Alla olevat tekstit ovat lainaukset Jukurien puolelta Antti Pennanen ketjusta Paraspelaaja-nimimerkiltä.
Ensin on Antti Pennasen itsensä antama haastattelu :
"On tärkeää ymmärtää, että jääkiekkoa voi pelata ja voittaa monella eri tavalla, se on koko lajin rikkaus. Mitä sitten on meidän peli? Olen ollut aikoinaan luomassa meidän peliä, mutta nykyisin se on käsitteenä jo niin laaja, että sen voisi unohtaa. Meidän peli on myös osittain väärin ymmärretty, eikä vähiten median osalta. Eikä meidän peli ole enää sitä, mitä se on joskus ollut, vaan se kehittyy koko ajan. Jukka Jalosen ja Erkka Westerlundin meidän peli ei ole samanlaista, vaikka ne niputetaan yleensä saman alle otsikon alle.
Minun pelifilosofiassani kaikki lähtee puolustamisen ja hyökkäämisen tasapainosta. Tärkeää on se, missä tilassa viisikko on, kun se saa kiekon tai kun se menettää kiekon. Se, kumpi joukkue hallitsee näitä tilanteita, määrittelee sen, kumpi vie pelin virtausta 5 vs 5 -pelissä. Puolustamisen ja hyökkäämisen liitoskohta ei saa vuotaa. Jukureissa se vuoti pitkään, mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä tämän hallitseminen on pitkän työn takana, se vaatii oikeita pelin rytmejä ja rakennetta suhteessa vastustajaan. Tuleeko tämä koskaan valmiiksi? Ei – ja se takaa kehityksen.
Minua ei voi lokeroida kalpalaiseen kiekkokontrolliin ja jyppiläiseen pystysuunnan kiekkoon, vaan näen, että hyvä peli on molempien summa. Peliä pitää pystyä myös muuttamaan suhteessa vastustajaan. Pelin pitää olla niin monipuolista, että se kestää erilaisia joukkueita vastaan. Kolmas olennainen asia on se, että peliä on pystyttävä kehittämään nopeammaksi sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan, niin että peli vielä pysyy hallussa ja laadukkaana. Tässä yksilön pelinopeuden kehittäminen on tärkeää, sen kehittymisen avulla viisikon pelinopeus kasvaa potenssiin.
Olen tietoisesti rauhallinen vaihtoaitiossa, peli on pelaajien peli. Mitä kokeneempi pelaaja on, sitä vähemmän hän haluaa, että valmentaja riehuu vaihtoaitiossa ympäriinsä fläppitaulun kanssa. Minusta sellainen tyyli on ensisijaisesti katsomoille ja seurajohdolle valmentamista, ei pelaajille. Olennainen viesti on saatava perille ja sitä auttaa, jos ei koko ajan viesti jotain. Asian voi sanoa monella eri tavalla: joskus huudetaan, joskus sanotaan rauhallisesti yksityisesti ja joskus ollaan vain hiljaa. Se on pelaaja-, ottelu- ja tapauskohtaista. Minun mielestäni valmentajan pitää olla vaihtoaition rauhallisin ja elää vähiten tunteikkaasti, sillä hänenhän pitää pystyä hahmottamaan, mitä kentällä tapahtuu ja antamaan palaute olennaisista asioista. Valmentajana haluan myös luottaa pelaajaan: kyllä pelaajat aika usein ymmärtävät itse, mitä ovat tekemässä tai tehneet. Ihanteellisessa tilanteessa valmentaja tekee itsensä työttömäksi ottelutilanteessa. Näihin asioihin minä uskon tällä hetkellä – ja samalla maailma muuttuu ja koko ajan haluan kehittää itseäni ja pysyä kehityksessä mukana."
Ja sen jälkeen Paraspelaaja-nimimerkin kirjoitus Pennasesta 12.7.2015 :
"Antti Pennasella on (edelleenkin) kaikki huippuvalmentajan ainekset. Ensiksikin, hänen taktinen tietotaitonsa on ainutkertaista. Suomen mittakaavassa ehkä 3-10 ihmistä tuntee jääkiekko-nimisen pelin teorian yhtä hyvin kuin Antti Pennanen (ironista kyllä, Hämeenlinnan mittakaavassa hän on samalla sijalla). Lisäksi hän on niitä harvoja ihmisiä, jotka osaavat peluuttaa täydellisesti sekä Meidän peliä että pystysuunnan kiekkoa. Esimerkiksi Jukureissa tämä viime kaudella todistettiin. Pelkästään nykyisellä taktisella osaamisella Antti Pennanen tulee halutessaan olemaan tulevaisuudessa Suomen A-maajoukkueen kolmosvalmentaja. Liiga-joukkueen päävalmentajana hän tulee joka tapauksessa (Jukureista riippumatta) olemaan kaudella 2016-2017. Tämänhän ennustin jo keväällä 2014.
Toiseksi, Pennanen on onnellisessa asemassa, kun sattui asumaan Hämeenlinnassa valmennusuransa alkajaisiksi. Ajankohta oli kuin luotu hänelle. Pennanen käytti tilaisuuden hyväkseen, asettui Hämeenlinnan "klaanin" vanaveteen ja tulee sen turvin tekemään mittavan uran jääkiekkovalmentajana.
Kolmanneksi, Pennanen on luonut koko Suomen valmentajascenen kattavan tukiverkoston. Maan arvostetuimpien valmentajien "tiimissä" oleminen antaa loistavat lähtökohdat valmennusuralle, kuten äsken julkaistu uutinenkin kertoo.
Neljänneksi, Pennasella on tarvittava kunnianhimo ja intohimo huipulle pääsemiseen. Pennanen kehittää itseään, eikä vain valmenna toisia, kuten Suomessa, surullista kyllä, tapana on.
Menestyksen esteitä Pennasella ei juurikaan ole. Ehkä varovaisesti voisi kysyä, sopiiko Pennasen luonne korkealla tasolla päävalmentamiseen? Kestääkö pää? Ainakin muutos liigajoukkueen silkasta taktiikkavalmentajasta Mestiksen mestarivalmentajaan oli lopulta vakuuttava. Seuraava muutos koskee Liigajoukkueen päävalmentajaksi siirtymistä. Se on hyvä paikka opetella päävalmentamista vaativalla tasolla.
Ja kerrottakoon lopuksi, että J.Jalonen ei tule valmentamaan loppuelämäänsä nuoria leijonia. Ehkä hän palaa vielä miesten joukkueeseen, ehkä ei. Käytännössä hän saa itse päättää. Sen hän kuitenkin tulee tekemään selväksi, että seuraava A-maajoukkueen pidempi projekti jatkaa hänen pelillistä perintöään. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että Lauri Marjamäki on Suomen seuraava päävalmentaja. Mikäli Meidän pelin perintöä Marjamäenkin jälkeen halutaan jatkaa, tulee tietämättömän Mestis-väen kritisoima Antti Pennanen olemaan vakavasti otettava vaihtoehto."
En tiedä teistä, mutta itse olen kyllä vakuuttunut siitä mitä näissä Pennasesta sanotaan. Toivotan tervetulleeksi, jos on tulossa.
Ensin on Antti Pennasen itsensä antama haastattelu :
"On tärkeää ymmärtää, että jääkiekkoa voi pelata ja voittaa monella eri tavalla, se on koko lajin rikkaus. Mitä sitten on meidän peli? Olen ollut aikoinaan luomassa meidän peliä, mutta nykyisin se on käsitteenä jo niin laaja, että sen voisi unohtaa. Meidän peli on myös osittain väärin ymmärretty, eikä vähiten median osalta. Eikä meidän peli ole enää sitä, mitä se on joskus ollut, vaan se kehittyy koko ajan. Jukka Jalosen ja Erkka Westerlundin meidän peli ei ole samanlaista, vaikka ne niputetaan yleensä saman alle otsikon alle.
Minun pelifilosofiassani kaikki lähtee puolustamisen ja hyökkäämisen tasapainosta. Tärkeää on se, missä tilassa viisikko on, kun se saa kiekon tai kun se menettää kiekon. Se, kumpi joukkue hallitsee näitä tilanteita, määrittelee sen, kumpi vie pelin virtausta 5 vs 5 -pelissä. Puolustamisen ja hyökkäämisen liitoskohta ei saa vuotaa. Jukureissa se vuoti pitkään, mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä tämän hallitseminen on pitkän työn takana, se vaatii oikeita pelin rytmejä ja rakennetta suhteessa vastustajaan. Tuleeko tämä koskaan valmiiksi? Ei – ja se takaa kehityksen.
Minua ei voi lokeroida kalpalaiseen kiekkokontrolliin ja jyppiläiseen pystysuunnan kiekkoon, vaan näen, että hyvä peli on molempien summa. Peliä pitää pystyä myös muuttamaan suhteessa vastustajaan. Pelin pitää olla niin monipuolista, että se kestää erilaisia joukkueita vastaan. Kolmas olennainen asia on se, että peliä on pystyttävä kehittämään nopeammaksi sekä hyökkäys- että puolustussuuntaan, niin että peli vielä pysyy hallussa ja laadukkaana. Tässä yksilön pelinopeuden kehittäminen on tärkeää, sen kehittymisen avulla viisikon pelinopeus kasvaa potenssiin.
Olen tietoisesti rauhallinen vaihtoaitiossa, peli on pelaajien peli. Mitä kokeneempi pelaaja on, sitä vähemmän hän haluaa, että valmentaja riehuu vaihtoaitiossa ympäriinsä fläppitaulun kanssa. Minusta sellainen tyyli on ensisijaisesti katsomoille ja seurajohdolle valmentamista, ei pelaajille. Olennainen viesti on saatava perille ja sitä auttaa, jos ei koko ajan viesti jotain. Asian voi sanoa monella eri tavalla: joskus huudetaan, joskus sanotaan rauhallisesti yksityisesti ja joskus ollaan vain hiljaa. Se on pelaaja-, ottelu- ja tapauskohtaista. Minun mielestäni valmentajan pitää olla vaihtoaition rauhallisin ja elää vähiten tunteikkaasti, sillä hänenhän pitää pystyä hahmottamaan, mitä kentällä tapahtuu ja antamaan palaute olennaisista asioista. Valmentajana haluan myös luottaa pelaajaan: kyllä pelaajat aika usein ymmärtävät itse, mitä ovat tekemässä tai tehneet. Ihanteellisessa tilanteessa valmentaja tekee itsensä työttömäksi ottelutilanteessa. Näihin asioihin minä uskon tällä hetkellä – ja samalla maailma muuttuu ja koko ajan haluan kehittää itseäni ja pysyä kehityksessä mukana."
Ja sen jälkeen Paraspelaaja-nimimerkin kirjoitus Pennasesta 12.7.2015 :
"Antti Pennasella on (edelleenkin) kaikki huippuvalmentajan ainekset. Ensiksikin, hänen taktinen tietotaitonsa on ainutkertaista. Suomen mittakaavassa ehkä 3-10 ihmistä tuntee jääkiekko-nimisen pelin teorian yhtä hyvin kuin Antti Pennanen (ironista kyllä, Hämeenlinnan mittakaavassa hän on samalla sijalla). Lisäksi hän on niitä harvoja ihmisiä, jotka osaavat peluuttaa täydellisesti sekä Meidän peliä että pystysuunnan kiekkoa. Esimerkiksi Jukureissa tämä viime kaudella todistettiin. Pelkästään nykyisellä taktisella osaamisella Antti Pennanen tulee halutessaan olemaan tulevaisuudessa Suomen A-maajoukkueen kolmosvalmentaja. Liiga-joukkueen päävalmentajana hän tulee joka tapauksessa (Jukureista riippumatta) olemaan kaudella 2016-2017. Tämänhän ennustin jo keväällä 2014.
Toiseksi, Pennanen on onnellisessa asemassa, kun sattui asumaan Hämeenlinnassa valmennusuransa alkajaisiksi. Ajankohta oli kuin luotu hänelle. Pennanen käytti tilaisuuden hyväkseen, asettui Hämeenlinnan "klaanin" vanaveteen ja tulee sen turvin tekemään mittavan uran jääkiekkovalmentajana.
Kolmanneksi, Pennanen on luonut koko Suomen valmentajascenen kattavan tukiverkoston. Maan arvostetuimpien valmentajien "tiimissä" oleminen antaa loistavat lähtökohdat valmennusuralle, kuten äsken julkaistu uutinenkin kertoo.
Neljänneksi, Pennasella on tarvittava kunnianhimo ja intohimo huipulle pääsemiseen. Pennanen kehittää itseään, eikä vain valmenna toisia, kuten Suomessa, surullista kyllä, tapana on.
Menestyksen esteitä Pennasella ei juurikaan ole. Ehkä varovaisesti voisi kysyä, sopiiko Pennasen luonne korkealla tasolla päävalmentamiseen? Kestääkö pää? Ainakin muutos liigajoukkueen silkasta taktiikkavalmentajasta Mestiksen mestarivalmentajaan oli lopulta vakuuttava. Seuraava muutos koskee Liigajoukkueen päävalmentajaksi siirtymistä. Se on hyvä paikka opetella päävalmentamista vaativalla tasolla.
Ja kerrottakoon lopuksi, että J.Jalonen ei tule valmentamaan loppuelämäänsä nuoria leijonia. Ehkä hän palaa vielä miesten joukkueeseen, ehkä ei. Käytännössä hän saa itse päättää. Sen hän kuitenkin tulee tekemään selväksi, että seuraava A-maajoukkueen pidempi projekti jatkaa hänen pelillistä perintöään. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä, että Lauri Marjamäki on Suomen seuraava päävalmentaja. Mikäli Meidän pelin perintöä Marjamäenkin jälkeen halutaan jatkaa, tulee tietämättömän Mestis-väen kritisoima Antti Pennanen olemaan vakavasti otettava vaihtoehto."
En tiedä teistä, mutta itse olen kyllä vakuuttunut siitä mitä näissä Pennasesta sanotaan. Toivotan tervetulleeksi, jos on tulossa.