Ikävänkantaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ikuiset sydämen jääriitteet. Elementti: Pimeä aine
Onko sitä rahaa varsinaisesti koskaan ollutkaan tuhlattavaksi asti? Kerhon "hulluina vuosina", 1996-2007, resursseihin nähden suhteettoman kovan ja suorastaan sensaatiomaisen menestyksen mahdollistivat kabinettipuolella kausi toisensa jälkeen ennen kaikkea kaksi asiaa: 1) nuorten, liigatasolla verrattain kokemattomien pelaajien (esim. Somervuori, Santala, Pärssinen, Hentunen, Mäenpää, Leino jne. jne.) hankinta ja määrätietoinen peluutus omien lupaavien junnujen (Kapanen, Miettinen, Lahti jne.) kanssa sekä 2) Lintumäen ja kumppaneiden ensiluokkaiset verkostot ja kyky haalia lähinnä Tsekeistä hinta-laatu-suhteeltaan ylivertaisia pelaajia (mm. Vlasak, Simicek, Rosa, Vujtek, Kucharcik jne.) SM-liigaan.Tästä nyt vaan jää sellanen kuva että Hämeenlinnassa ei ole enää rahaa.
Jälkimmäisessä kategoriassa aika on ikävä kyllä ajanut jo HPK:n ohi; pelaajamarkkinat ovat mm. KHL:n, NLA:n ja Elitserienin myötä ylikuumenneet, eikä "todella halpaa, hyvää ja takuuvarmaa" takatukkatsekkiä saa enää mistään kuin vahingossa. Ensin mainittu toimintamalli on niin ikään jäänyt viime vuosina paitsioon johtuen osin esim. Jokerien ja IFK:n pelaajapolitiikan pitkäjänteistymisestä, minkä vuoksi lupaavia nuoria kuten esim. Teemu Pulkkista ei, huhuista huolimatta ja mitä ilmeisemmin tapaus Jori Lehterän myötä, ole enää ulostettu muihin organisaatiohin.
HPK:n pelaajahankintojen linja näyttääkin muuttuneen varsinkin Jalosen aikakauden jälkeen suuntaan, jossa joukkueen ratkaisijarunko rakennetaan ns. "vanhoista tutuista": liigatasolla rutinoituneista pelaajista (mm. Seikola, Kariya, Laamanen, Männikkö, Virta, Puustinen, Loppi, Luomala, Barney, Piispanen, Santavuori, Saarinen), joiden tulisi lähtökohtaisesti kyetä pisteidentekoon tai kantamaan joukkuetta muuten esityksillään. Vaikka edellä mainittuun joukkoon mahtuu muutama nappionnistuja, jokainen voi laskea ilman tarkkoja palkkalukujakin, että panos-tuotos-suhde ei koko porukan osalta ole ollut lähelläkään parasta mahdollista - huteja on siis tullut paljon.
Koska rahalliset resurssit tuskin paranevat merkittävästi tulevaisuudessakaan, HPK:n olisi mielestäni välttämättä alettava jälleen panostaa nuoriin, Mestis-tasolla kovaa jälkeä tehneisiin pelaajiin liigarutinoituneiden suonenvetoukkojen (koodinimi "Luti") sijaan varsinkin ns. kakkoskorin pelaajien hankinnoissa. Esimerkiksi SaiPa onnistui tässä manööverissä Atun valmennusaikana koko lailla tyylikkäästi mm. Koskirantojen sekä Jekimovsin muodossa. Lisäksi kannattaa muistaa, että Kerholla on nyt kasvamassa, ja piakkoin liigaläpimurron kynnyksellä, vastikään Suomen mestaruuden voittanut ikäluokka. Muutaman jätkän kuvittelisi breikkaavan sieltä osaksi liigajoukkueen terävintä kärkeä viimeistään kauden-parin päästä.
Tilanne ei siis mielestäni ole missään nimessä toivoton, mutta mukautumiskykyä, -halua ja -rohkeutta sekä tuoretta ja innovatiivista otetta vaaditaan väistämättä kaukalossa ja kabinetissa uskottavuuden ja menestymisen varmistamiseksi jatkossakin: pelkästään vanhoilla askelmerkeillä ei enää yksinkertaisesti pärjää. "Muutos on elinehto", voisi joku sanoa, ja HPK:n johtoportaan, jos jonkin, uskon tämän myös ymmärtävän.
Viimeksi muokattu: