö äärikaupallinen huippu-urheilu tuottaisi hienoja suorituksia ja loistavaa viihdettä. Kyllähän se näin kieltämättä tekee - suoritukset ovat aivan hämmästyttävällä tasolla. Yhteiskunnan varoja tälläiseen toimintaan on kyllä aika turha suuremmin lykätä, koska kysymyksessä on kuitenkin voittoa tuottava toiminta - itse soisin että Suomessa niukat resurssimme kohdistettaisiin mahdollisimman paljon laajojen massojen liikuntaan, ja jos huippuja halutaan kehittää ja olympiamitaleja haalia niin tehdään se sitten lajeissa, jossa panos tuottaa mahdollisimman suuren tuotoksen, eivätkä ne tosiaan ole niitä rahakkaimpia ja ammattimaisimpia. Yksityinen sektori tietenkin panostakoon mihin haluaa.

 

[#76]

Nykyäänhän huippu-urheilu on urheilijalle työtä ja totista totta, mutta seuraajille enemmän viihdettä. Tästähän on suorastaan peistä väännetty, kun on haluttu erottaa huippu-urheilu muusta viihteestä. Onko sillä jotain muitakin arvoja vai kilpaileeko ihan tasoissa esim. tosi-tv:n kanssa?

Huippu-urheiluahan pidetään edelleen kansallisen itsetunnon nostattajana ja motivaattorina, mikä houkuttelee tavallisiakin kansalaisia urheilemaan.

Viime kädessähän huippu-urheilua on turhaa, mutta suurin osa mitä ihmiset tekevät on turhaa, jos tärkeäksi arvostetaan vain yhteistä hyvinvointia edistävät asiat. Huippu-urheiluhan tuo ihmisille vain suuria tunteita ja viihdettä. Urheilija käyttää valtavasti aikaa ja resursseja ennen suoritusta. Suorituksen takia moni ihminen tekee työtä, että katsoja saisi hetkeksi viihdykettä.

 

[Sanainen arkku]

Sirkushuveja, sitähän se.

Mielestäni huippu-urheilun, varsinkin pitkään jatkuvien sarjojen (palloilut, formulat jne...) merkittävin tehtävä on auttaa meitä tavallisia puurtajia jaksamaan omaa mitätöntä elämäämme lomien välisen ajanjakson yli.

Olin melko tarkkaan sm-liigan runkosarjan 2009-10 ajan sairaalahoidossa sisältäen laskentatavasta riippuen 5-10 jaksoa (viiden kohdalla ehtona on vähintään viikon mittaisuus) pisimpien jaksojen ollessa noin kuukauden mittaisia. Sairaus oli vakava ja hoidot ajoittain rankkoja. Eristyshuoneessa vietin pahimmillaan lähes kuukauden putkeen, nähden oman huoneeni lisäksi vain sädehoitohuoneen ja muutaman kerran kävin röntgenissä. Tuona aikana minun elämässäni oli jotain jännää. Nimittäin jääkiekko. SM-liigaa pelattiin monta kertaa viikossa ja Mestiksen pätkiviä nettilähetyksiäkin tuli ostettua useaan otteeseen.

Niillä potilailla, joiden elämän sisällön muodosti koiran tai puutarhan hoito, oli merkittävästi vaikeampaa henkisesti.

 

[Fordél]

Huippu-urheilussa ja kovassa kilpailussa ei ole itsessään mitään vikaa niin kauan kun sen annettaisiin olla vain urheilua. Se on erittäin mielekästä niin urheilijan kuin katsojan kannalta. Siinä ihmiset pääsevät toteuttamaan itseään ja kilvoittelemaan turvallisessa ympäristössä. Katsojat saavat kokea suuria tunteita ja näkevät suurta draamaa.

Historia on kuitenkin osoittanut, että urheilu halutaan aina ottaa jonkin ulkopuolisen intressin haltuun. Urheilun avulla halutaan edistää jotain sille kuulumattomia intressejä, kuten esimerkiksi politiikan intressejä. Nyt viime vuosikymmeninä urheilun on ottanut haltuun yhä enemmän yritysmaailma ja businesspuoli. Urheilu on kaupallistunut ja sillä halutaan tehdä rahaa. Tämä on tuonut urheiluun paljon hyvää, mutta myös paljon ei-toivottavia ilmiöitä.

Toivotaan, että tulevaisuudessa urheilu saisi olla taas enemmän urheilua ja kaikki muu jäisi enemmän taka-alalle.

 

[dana77]

Kyllähän huippu-urheilijat toimivat positiivisina esikuvina lapsille ja kannustavat kansalaisia liikkumaan. On tuolla sen verran pikku Granlundeja tekemässä ilmaveivejä ja se on ajankuluna parempaa kuin pleikan pelaaminen.

Jos kuitenkin asiaa ajattelee huippu-urheilijoiden itsensä kannalta, niin useinhan homma on suorastaan tyhmää. Huipulle pääsy vaatii niin äärimmäisiä uhrauksia ajankäytön ja muun suhteen, todennäköisyydet huipulle pääsemiseen ovat minimaaliset ja mahdolliset taloudelliset kannustimet pl. muutamat harvat ammattilaislajit ovat niin surkeat, että järkevänä toimintaa ei voi millään pitää. Lisäksi huippu-urheilu ei enää useissa lajeissa ole varsinaisesti tervehenkistäkään, vaan treenaaminen pitää viedä niin pitkälle että sen terveysvaikutukset ovat reilusti negativiiset (paikat hajoavat).

 

[steepler]

Viime kädessähän huippu-urheilua on turhaa, mutta suurin osa mitä ihmiset tekevät on turhaa, jos tärkeäksi arvostetaan vain yhteistä hyvinvointia edistävät asiat. Huippu-urheiluhan tuo ihmisille vain suuria tunteita ja viihdettä.

Hopö höpö, huippu-urheilu ei ole missään nimessä turhaa, jos nyt ajatellaan että yhteiskunnan, elämän ylläpitäminen ja hyvinvoinnin lisääminen on toivottavaa (aivan inhorealistisesti ajatellen voisi kai väittää elämisen itsessään olevan turhaa).

Kuntourheileminen väitän on suoraan johdannainen kilpaurheilusta, jos mitään huppu-urheilua ei olisi ikinä ollut olemassa olisiko varsinaisesti kuntourheiluakaan keksitty? Epäilen että ei tai ainakaan mitään eri lajeja ei olisi olemassa.

Huippu-urheiluun liittyvä kehitystyö tuo myös merkittävästi hyötyjä kuntourheiluun ja hyvinvointiin yleensä. Varmasti monia innovaatioita ei olisi ikinä keksitty tai olosuhteet niiden syntymiseen olisivat olleet täysin erinlaiset jos mitään ajatusta urheilemisesta ei olisi olemassa.

 

[Maastomasto]

Miksi sinusta ei tullut huippu-urheilijaa? Olisiko mielestäsi voinut tulla? Haluaisitko, että lapsestasi tulisi ja oletko jopa toiminut tuota päämäärää edesauttavasti?

Minusta tuskin olisi voinut tulla huippu-urheilijaa. Tiedän sen siksi, että urheilin nuorempana sen verran, että omasin ilmiselvästi lahjakkuutta tietyissä lajeissa. Mutta kun... Jos esim. ajatellaan, että jonkun älykkyysosamäärä oikeuttaa Mensaan (ei nyt saivarrella noista testien validiudesta tahi muusta), kuuluu hän älykkäimpään 2 prosenttiin. Voinee sanoa, että on älyllisesti erittäinkin lahjakas.

Huippu-urheilussa tuo lahjakkuustaso ei riitä mihinkään. Yksilölajin kirkkaimmalle huipulle on ihan mahdoton nousta. Kenties mielettömällä treenillä on palkintona 5000 metrin finaalipaikka ja siellä 11. sija parhaana valkoihoisena. Ja tähän sitten kansan pilkka päälle alisuorittamisesta. Plus että kommentteja satelis siitä, että voittamaan pitäis aina lähteä. On vain voitto tai ei mitään...

2 prossan eliittiälyllä on sitten taas ihan helppoa pärjätä elämässä (joskin todella moni älykäs ei täällä tyhmien seassa pärjää, monistakin syistä). Joten miksi valita kovanakaan lahjakkuutena sitä urheilu-uraa, hiton kova uhraus ja riski. Toki joukkuelajeissa on paikkoja enemmän jaossa, maailmassa on tuhansia futaajia, jotka tienaa leveän leivän lajillaan. Lätkässäkin varmaan 1000 pelaajaa tienaa todella hyvin ja sitten on useita tuhansia päälle jotka tienaa yli 100 000 vuodessa. Mutuheittoja luvut, mutta suuruusluokat kuitenkin sinnepäin. Yksilölajeissa pääosin vaan ihan kovimmat huiput pääsee tienisteille. Muutamia poikkeuksia ehkä on, tenniksessä tienaa ihan hyvin vielä jos on top 100-200....

Eli henkilökohtaisella tasolla myös aikamoinen puntarointi siinä, että kannattaako moiseen lähteä. Toki jos on paloa, niin pitäähän sitä seurata. Eikä urheilu-ura ihan tyhjä arpa ole vaikkei se ihan huipulle johtaiskaan. Jo pari kautta SM-liigaa antaisi varmaan sellaisia kokemuksia, joita ei ihan helpolla muusta duunista saa...

 

[aquanqua]

...
Kuntourheileminen väitän on suoraan johdannainen kilpaurheilusta, jos mitään huppu-urheilua ei olisi ikinä ollut olemassa olisiko varsinaisesti kuntourheiluakaan keksitty? Epäilen että ei tai ainakaan mitään eri lajeja ei olisi olemassa.
...

Eiköhän tuo mene juurikin toisinpäin.

Huippu-urheilu on asemansa ansainnut. Kaikki on kiinni siitä, että kiinnostaako joku asia ihmisiä ja urheilu kiinnostaa - huippu-urheilu eri muodoissa on suosittua joka puolella maapalloa.

 

[steepler]

Eiköhän tuo mene juurikin toisinpäin.

Miten niin toisinpäin? Siis väitätkö että huippu-urheilu tai oikeastaan kilpaurheilu on syntynyt kuntourheilusta?

Kyllähän paljolti kuntourheilu on johdannainen siitä että on keksitty kilpailla eri urheilumuodoissa, näistä on sitten syntynyt eri lajeja joita myös kuntourheilemiseen käytetään. Kuntourheilijathan myös kilpailevat, esimerkiksi vaikka maratoneilla ja vastaavilla, näitäkään kilpailuja tuskin olisi ilman huippu-urheilua.

Jos ikinä ei olisi ollut kilpaurheilemista niin tuskin olisi nykymuotoista kuntourheilemistakaan, ok sitä on toki mahdoton tietää mitä olisi tilalla tai olisiko mitään.

Lätkässäkin varmaan 1000 pelaajaa tienaa todella hyvin ja sitten on useita tuhansia päälle jotka tienaa yli 100 000 vuodessa.

Ei tässä keskustelussa ehkä kovin oleellinen asia, mutta tämä on kyllä liioittelua, siis nimenomaan se että olisi tämän tuhannen päälle useita tuhansia jotka tienaavat 100000 vuodessa. Siis missä liigoissa esimerkiksi mediaani palkka on 100 000? Taitaa olla vain NHL:ssä.

 

[Maastomasto]

Ei tässä keskustelussa ehkä kovin oleellinen asia, mutta tämä on kyllä liioittelua, siis nimenomaan se että olisi tämän tuhannen päälle useita tuhansia jotka tienaavat 100000 vuodessa. Siis missä liigoissa esimerkiksi mediaani palkka on 100 000? Taitaa olla vain NHL:ssä.

Totta. Heittelin huivista. SM-liigassakin yli 100k tienaavia on melko vähän, mutta 50 000 on jo aika normipalkka. Mutta tuskin niitä 50k tienaaviakaan maailmanlaajuisesti tuhansia olisi. Jokatapauksessa paljon, ottaen huomioon että pienestä lajista kyse.

 

[#76]

Hopö höpö, huippu-urheilu ei ole missään nimessä turhaa, jos nyt ajatellaan että yhteiskunnan, elämän ylläpitäminen ja hyvinvoinnin lisääminen on toivottavaa (aivan inhorealistisesti ajatellen voisi kai väittää elämisen itsessään olevan turhaa).

Avauksessa ajatus olikin, että tuhlataanko ihmiskunnan resursseja, kun niitä käytetään ihmisten viihdyttämiseen. Tässä mielessä huippu-urheilu ja moni muukin seikka on turhaa. Esimerkiksi itse teen normaali 8-16 työpäivää. Loouilta menee "tyhjänpäiväisesti" perusvapaa-ajan juttujen parissa. Mikäli pyrkisin maksimaaliseen tehokkuuteen, nin heräisin neljältä ja jakaisin vaikka Hesaria ennen päivätyön aloittamista. Illalla voisi sitten tehdä kotitöitä ennen nukkumaan menoa. Taloudellisesti tehokkuuteni paranisi, mutta eipä tuossa vaihtoehdossa sillä lisäresurssilla mitään tekisi, joten miksi tehdä niin?

Yhteiskunnallinen kehitys menee koko ajan siihen suuntaan, että ihmisillä pitäisi olla vähemmän ja vähemmän pakkoja sekä enemmän mahdollisuuksia. Työaika lyhenee ja ihmiset arvostavat vapaa-aikaa korkeammalle.

Kuntourheileminen väitän on suoraan johdannainen kilpaurheilusta, jos mitään huppu-urheilua ei olisi ikinä ollut olemassa olisiko varsinaisesti kuntourheiluakaan keksitty? Epäilen että ei tai ainakaan mitään eri lajeja ei olisi olemassa.

Pitäisin kilpaurheilun ja huippu-urheilun erillään. Huippu-urheilu on nykään viihdettä ja puhdasta liiketoimintaa. Lisäksi uskoisin ihmisten ensin liikkuneen, kunnes joku rupesi pohtimaan että kukakohan on paras.

 

[steepler]

Lisäksi uskoisin ihmisten ensin liikkuneen, kunnes joku rupesi pohtimaan että kukakohan on paras.

Niin siis ihmiset liikkuivat pääasiassa pakosta, eli tekivät fyysistä työtä, mutta kyllä liikkuminen kunnon ylläpitämiseksi tai parantamiseksi on verrattain uusi (arvioisin alle 100 vuotta) ilmiö joka on mielestäni kyllä syntynyt kilpaurheilun jälkeen.

Huippu-urheilun lähtökohta on kilpaurheilu, ei minusta näitä sillä tavalla voi varsinaisesti erottaa. Tai mitä sitten huippu-urheilulla tarkoitetaan, onko se pelkkää ammattilaisurheilua vai mitä? Jos urheileminen huipulla loppuisi niin saattaisi hyvin kilpaurheilukin loppua.

Se on tietenkin eri asia onko järkevää johonkin asiaa x käyttää y määrä resurssia jne. jne. mutta yleisesti en koe että huippu-urheilu olisi turhaa tai edes mitään pelkkää viihdettä.

 

[tomageeni]

Ei tässä keskustelussa ehkä kovin oleellinen asia, mutta tämä on kyllä liioittelua, siis nimenomaan se että olisi tämän tuhannen päälle useita tuhansia jotka tienaavat 100000 vuodessa. Siis missä liigoissa esimerkiksi mediaani palkka on 100 000? Taitaa olla vain NHL:ssä.

En osaa sanoa palkoista tarkemmin, mutta käsittääkseni ainakin Elitserienissä, KHL:ssä ja Sveitsin liigassa maksetaan isompia hilloja kuin SM-liigassa. Lisäksi kai AHL:ssäkin saa ihan kohtalaisia rahoja. Uskoisin että näistä liigoista yhteensä löytyy ainakin joitakin satoja yli 100 000€*tilipussia nostavia, lisäksi KHL:stä toki myös muutamia miljonäärejä.

NHL toki rahoittaa varmaankin noin 600-700 miljonääriä tai lähes-miljonääriä.

Useita tuhansia "tosi rikkaita" ei jääkiekko varmaankaan globaalisti tuota, mutta varmasti yli tuhat millä mittarilla tahansa hyvätuloista kuitenkin.

 

[mjr]

Useita tuhansia "tosi rikkaita" ei jääkiekko varmaankaan globaalisti tuota, mutta varmasti yli tuhat millä mittarilla tahansa hyvätuloista kuitenkin.

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä jonkin lajin "kokonaisliikevaihto", miten paljon rahaa kaikkineen liikkuu jonkin yksittäisen urheilulajin ympärillä. Jalkapallosta varmaan tulisi giganttinen summa, joka löisi monet kansantaloudet laudalta. Sitten joku sinänsä perinteinen olympialaji voi olla hyvinkin vaatimattomissa rahallisissa mitoissa. Luulen kyllä että parhaimmillaan urheilu on lopulta vaatimattomissa puitteissa, myöskin jättilajit, kuten jalkapallo, vaikka taitavimmillaan ne sitten vaativat ryhmän egoistisia, kouluttamattomia miljonäärejä kentälle.

 

[dana77]

Totta. Heittelin huivista. SM-liigassakin yli 100k tienaavia on melko vähän, mutta 50 000 on jo aika normipalkka. Mutta tuskin niitä 50k tienaaviakaan maailmanlaajuisesti tuhansia olisi. Jokatapauksessa paljon, ottaen huomioon että pienestä lajista kyse.

50k vuodessa eli 4k kuussa on sellainen palkka, että sen ansaitsee käymällä korkeakoulun kunnialla. Jos kyseessä on edes perusfiksu yksilö, niin tuon vaatima työmäärä on vain murto-vaivasta verrattuna huippukiekkoilijaksi vaadittavaan työmäärää. Ja tuolla tavalla työvuosia kertyy 40 vuotta, toisin kuin kiekossa 15v. Niinpä taloudellisessa mielessä ei ole mikään järkiveto alkaa normi-SM-liigakiekkkoilijaksi, mutta onhan niitä muitakin syitä kun taloudelliset.

AHL:n palkkakatto on 75000$/kausi (60 000e) eli siellä ei miljonäärejä synny.

 

[aquanqua]

Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä jonkin lajin "kokonaisliikevaihto", miten paljon rahaa kaikkineen liikkuu jonkin yksittäisen urheilulajin ympärillä...

Deloitte julkistaa vuosittain "Football Money League" -raportin, jossa käydään läpi eurofutiksen taloustilannetta.

Deloitte Football Money League 2011
Deloitte Football Money League 2012

Despite significant economic headwinds, the European football market grew by 4 percent (€0.6 billion) in revenue terms to €16.3 billion in 2009/10. All of Europe’s ‘big five’ leagues reported revenue growth, to a collective total of €8.4 billion (up 5 percent from 2008/09).

deloitte.com

Ei nyt mitään kaiken kattavia yhteenvetoja, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa kuitenkin. Tietysti eurooppalaisessa huippuseurafutiksessa pyörii isot rahat, mutta vertailun vuoksi jo pelkästään Suomen toiseksi suurimman yrityksen, Neste Oilin, liikevaihto oli viime vuonna n 15.5 miljardia euroa.

 

[mjr]

Ei nyt mitään kaiken kattavia yhteenvetoja, mutta ihan mielenkiintoista luettavaa kuitenkin. Tietysti eurooppalaisessa huippuseurafutiksessa pyörii isot rahat, mutta vertailun vuoksi jo pelkästään Suomen toiseksi suurimman yrityksen, Neste Oilin, liikevaihto oli viime vuonna n 15.5 miljardia euroa.

Onhan tuokin kunnioitettava summa, mutta tähän vielä lisäksi jo Euroopan tasolla kymmenet miljoonat juniorit, tuhannet pikkuseurat jne. Ei tosiaan puhuta mistään kovin pienimuotoisesta toiminnasta - jos jotenkin saataisiin laskettua käytetty aika ja raha niin melkoisesta taloudellisesta toiminnasta on kyse. Jalkapallo on tietysti omassa sarjassaan, mutta on noita suuria ammattilaislajeja muitakin. Anyway, kaikesta rahasta huolimatta urheilu on hienointa ruohonjuuritasolla, ja iän myötä ei enää niin paljon pilkkaakaan sitä "tärkeintä on jalo kilpailu" -ajattelua. Huippu-urheilu on todella hienoa viihdettä, jonka lopputuloksia on mukava jännittää, mutta ei tuossa ainakaan itselleni piile urheilun suurin viehätys.

 

[Fordél]

Avauksessa ajatus olikin, että tuhlataanko ihmiskunnan resursseja, kun niitä käytetään ihmisten viihdyttämiseen. Tässä mielessä huippu-urheilu ja moni muukin seikka on turhaa.

Jos ajatellaan hyvin kapea-alaisesti niin kyllä, huippu-urheilu on turhaa.

Jos taas mietitään, että mitkä ovat huippu-urheilun vaikutukset väestön liikkumiseen, menee homma jo kimurantimmaksi. Se kait on selvää, että huippu-urheilun esimerkin myötä myös tavallinen väestö, kuten lapset, alkavat harrastaa liikuntaa tai lisäävät liikkumistaan. Huippu-urheilu ei ole tietenkään ainoa ihmisiä liikuttava tekijä, mutta ilman muuta merkittävä. Vaikea kuvitella, että jengi innostuisi harrastamaan eri lajeja ilman granlundeja, litmasia, pitkämäkiä, kirvesnimiä jne. On kuitenkin aika mahdotonta laskea mikä on yhteiskunnan saama hyöty huippu-urheilusta. Joskus on esitetty arvioita, että liikuntaan sijoitettu euro voisi tulla takaisin neljänä eurona (monia muitakin arvioita on esitetty), kun sairauspoissaolot vähenee, terveydenhuollon kustannukset laskee jne. Mikä sitten on juuri huippu-urheiluun sijoitetun euron tuotto, sitä on mahdotonta sanoa.

 

[#76]

Jos taas mietitään, että mitkä ovat huippu-urheilun vaikutukset väestön liikkumiseen, menee homma jo kimurantimmaksi. Se kait on selvää, että huippu-urheilun esimerkin myötä myös tavallinen väestö, kuten lapset, alkavat harrastaa liikuntaa tai lisäävät liikkumistaan.

Lapsissa varmasti näkyy tämä menestyjien tuoma kiinnostus johonkin lajiin, mutta aikuisissa ei olekaan enään mitenkään harvinaista, että ihminen harrastaa jotain lajia seuraamatta kyseistä lajia mitenkään penkkiurheilijana. Aikuiset tiedostavat helpommin, että urheileminen on paitsi kivaa myös omalle terveydelle hyväksi. Siinä ei paljoa paina huippu-urheilijan epäterveellinen esimerkki liiallisella sitoutumisella ja mahdollisilla kielletyillä aineilla.

 

[Fordél]

Lapsissa varmasti näkyy tämä menestyjien tuoma kiinnostus johonkin lajiin, mutta aikuisissa ei olekaan enään mitenkään harvinaista, että ihminen harrastaa jotain lajia seuraamatta kyseistä lajia mitenkään penkkiurheilijana. Aikuiset tiedostavat helpommin, että urheileminen on paitsi kivaa myös omalle terveydelle hyväksi. Siinä ei paljoa paina huippu-urheilijan epäterveellinen esimerkki liiallisella sitoutumisella ja mahdollisilla kielletyillä aineilla.

Lapsien kohdalla esimerkin voimahan on ilmeinen. Ei täällä sattumoisin ole vuosikymmenestä toiseen hyviä keihäänheittäjiä vaan kun esikuvia löytyy niin lapset alkavat sitä harrastamaan. Toki voihan se olla, että ovat muutenkin innostuneita liikunnasta ja alkaisivat joka tapauksessa harrastamaan jotain lajia, jolloin eivät tarvitsisi mitään esimerkkiä. Uskon kuitenkin, että huippu-urheilu innostaa lapsia liikkumaan enemmän kuin jos sitä ei olisi olemassa.

Mitä tulee aikuisiin niin näkisin huippu-urheilun vaikutuksen innostavuuden kautta enkä noin, että huippu-urheilun negatiiviset vaikutukset säteilisivät myös tavalliseen kansaan. Eli että esim. joku ei harrastaisi vaikka juoksua tai pyöräilyä sen takia, että joku juoksija tai pyöräilijä on kärähtänyt dopingista.

Aikuisten kohdalla moni ei ehkä seuraa harrastamaansa lajia, mutta on myös niitä, jotka seuraavat. Tällöin huippu-urheilu vain entisestään lisää mielenkiintoa lajia kohtaan. Allekirjoittanut kuuluu nykyisin tähän kategoriaan.

Lisäksi on syytä kysyä, että kuinka moni aikuinen aloittaa jonkun lajin harrastamisen sen jälkeen kun on seurannut sen huippuja? Vaikea sanoa, mutta varmasti näinkin käy ja itse olen esimerkki myös tällaisesta tapauksesta.

 

[dana77]

Luulisin että ylivoimainen enemmistö kuntourheilevista aikuisista harrastaa lajeja joihin on kipinä syntynyt jo lapsena eli vaikka sitä ei enää aktiviisesti seuraisikaan, niin lajin huiput ovat aikoinaan idoleina toimineet.