Jos minulta kysytään niin tuo on kyllä niin kaukana pitkäjänteisestä toiminnasta kuin vain olla ja voi.
Sehän nyt riippuu täysin tilanteesta. Eikä joukkueelle parhaiten sopivan pelityylin käyttäminen läheskään kaikissa tapauksissa tarkoita pitkäjänteisyyden merkittävää laiminlyöntiä. Menestyvä joukkue dominoi usein kiekollisia tapahtumia, mikä tarjoaa pelaajistolle enemmän onnistuneita toistoja.
Sitä paitsi pelityyli, jonka uskotaan parhaiten kehittävän pelaajia pitkällä tähtäimellä, saattaa loppujenlopuksi paljastua ihan muuksi jos pelaajat eivät kykene sitä tehokkaasti toteuttamaan. Tällainen pelityyli voi heikon menestyksen aiheuttamana johtaa turhautumiseen, sisäisiin ristiriitoihin, yleisen harjoittelumotivaation alenemiseen ja lopulta jopa valmentajan pätevyyden kyseenalaistamiseen.
HPK on päättänyt ruveta nimenomaan pitkässäjuoksussa kehittämään myös niitä ei niin hyviä pelaajia peluuttamalla heillä taktiikkaa joka pakottaa pelaajat kehittymään siellä kentällä.
Ymmärrän asianlaidan. Tarkoitukseni ei ollut hyökätä HPK:n junioritoimintaa vastaan, vaan kummastella tätä Playbook-jumalointia.
Sanomalla pelitaktiikan olevan riippuvainen joukkueen materiaalista kun kyseessä on B ja A juniorit, olisi aivan turha toivoa pelaajia jotka nousisivat tulevaisuudessa parrasvaloihin SM-liigan puolella.
Oli pelaajamateriaali millainen tahansa, mahdollistaa se silti erilaisten variaatioiden käyttämisen, usein jopa tehokkaasti. Uskon, että käytettävissä oleva kokoonpano ja kulloinenkin vastustaja vaikuttavat pelitaktiikkaan myös HPK:ssa, sillä voitosta sitä myös siellä pelataan. Mikäli joukkueen kaksi kärkisentteriä ovat sairastuvalla, pakottaa se varmasti tekemään muutoksia pelitapaan.
Huippulupaukset, jotka harjoittelevat tavoitteellisesti 30 tuntia viikossa menevät eteenpäin, piirtelevät valmentajat fläppitaululle sitten melkein mitä tahansa. Se pelaajan omatoiminen tekeminen ja asioihin suhtautuminen on kuitenkin se selvästi tärkein asia.
Nyt sen sijaan joukkueilla on taktiikka jossa nimenomaan kaikki pelaajat kehittyvät ja tämä ainakin minun mielestäni on se juoniori valmennuksen tehtävä, kehittää pelaajia ja poistaa heidän heikkouksiaan, ei peluuttaa heitä vain vahvuuksien mukaan.
Kun pelaajat pelaavat vahvuuksiaan hyödyntäen, he usein pääsevät paremmin peliin sisälle ja osallistumaan kiekolliseen peliin. Kentällisen ollessa vahvasti pelissä sisällä, sen toimintaa on helpompi hienosäätää ja ohjata monipuolisempaan suuntaan. Pelaajan vahvuuksien kehittäminen on myös tärkeää, mikäli kentällä ei haluta viilettävän kymmentä Juha Lind -kloonia.
minun ei tarvitse puuttua siihen, mikä on pitkäjänteisesti harjoitellun pelisysteemin vaikutus pelaajien kehittymiselle ja pelisuorituksille.
Slurp, slurp. Minkälainen vaikutus Teemu Rautiaisen, Robert Leinon ja Ville Järveläisen virtuositeetilla oli siihen, että HPK:n B-junnut ylipäätänsä selviytyivät SM-sarjaan viime kaudella?