Ted Raikas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa
Batman v Superman: Dawn of Justice nähty eilen ja nohh, hyvin ristiriitaiset fiilikset jäi päälle. Ehkä kuitenkin sekaan mahtui enemmän huonoa kuin hyvää, valitettavasti. Liian tönkkö suoritus ja tarinankuljetus oli epätasapainossa ja huonosti rytmitetty. Leffahan oli paikoin ihan helvetin laahaava ja teennäisin tavoin asetelmia hakeva, jopa alleviivaava. Lisäksi kaikki symboliikan hakeminen ja mystiikka herätti jopa vähän myötähäpeää. Nolan hallitsi sen puolen paremmin. Kuten hallitsi myös vakavuuden. Tämähän oli jopa turhankin ryppyotsainen ja ylidramaattinen elokuva ja mielestäni se ei vaan ole viihdyttävää. En tarkoita, että supersankarivääntöjen tulisi olla jatkuvaa suunsoittoa ja kieliposkella, mutta ei ihan näin pönöttämistäkään. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin trikooisiin pukeutuvista tyypeistä jotka jakaa omankäden oikeutta ja seikkailee täysin epätodellisessa maailmassa. Tämä kun ei nyt kuitenkaan ole sillä tapaa realistisempaa lähtökohtaa hakeva kuten Nolanin trilogia, niin tuo ylenpalttinen synkistely ja vakavointi on vähän oudossa kontrastissa.
On myös hyvä, että elokuvan tarinaa ja hahmojen motiiveja ja taustaa alustetaan ja pohjustetaan, mutta se menettää helposti merkityksensä jos elokuvan tärkeissä käännekohdissa niillä asioilla ei juurikaan ole merkitystä ja jutut vaan tapahtuu, koska pitää tapahtua. Sitä puolta tässä oli paljon ja etenkin loppua kohden.
Mutta oli tässä hyvää, nimittäin castaus. Pidin oikeastaan kaikista roolituksista ja Affleck on tosiaan sopiva rooliin, vaikka etukäteen häntä teilattiinkin. Mielestäni myöskään Eisenberg Luthorina ei ollut huono, vaikka se nyt ei ollutkaan niin perinteinen Luthor. Eniten yllätti positiivisesti Gal Gadot, jota etukäteen en pystynyt uhkeana amatsonina näkemään mitenkään kuvien ja trailerien perusteella, mutta vakuutti kuin vakuuttikin ja itse asiassa Wonder Womanin soololeffa alkoi kiinnostaa enemmän kuin muut DCEU:n leffat. Muihinkin tuleviin elokuviin oli runsaasti viittauksia, mikä oli todella jees. Lisäksi mainittakoot, että Jeremy Irons oli todella mainio Alfred ja yllättäen toi eniten sitä huumoria mukaan keitokseen, mitä kaipasinkin. Cavill nyt on nähty jo aiemmin Supermanina ja on mielestäni puitteiltaan siihen erittäin sopiva.
Toimintakohtaukset oli hienoja, mutta parempaakin olisi voinut olla. Hienointa oli tietysti päähenkilöiden kaksintaistelu, joka oli oikeasti todella viihdyttävää ja tietysti ikonisuudessaan ihan ainutlaatuinen, kun sitä ei tässä muodossa olla koskaan vielä nähty.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin turhan käsikirjoitukslelisesti ontuva ja epätasapainoinen esitys ja elokuvan huimaan pituuteen nähden turhan venytettyjä, melodramaattisia kohtauksia. Aikamoinen vuori on kiivettävänä vielä, että tästä saa todella kiehtovan kokonaisuuden, mutta kaksi leffaa vasta tehtynä ja mitään suurempaa kuvaa voi olla vaikeaa saada. Tällä haavaa ei kyllä Marvelin kokonaisuutta uhkaa millään lailla, mutta etu tässä on tietysti se, että kaikki mahdollisest universumiin kuuluvat keskeiset hahmot on käytettävissä. Hiukan pettymykseksi tämä kääntyi, kun odotin hitusen enemmän. Nyt tämä on sellainen kolmen tähden elokuva.
Tulevia leffoja odottelen kuitenkin ja ainakin osan käyn katsomassa. Mm. tänä vuonna myöhemmin ilmestyvä Suicide Squad.
On myös hyvä, että elokuvan tarinaa ja hahmojen motiiveja ja taustaa alustetaan ja pohjustetaan, mutta se menettää helposti merkityksensä jos elokuvan tärkeissä käännekohdissa niillä asioilla ei juurikaan ole merkitystä ja jutut vaan tapahtuu, koska pitää tapahtua. Sitä puolta tässä oli paljon ja etenkin loppua kohden.
Mutta oli tässä hyvää, nimittäin castaus. Pidin oikeastaan kaikista roolituksista ja Affleck on tosiaan sopiva rooliin, vaikka etukäteen häntä teilattiinkin. Mielestäni myöskään Eisenberg Luthorina ei ollut huono, vaikka se nyt ei ollutkaan niin perinteinen Luthor. Eniten yllätti positiivisesti Gal Gadot, jota etukäteen en pystynyt uhkeana amatsonina näkemään mitenkään kuvien ja trailerien perusteella, mutta vakuutti kuin vakuuttikin ja itse asiassa Wonder Womanin soololeffa alkoi kiinnostaa enemmän kuin muut DCEU:n leffat. Muihinkin tuleviin elokuviin oli runsaasti viittauksia, mikä oli todella jees. Lisäksi mainittakoot, että Jeremy Irons oli todella mainio Alfred ja yllättäen toi eniten sitä huumoria mukaan keitokseen, mitä kaipasinkin. Cavill nyt on nähty jo aiemmin Supermanina ja on mielestäni puitteiltaan siihen erittäin sopiva.
Toimintakohtaukset oli hienoja, mutta parempaakin olisi voinut olla. Hienointa oli tietysti päähenkilöiden kaksintaistelu, joka oli oikeasti todella viihdyttävää ja tietysti ikonisuudessaan ihan ainutlaatuinen, kun sitä ei tässä muodossa olla koskaan vielä nähty.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin turhan käsikirjoitukslelisesti ontuva ja epätasapainoinen esitys ja elokuvan huimaan pituuteen nähden turhan venytettyjä, melodramaattisia kohtauksia. Aikamoinen vuori on kiivettävänä vielä, että tästä saa todella kiehtovan kokonaisuuden, mutta kaksi leffaa vasta tehtynä ja mitään suurempaa kuvaa voi olla vaikeaa saada. Tällä haavaa ei kyllä Marvelin kokonaisuutta uhkaa millään lailla, mutta etu tässä on tietysti se, että kaikki mahdollisest universumiin kuuluvat keskeiset hahmot on käytettävissä. Hiukan pettymykseksi tämä kääntyi, kun odotin hitusen enemmän. Nyt tämä on sellainen kolmen tähden elokuva.
Tulevia leffoja odottelen kuitenkin ja ainakin osan käyn katsomassa. Mm. tänä vuonna myöhemmin ilmestyvä Suicide Squad.