Kirjoitetaan nyt pidempi juttu kun sille selvästi on tarvetta, osittain myös väärinkäsitysten oikaisemiseksi. Koitetaan oikein hampurilaismallia.
Kerholla pelaa tällä hetkellä ehkä Liigan parasta riistopelaamista. Tuo jatkuva paine ja karvaus sekä kepeä jalka saa vastustajat jatkuvasti todella kovaan paineeseen, tämä johtaa todella pitkiin hyökkäyksiin ja jatkuvien maalipaikkojen luomiseen. Kuntopohja vaikuttaa olevan keskimmärin ihan ok tasolla, kamppailupelaaminen on jopa loistavaa. Mikäli vastustaja yhtään lähtee juoksemaan niin tuolla pelaamisella myös luodaan toistuvasti loistavia maalintekotilanteita. Erittäin onnistunutta tsemppihokia, viihdyttävää ja taistelevaa.
Sitten se mikä oikeasti mättää, on että omista ei todellakaan päästä paineen alta pois. Jos vastustaja karvaa ylhäältä niin koko peli sulaa siihen. Nopeasti osataan kyllä kääntää, mutta sekin on vajavaista ja johtaa lähinnä noihin päätyralleihin. Sitten taas jos vastustaja ei karvaakkaan ylhäältä niin trapista ei päästä ohi käytännössä ollenkaan. Lyhytsyöttöpelillä ja nopeusedulla ei ole mitään merkitystä jos niitä ei käytetä. Joko hyökkääjät järjestään karkaa liian ylös, mikä toimii ylivoimalla kyllä kun on tilaa ja tehdään se jätön jättö ja saadaan vauhdissa oleva kaveri alueelle rauhoittamaan, tasakentällisin sen pitäisi olla viimeinen ratkaisu että pakki kuskaa. Seuraavaksi on hyökkääjät seisovin jaloin ja päätykiekkoon ei päästä tai edes jakseta lähteä. Eli toistuvasti ihan itse luodaan niitä tilanteita missä pitää lähteä ajokoirana perään, tai karvaamaan vastustajalta turhaan luovutettua kiekkoa, vaikka siinä ollaan miten hyviä, niin se ei ole kauhean tehokasta. Tapoja on monia mennä trapista läpi, mutta nyt käytetään sitä viimeistä keinoa ensimmäisenä ja jatkuvasti. Enkä nyt edes viitsi mainita siitä norsukiekkoilusta ja NHL tyylisestä pleksien paukuttelusta.
Lisäksi omassa päässä hukkuu miehiä jatkuvalla syötöllä ja siellä ei taida kukaan oikein tietää pelataanko aluetta vai paikkaa ja milloin. Välillä vaihdetaan ja välillä ei. Tämä aiheuttaa todellisia nukahduksia takatolpille jne. ja halpojen maalien määrä (onneksi osumatarkkuus ollut näissä vastustajilla surkea ja veskarit hoitaneet todella paljon ylimääräsiä ihan huimilla kopeilla) on edelleen iso vaikka paljon vähentynytkin. Silti luvattoman monesti siellä on joku takatolpilla tyhjissä ja Larmi venyttää tai kiekot pomppii/menee ohi, kun itse ei vastaavia paikkoja luoda edes ylivoimilla. Kyllä ne vastustajat jossain vaiheessa alkaa noista rankomaan ja kovalla prosentilla.
Kurittomuuteen, tyhmiin jäähyihin ja valmistautumiseen en ota nyt kantaa.
Seuraava ongelma on tuo laukausten laatu tekopaikoissa. Mielestäni Sihvonen sen sanoi hyvin että liian usein tehdään liian väsyneenä, mutta se ei ole ainoa selitys. Valitettavasti tuntuu että mikä tahansa suupaisu kelpaa, syötöt on mitä on, pakko ottaa haltuun, annetaan se päivän selvä 2-1 hyökkäyssyöttö minkä se veska haistoi jo minuutti sitten pelikatkolla, vaikka pitäisi itse uskaltaa edes joskus laukoa että olisi sitä uhkaa. Sitten jos lauotaan niin se on plekseissä tai keskellä logoa ja vetokin on sellanen lehmänhenkäys. Ei tarvitse olla kova jos on tarkka. Eikä välttämättä niin tarkka jos on kova ja joku menee apajille, mutta kun et osu tai se tulee suoraan rällään, tai syliin niin kun ei kumpikaan auta.
Sellainen viimeinen napsu asennetta puuttuu maalipaikoissa jatkuvasti. Ei lähde selkäytimestä vaan siellä mietitään ja kelaillaan asioita ja sitten se mahdollisuus meni jo. Sellanen luova kusipäisyys puuttuu, on se sitten metristä lämärillä tai jotain harhautan vielä 5 ja vedän kolmois salkkovia tripla sluzilla ja painan sitten maasta maalin. Ei sen tarvitse olla edes kaunista, joskus se takapatjaan on oikeasti hyvä ratkaisu. Niitä ei vaan nyt tule, kun se takapatja on veskan sylissä tai päätylankussa. "Röyhkeä ajo" on tällä hetkellä katsoa pakkia silmiin kun se irvistää ja päättää mennä kulmaan pörräämään. Se oikea ajo kun joskus johtaa siihen että vedät itsesi jäätävään miinaan ja sulle nauretaan, seuraavaksi vedät 3 jätkää vipuun ja ne kamppaa sut jäähyn arvoisesti, viime hetkellä ja joskus nostat kädet ilmaan ja niitä kuvioita pyöritetään urheiluruudussa miljoonalle katsojalle. Se valinta on vaan tehtävä ja sitä ei tee kuin pelaaja itse ja se valmennus siihen kannustamalla. Vielä vaan tarvittaisiin iso annos lisää sitä touhua. Pari kertaa 60 minsaa on aivan liian vähän, varsinkin jos omalla joukkueella on kiekko suurimman osan ajasta. Lisää pill... maalin paloa silmiin, kun sillä sitä toistakin saa.
Mistä päästään siihen hampurilaisen toiseen osaan, eteenpäin on oikeasti menty. Ei se Pennanen mitään täältä lue ja jos lukisikin niin vittujakaan kiinnostaisi jatkoaikalaisten horinat, mutta jostain helvetistä toi jengi silti on löytänyt asennetta alkaa ajamaan maalille. Siinä kun ekoissa peleissä vaan pyörittiin kulmissa ja heitettiin syöttöä viivalle ja otettiin helppoa ratkaisua niin kyllä siellä on useampi aste otettu napsuja siihen että maalit tehdään sektorista ja sinne pitää mennä ja syödä välillä sitä paskaa. Tämä on nostanut maalipaikkojen määrän per peli potenssiin. Se ettei nyt ole onnistunut joka kerta niin siitä oli jo aiemmin, nyt sentään jumalauta päästään paikoille, eikä mihinkään näennäisiin yrityksiin!
Kyllä se siitä, valitettavan paljon on parannettavaa jos meinaa pleijareihin, paljon on jo parannettu ja helskutisti on jo nyt hyvää.