En nyt millään näe mitään mammuttimaista riskiä Nummelinin 2 vuotisessa pahvissa.
Voisin kuvitella, että ikä on tässä suurin riskimittari.
On tietysti hyvä, että seura pyrkii/pyrki minimoimaan riskit. Tosin mä en tule ikinä ymmärtämään sitä, että niiden riskien minimointi on niin ehdotonta.
On tapauksia, jolloin yhden vuoden laput ovat täysin perusteltuja. Toisaalta on olemassa poikkeustapauksia, jolloin tästä ehdottomasta periaatteesta pitäisi olla valmis joustamaan. On olemassa poikkeustapauksia, joiden kohdalla ikä on vain ja ainoastaan numero. Mielestäni Petteri Nummelin on erinomainen esimerkki tällaisesta tapauksesta.
Kesällä 2008 HC Lugano teki 35-vuotiaan Petun kanssa kolmevuotisen sopimuksen. Ensimmäisen vuoden jälkeen kesällä 2009 jo olemassa olevaa sopimusta pidennettiin kahdella vuodella. Toisin sanoen HC Lugano sitoutui 36-vuotiaaseen Nummeliniin neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Tässä on mielestäni jo hemmetin hyvä näyte siitä, miksi Nummeliniin voitaisiin suhtautua poikkeustapauksena.
Mä en pysty ikinä näkemään sitä mahdollisena, että TPS tekisi yhdenkään 35-vuotiaan pelaajan kanssa kolmevuotista sopimusta, saatika sitten pidentämään sitä vielä kahdella vuodella kesken sopimuskauden. HC Lugano oli valmis ottamaan kyseisen riskin. Näiden viiden kauden aikana NLA:ssa pelattiin 250 ottelua - vastaavasti Petu pelasi 151 ottelua. Varsinaisten loukkaantumisten johdosta Petu ei tainnut olla kuin kymmenkunta ottelua poissa. Niissäkään poissaoloissa kyse ei ollut mistään vakavammasta, vaan lähinnä levosta. Suurin osa poissaoloista johtui NLA:n tiukoista ulkomaalaissäännöistä.
Tämän lisäksi Petu kävi vielä viime kaudella pelaamassa ja näyttämässä nykykuntoaan sekä SM-liigassa että EHT-maajoukkueessa. Toisin sanoen joka ikinen TPS:n pikkutakkia kantava näki Petun nykykunnon omin silmin kotihallissa. Mitä vielä oltaisiin voitu tehdä riskien minimoimiseksi?
Neuvotteluissa TPS tarjosi jääräpäisesti yhden vuoden pahvia. Petteri Nummelin oli agentteineen yhtä ehdottomasti kahden vuoden kontraktin perässä. Olisiko jossain vaiheessa TPS:n neuvottelijoiden (Ari Vuori + ylemmän tahon neuvonantajat?) ollut mahdollista ruveta miettimään case Nummelinia poikkeustapauksena? Neuvottelukumppani on tullut pöytään NLA:sta käytännössä suoralta viiden vuoden sopimukselta. Olisiko ollut mahdollista ruveta harkitsemaan jotain poikkeusta tuohon vain-yhden-vuoden-sopimuksia-linjaan? Viimeistään siinä vaiheessa olisi luullut hälytyskellojen alkaa soida, kun yleiseen tietoon tuli, että joku toinen - kilpaileva - seura on tarjonnut Petulle useampivuotista sopimusta. Takuuvarmasti huhuja tästä tarjouksesta on liikkunut jo paljon ennen kuin neuvottelut TPS:n kanssa olivat täydellisesti umpikujassa.
Mielestäni Aki Bergin ja hänen pitkän sopimuksensa mukaan ottaminen on täysin irrelevanttia tähän keskusteluun. Berg oli 28-vuotias, kun hän allekirjoitti kolmen vuoden sopimuksen TPS:n kanssa. Bergin polvivaivat alkoivat siinä kolmekymppisenä. Nummelinin tapauksessa kyseessä oli reilut kymmenen vuotta vanhempi ukko (neuvotteluhetkellä), jolla ei kuitenkaan ole ollut mitään suurempia vaivoja koko uransa aikana - uran, joka on kestänyt huipputasolla jo reilusti päälle 20 vuotta. Lisäksi Nummelinin isäkin oli tunnettu urheilullisuudestaan, kroppansa kestävyydestään ja lähes yli-inhimmillisestä kipukynnyksestään. Voisiko tämä kulkea geeneissä?
Siinä vaiheessa kun neuvottelupöydissä ollaan todettu, että pelaajalle ja agentille tämä kahden vuoden suora sopimus on ehdoton vaatimus, niin ehkä seuran edustajien olisi pitänyt olla valmiita tinkimään tuosta omasta ehdottomuudestaan. Vetoan tässä juuri tuohon Nummelinin poikkeuksellisuuteen. Mitä sitten oltaisiin voitu tehdä? Tarjottiinko edes 1+1 -mallista sopimusta? Olisiko Petu ollut valmis hyväksymään sellaisen
(epäilen kuitenkin että ei)? Lukkohan tarjosi kahden vuoden suoran sopimuksen päällekin vielä vuoden optiota. Kai Petu oltaisiin voitu kiikuttaa perusteelliseen lääkärintarkastukseen ja saada oikein asiantuntija-arvio hänen kroppansa kestävyydestä sekä poikkeuksellisuudesta. Tämän päälle vielä parhaat mahdolliset vakuutusehdot - näin TPS ei olisi jäänyt aivan tyhjän päälle mahdollisen loukkaantumisen sattuessa.
JOS TPS on käyttänyt Nummelinia lääkärintarkastuksessa ja sieltä on tullut punaista valoa => homma on OK!
JOS TPS on ehdottanut Nummelinille perusteellista lääkärintarkastusta, mutta Petu on kieltäytynyt => homma on OK!
JOS TPS on tarjonnut Nummelinille ehdottomasti vain yhden vuoden pahvia olematta valmis yhtään joustamaan => homma on kaikkea muuta kuin OK!
Mun mielestäni case Berg vain osoittaa sen, että ei se kropan kestävyys ole iästä kiinni. Totta kai mailien kertyessä mittariin loukkaantumisherkkyys kasvaa - toisaalta säännöllisellä ja tehokkaalla huollolla tätä herkkyyttä saadaan pienennettyä. Petun uraa miettimällä voin tehdä olettamuksen, että tässä tapauksessa huoltokirja on erinomaisesti täytettynä. Bergin kohdalla en välttämättä olisi niinkään samaa mieltä.