Pelin taso ei päätä huimannut ja Jokereista näki, että mailaa puristettiin. Niinimäki sai loistavan paikan ja harhautti vielä Rämön komeasti, edessä enää tyhjä maali - ja tolppaan. Harmi Jessen kannata, mutta kyllä se siitä vielä lähtee!
Goehring torjui Jokereille pisteen. Torjunnoissa hän ei paljon apuja saanut siitä yksinkertaisesta syystä, että torjuu kaiken eteensä eli parhaaseen sektoriin ja kun Jokereiden pakeista ei pysty kuin Kankaanperä siivoamaan, Goehring sai venyä torjuntaan toisensa jälkeen.
Tuomarointi ärsytti taas. Ottelussa ei taklattu juuri yhtään, mutta jossain 1. erän puolivälissä Järventie sai kyynärpäätaklauksesta jäähyn. Voi olla, että oli, voi olla ettei ollut. Koko pelin parhaan taklauksen sai ottaa vastaan - loistavaa, oikea kohde - Skrupts, joka lensi todella komeasti puhtaan avojääpommin seurauksena. Ensin katsoin, että Kanki teki työtään, mutta taklaaja olikin Varis. Aplodit! Ja Laaksonen palkitsi tämänkin kyynärpäätaklauksesta, mitä tuo taklaus 100 varmasti ei ollut. HPK sai muutenkin koukkia enemmän, Jokereille linja oli tiukempi.
Eniten ottelun seuraamista haittasi hämeenlinnalaisten järjestysmiesten terrori heidän yrittäessä kaikin tavoin provosoida jokerifaneja ja tehdä heidän kannustamisensa mahdollisimman vaikeaksi. Eipä ole minkäänlaista katsomokulttuuria Hämeenlinnassa.
HPK luisteli Jokereita paremmin. Eniten minua ihmetyttää se, että Jokerit oli taas aivan hapoilla jatkoajalla.
Santalasta tulee pelaaja jahka saa vähän vielä aikaa.
Järventien loukkaantuminen on ikävää. Mutta tällaista kiekko on.
Jos olisin Virmanen, hankkisin heti kaksi isoa puolustajaa. Silloin voitaisiin selvitä Kallella maalissa. Muuten ei selvitä, sillä ei Goehring voi jatkuvasti ottaa kiinni 44 kiekkoa. Jos olisin Wade, pistäisin kasaan tehoketjun Virta-Santala-Dahlman.
HPK:sta jäi mieleen kohtuullinen yritys, Schneider ja erityisesti Rämö sekä sika- ja muun katsomon hiljaisuus.