Vaikealtahan tämä näyttää
Juhannus lähestyy ja riveistä puuttuu edelleen erittäin oleellinen osa menestysreseptiä. Vaikka HPK:n sentterioastosta on vuosien saatossa ehtinyt olla huolissaan useastikin, niin harvemmin HPK on ollut samanlaisessa tilanteessa kesäkuun puolivälissä. Siis ilman ykköspelintekijää. Joskus on toki ollut tilanteita, että keskustan laadusta on voinut olla montaa mieltä, mutta yleensä paketti on kuitenkin ollut jo keskustan osalta kasassa tähän aikaan. Itseasiassa muistan vastaavan kaltaisen tilanteen kesältä 2000, kun Simicek teki diilin Pittsburghiin. Ykkösmies lähti ja kaikki tietävät miten seuraava kausi sitten menikin.
HPK:n johto on viimeksi menneellä viikolla kertonut, että haussa on kokenut ulkomaalainen keskushyökkääjä. Ulkomaalainen, koska kotimaisia vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole tarjolla. Itseasiassa olisi ehkä yksi, mutta HPK:n mahdollisuudet tähän Ruotsissa pitkään viihtyneeseen taitoniekkaan lienevät vähäiset. Koska haussa on siis lähinnä ulkomaalainen pelaaja tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa punnitaan erityisen tarkasti pelaajan soveltuvuus Suomeen, HPK:hon ja erityisesti kanssapelaajiin. Tilanteessa on oikeastaan kahdenlaista ongelmaa.
1. Kun hankit tshekki- tai slovakkihyökkääjän, mikä on varmin tapa epäonnistua? Et hanki miehelle samalta suunnalta ketjukaveria. Tästä on niin paljon esimerkkejä, että tuskin tarvitsee erikseen mainita. Tietynlaiset "epäslaaviset" roolipelaajat ovat toki poikkeus. HPK:lla on riveissä tietysti Vladimir Sicak, joka varmasti helpottaa sopeutumista kaukalon ulkopuolella, mutta jäällä Sicak ei pysty kummemmin auttamaan. Kun hankit slaavin, hankit hänelle myös ketjukaverin. Tätä kaavaa HPK on noudattanut järjestelmällisesti sen jälkeen, kun Svitek ei yksinään päässyt kuvioihin sisään.
2. Pohjois-amerikkalainen hyökkääjä on arpapeliä. Kun puhutaan siis HPK:n budjettiraameihin sopivista pelaajista, niin ikinä ei voi varmuudella tietää mitä on hankittu. Onko treenattu kesällä(yleensä ei), onko motivaatio kohdallaan, viihtyykö perheenjäsenet? Kaukalossa pohjois-amerikkalainen hyökkääjä ei niinkään kaipaa maanmiehiään, koska Suomessa pelataan hieman samantyyppisesti. Pelaamisen tason riittävyys on oikeastaan ainoa ongelma. Esimerkkejä on joka lähtöön, HPK:ssa vain siihen toiseen.
Miksi siis tämä kirjoitus?
HPK on hankkimassa ulkomaalaista sentteriä ja
A)HPK:lla ei ole riveissä slaavilaista laituria
B)eikä HPK ole ikinä onnistunut Pohjois-Amerikan hyökkääjähankinnoissa.
Hyvä puoli asiassa on se, että HPK:lla on kaksi ulkomaalaispaikkaa auki, joten slaavisentterin hankinnan jälkeen olisi teoriassa mahdollista hankkia vielä ketjukaveri. Siis teoriassa. Käytännössä ollaan tilanteessa, että lähes kaikki hankkimisen arvoiset pelaajat on jo kiinnitetty tähän aikaan vuodesta eikä toisekseen HPK:lla taida olla varaakaan kuin yhteen profiilihankintaan. Tietysti HPK-johdon kontakteilla olisi varmasti mahdollista hankkia joku nuori parikymppinen lahjakkuus kokeneen maanmiehen rinnalle. Tällaistakin vaihtoehtoa on varmasti pohdittu. Kaiken kaikkiaan tilanne on kuitenkin sellainen, että rosterin suomalaistamisesta johtuen myös pohjois-amerikkalainen vaihtoehto on varsin mahdollinen.
Kenen perässä HPK sitten on? Se on salaisuus, mutta tässä nyt esimerkkinä 10 sopimuksetonta sentteriä:
Keith Aucoin
Aaron Gaivey
Mark Hartigan
Miroslav Hlinka
Josh Holden
Cory Larose
Donald MacLean
Rastislav Pavlikovsky
Kamil Piros
Andre Savage
Siitä sitten valitsemaan suosikkia, muitakin toki löytyy.
