Kyllähän tässä eräänlaista "Via Dolorosaa" HPK kulkee tällä hetkellä (vastustajien puolesta), tuskin on hetkeen ollut tällästä ohjelmaan millään joukkueella Liigassa. Eilinen peli oli melko paska, vaikka kaikki ei ajatusta jaakkaan, jalka ei kulkenut ja ei oikein toiminut mikään, ei tosin vastustajallakaan. Tänään taas oli ihan eri ääni kellossa ja sitä "kovalla tunteella" nähtiin kaukalossa, selvästi kovempaa ja ylivoimasempaa joukkuetta vastaan.
Oman pään peli, varsinkin pakkien osalta on kyllä melkosta kuraa ollut jo pitkään, se peruuttelu poltsarin ympyrään asti tuntuu jatkuvan järjestään, tai sitten on oma liike niin vajavaista että sieltä tullaan jalalla ohi laidasta että hujahtaa. Samaten oman maalin edessä tuntuu olevan vain seisomapaikkoja, eihän siinä ne on halvempia ja tuo lisää elämää halleihin, oman maalin edessä niiden näkeminen nyt vaan hieman kismittää. Lisäksi merkkausvirheiden määrä on edelleen mieletön, sekä kun tilanne saadaan haltuun, niin liian usein se roikku/pitkä tuntuu olevan se ainoa vaihtoehto, vaikka olisi aikaa ja tilaa ottaa peli haltuun. Onko tämä valmennuksen määräämä asia, että mahdollisimman helppoa peliä, vai vetääkö siellä osa porukasta ns. helpoimman kautta ja vastuuta vältellen?
Oli miten oli niin pitkän päälle tuo ei tule kantamaan tulosta, vähän samaa on nähtävissä keskialueen irtokiekoissa, kun liina helposti se ainut ratkaisu on joku suupasu laidankautta vastustajan alueen suuntaan, sen sijaan että aktiivisesti etsittäisiin vapaata pelaajaa tai levitettäisiin peliä ja täten pyrittäisiin kontrolloimaan sitä touhua. Nyt esim. tänään sai Kärpät julmetusti hyviä vastahyökkäksiä noista kiekon luovutuksista, kun omat hyökkääjät on jo menossa ylös ja keikko annetaankin vastustajalle, joka sitten kääntää alas. Maltti olisi valttia ja Tuuskille raketit luistimiin, minä ymmärrän että on ikää jne. mutta kyllä ne jalat silti käy konkarillakin enemmän kuin potku per minuutti, tai sitten lenkille ja vetään spurtteja!
