Onneksi tässä omakin kausi kuitenkin huipentuu tällä tavalla, ihan hyvät sävärit tästäkin saa, kun sydämeni suuri sympatiaseura HPK onkin päättänyt saattaa kiekkokevään ihan kunnon kliimaksiin
Kerron pienen anekdootin: kuusi vuotta sitten, Hämeenlinnassa asumiseni vuosina, makasin itkien Voudin Kellarin lattialla. Olin siellä katsomassa homman ratkaissutta Ässät-Tappara kuudetta finaalia, ja muistan vain miten pääsin jossain vaiheessa lattialta ylös (kiistän humalatilan, ainakaan kovin pahan, menin kuitenkin aamulla normaalisti töihin), ja varmaan jokainen kapakassa ollut halasi minua. En muista paljonko siellä oli paikalla sellaisia Ässien puolella olleita, mutta meitä ihan aitoja porilaisia ei varmaankaan ollut kuin minä. Sanotaan näin, että tuolloisen hetken merkitys minulle ei jäänyt kenellekään varmaan epäselväksi, ja onneksi tuntemattomat halusivat jakaa sen kanssani..
Tuollaisten tunnekokemusten äärellä aika moni ihminen on kuitenkin hyvin harvoin, joten niistä kannattaa todella taistella. Uskotaan näin myös Kerhon lauantaina tekevän..