Mua harmittaa paljon, ettei Jokerit pelaa enää jatkossa Liigassa, jossa vastustajat on täynnä mielenkiintoisia ja värikkäitä persoonia höystettynä Euroopan taitavimmilla pelaajilla. Suututtaa myös se, että suosikkiseurani ei enää pelaa tulevaisuudessa sarjassa, jonka ammattitaitoisen johdon linajukset ovat selkeitä ja läpinäkyviä. En myöskään pitkäaikaisena fanina ymmärrä, että miten Jokerit kaikista Liiga-joukkueista päätyi ensimmäisenä kansainväliseen sarjaan. Tämä todella yllätti.
Pidän ruplaliigaa muovisena ja herättää pientä huolta, että miten suhtauden jatkossa esimerkiksi muista kulttuureista tuleviin faneihin, olen kuitenkin käyttäytynyt aina positiivisen veljellisesti muiden Liiga-fanien kanssa ja nämä ovat varauksetta pitäneet seurastani. Lisäksi huomioitava, että muovi-KHL on aivan eri asia, kuin vuosien saatossa tutuksi tulleet ei-muoviset euroliigat, siellä pelanneet tsekkijengit tai ei-muoviset redbull-jengien fanit. Eli ei-muoviset asiat, joista todella nautimme isolla faniporukalla sydän punakeltaisena.
Muutos ei ole koskaan mahdollisuus ja se aiheuttaa minussa kapinaa ja levottomuutta. Verisin kyynelin ja vastoin poikkeusta ja kaikkia periaatteitani annan pitkäaikaiselle kumppanilleni kuitenkin mahdollisuuden. Uskon tunnistavan joukkueeni kentällä. Siis sen joukkueen, jonka paidoissa on tuttu virnistävä logo, kentällä tuttuja oman seurani Suomen parhaita kasvatteja, joista osasta voisin vain haaveilla ilman KHL-statusta. Ehkä lopulta kannatan vain seuraa, enkä mökötä muutaman yksilön vuoksi. Olen myös aikanaan uskaltanut valita cafe latten maitokahvin sijasta, enkä kadu tätä.