Peräti hämmästyin, ettei Jatkoajassa ole omaa ketjuaan miesten hiustyylien, parturoinnin ja ylipäätään parran yläpuolisen kuontalon hoitoon. Vaan nyt on.
Minua on siunattu varsin paksulla ja runsaalla tukalla. Kantaperheessäni menee varsin kahtiajakoinen linja isäni perintönä - minulla on liki musta, paksu ja lievästi kihartuvat tukka isoisäni tapaan, yhdellä veljistäni taas vaalea ja ohut hiuksista, kuten isoäidilläni. Omista lapsistani tyttäreni vaikuttaa perineen meikäläisen linjan, sen verran tuuhea afro hänellä on näin suomalaisilla standardeilla. Poikani menee vaimoni tapaan aika perusletillä, hiekkatienvaalea ja suora.
No, se siitä sukupuusta. Nuorna tarkkailin itseäni kohtuuttomasti, ja tämä tarkkailu ylsi myös hiuksiini - pidin yllä aikuiseen saakka erilaisia lyhyitä hiusmalleja, koska en kestänyt kihartuviaisiani. Näin aikuiseksi viimein 30 vuoden jälkeen kasvettuani olen alkanut tajuta, että mulla sijaitsee päälaellani PÄÄoma, josta moni mies on kateellinen, ja aikuistumisen tuoman itsevarmuuden myötä sitä on sitten uskaltanut alkaa hyödyntää oikein eli käytännössä olen ottanut tukastani sen suomia mahdollisuuksia irti erilaisilla klassisilla ja vähemmän klassisilla kampauksilla ja tyyleillä. Välillä on vedetty tukka taakse bisnestyyliin, seuraavaksi vedetty Vikings-lookkia ja nyt on ollut jonkin aikaa sellainen sekaisen huoleton ja rennohko back to 2000's pystytukka. Partahan tuossa kulkee koko ajan mukana, sivuhuomiona.
Mutta ei tämän vakavempaa, lähinnä hiusten halkomista. Ja jos haetaan vähän vakavempaa aspektia, niin olen joskus jutellut harvahiuksisempien ystävieni kanssa ja kuullut osalle heistä kyseessä olevan suht herkän asian. Ehkä ovat saaneet kuulla joskus lapsena tai nuorena ulkonäköön liittyviä kommentteja, ehkä myöhemmin kaljuuntuminen on ollut arka paikka. Mulla homma toimi toisinpäin, ja vaikka itsetuntoni ei nuorena ollut erityisen korkealla ja peittelin tuuheaa tukastoani, tiesin operoivani suomalaiseksi varsin hyvin geenein tämän asian suhteen.
Mitäs muiden hiuksille kuuluu?
Minua on siunattu varsin paksulla ja runsaalla tukalla. Kantaperheessäni menee varsin kahtiajakoinen linja isäni perintönä - minulla on liki musta, paksu ja lievästi kihartuvat tukka isoisäni tapaan, yhdellä veljistäni taas vaalea ja ohut hiuksista, kuten isoäidilläni. Omista lapsistani tyttäreni vaikuttaa perineen meikäläisen linjan, sen verran tuuhea afro hänellä on näin suomalaisilla standardeilla. Poikani menee vaimoni tapaan aika perusletillä, hiekkatienvaalea ja suora.
No, se siitä sukupuusta. Nuorna tarkkailin itseäni kohtuuttomasti, ja tämä tarkkailu ylsi myös hiuksiini - pidin yllä aikuiseen saakka erilaisia lyhyitä hiusmalleja, koska en kestänyt kihartuviaisiani. Näin aikuiseksi viimein 30 vuoden jälkeen kasvettuani olen alkanut tajuta, että mulla sijaitsee päälaellani PÄÄoma, josta moni mies on kateellinen, ja aikuistumisen tuoman itsevarmuuden myötä sitä on sitten uskaltanut alkaa hyödyntää oikein eli käytännössä olen ottanut tukastani sen suomia mahdollisuuksia irti erilaisilla klassisilla ja vähemmän klassisilla kampauksilla ja tyyleillä. Välillä on vedetty tukka taakse bisnestyyliin, seuraavaksi vedetty Vikings-lookkia ja nyt on ollut jonkin aikaa sellainen sekaisen huoleton ja rennohko back to 2000's pystytukka. Partahan tuossa kulkee koko ajan mukana, sivuhuomiona.
Mutta ei tämän vakavempaa, lähinnä hiusten halkomista. Ja jos haetaan vähän vakavempaa aspektia, niin olen joskus jutellut harvahiuksisempien ystävieni kanssa ja kuullut osalle heistä kyseessä olevan suht herkän asian. Ehkä ovat saaneet kuulla joskus lapsena tai nuorena ulkonäköön liittyviä kommentteja, ehkä myöhemmin kaljuuntuminen on ollut arka paikka. Mulla homma toimi toisinpäin, ja vaikka itsetuntoni ei nuorena ollut erityisen korkealla ja peittelin tuuheaa tukastoani, tiesin operoivani suomalaiseksi varsin hyvin geenein tämän asian suhteen.
Mitäs muiden hiuksille kuuluu?