Pelicansin tilannne ei tällä hetkellä ole hyvä, mutta keskustelijoiden pessimismi ja kritiikki ampuu yli.
Materiaali ei todellakaan ole katastrofaalisen huono. Hyökkäys on hyvää liigatasoa, mutta tiettyjä herroja, Toporowskia etunenässä, pitäisi potkia perseelle - ja lujaa. Joissakin otteluissa (Tappara ja JYP) maalinteko on ollut vaikeaa, mutta Pirin kausien joidenkin vaiheiden tapaan se ei suinkaan suurin ongelma. Jos alisuorittajahyökkääjät löytäisivät edes vähän peli-iloa, ei heistä tarvitsisi huolehtia.
Sen sijaan puolustus vuotaa niin pahasti, että koko kautta ei voi samanlaista katsoa. Selvimmät ongelmat ovat sijoittumisessa ja pehmeydessä. Sijoittumisen kannalta kommunikaatiolla on osansa, joten Cechin ja Philippin yhdistäminen oli hyvä ratkaisu. Mutta pehmeyttä ei korjata helposti. Santeri tökkii, Reimari ottaa solkenaan jäähyjä, Paappanen on viimekautista laiskempi ja Philipp ei ole harjoituskauden tasolla. Ja kuka on ylivoimalla viivapelotteena? Näin suurta reikää ei ole helppo korjata.
Tämän päälle roolitukset ovat mitä ovat. Pelikaanit lentelevät ympäriinsä kuin päättömät kanat, ja puheet kovemmasta pelitavasta ovat vuoden suurin vitsi. Mäkiaho ja Toporowski voisivat taklauksillaan sytyttää yleisön ja samalla myös joukkueen, mutta varsinkaan jälkimmäinen ei ole ensimmäisen pelinsä jälkeen esittänyt hyvää fyysistä peliä. Jotain kertoo myös hyökkäysten rakentelujen toimivuudesta, että Pelicansilla on keskimäärin vain 1,1 syöttäjää maalia kohti. Joudutaan vain kyttäilemään vastustajan virheitä, eikä sen pitäisi olla mikään ensisijainen hyökkäystaktiikka.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensisijaisesti, yksi kovan luokan puolustaja, joka olisi hyvä sekä puolustuspäässä että ylivoimalla, voisi piristää joukkueen peliä kummasti. Toiseksi, roolituksen olisi selkiydyttävä, tai muuten Hirpalle monoa. Hyökkäykseen eikä varsinkaan maalivahteihin kannata tässä vaiheessa satsata, kun suurimmat ongelmat ovat muualla. Olisihan se kivannäköistä, jos meillä olisi maalissa Dominik Hasek ja hyökkäyksessä Mario Lemieux, mutta mitä hyötyä heistä olisi, jos puolustus antaisi kävellä maalin eteen tekemään helppoja maaleja ohi voimattoman Hasekin jokaisessa pelissä enemmän kuin Lemieux saa itse tehtyä vastustajan verkkoon?
Mitat täyttävän puolustajan löytäminen ei ole helppoa, eikä asian kanssa kannata hutkia, joten Petteri Hirvonen on hyvin vahvasti tulilnjalla. Mahdolliseksi korvaajaksi Heikki Mälkiä, jos on saatvailla, on ykkösvaihtoehto.
Materiaali ei todellakaan ole katastrofaalisen huono. Hyökkäys on hyvää liigatasoa, mutta tiettyjä herroja, Toporowskia etunenässä, pitäisi potkia perseelle - ja lujaa. Joissakin otteluissa (Tappara ja JYP) maalinteko on ollut vaikeaa, mutta Pirin kausien joidenkin vaiheiden tapaan se ei suinkaan suurin ongelma. Jos alisuorittajahyökkääjät löytäisivät edes vähän peli-iloa, ei heistä tarvitsisi huolehtia.
Sen sijaan puolustus vuotaa niin pahasti, että koko kautta ei voi samanlaista katsoa. Selvimmät ongelmat ovat sijoittumisessa ja pehmeydessä. Sijoittumisen kannalta kommunikaatiolla on osansa, joten Cechin ja Philippin yhdistäminen oli hyvä ratkaisu. Mutta pehmeyttä ei korjata helposti. Santeri tökkii, Reimari ottaa solkenaan jäähyjä, Paappanen on viimekautista laiskempi ja Philipp ei ole harjoituskauden tasolla. Ja kuka on ylivoimalla viivapelotteena? Näin suurta reikää ei ole helppo korjata.
Tämän päälle roolitukset ovat mitä ovat. Pelikaanit lentelevät ympäriinsä kuin päättömät kanat, ja puheet kovemmasta pelitavasta ovat vuoden suurin vitsi. Mäkiaho ja Toporowski voisivat taklauksillaan sytyttää yleisön ja samalla myös joukkueen, mutta varsinkaan jälkimmäinen ei ole ensimmäisen pelinsä jälkeen esittänyt hyvää fyysistä peliä. Jotain kertoo myös hyökkäysten rakentelujen toimivuudesta, että Pelicansilla on keskimäärin vain 1,1 syöttäjää maalia kohti. Joudutaan vain kyttäilemään vastustajan virheitä, eikä sen pitäisi olla mikään ensisijainen hyökkäystaktiikka.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Ensisijaisesti, yksi kovan luokan puolustaja, joka olisi hyvä sekä puolustuspäässä että ylivoimalla, voisi piristää joukkueen peliä kummasti. Toiseksi, roolituksen olisi selkiydyttävä, tai muuten Hirpalle monoa. Hyökkäykseen eikä varsinkaan maalivahteihin kannata tässä vaiheessa satsata, kun suurimmat ongelmat ovat muualla. Olisihan se kivannäköistä, jos meillä olisi maalissa Dominik Hasek ja hyökkäyksessä Mario Lemieux, mutta mitä hyötyä heistä olisi, jos puolustus antaisi kävellä maalin eteen tekemään helppoja maaleja ohi voimattoman Hasekin jokaisessa pelissä enemmän kuin Lemieux saa itse tehtyä vastustajan verkkoon?
Mitat täyttävän puolustajan löytäminen ei ole helppoa, eikä asian kanssa kannata hutkia, joten Petteri Hirvonen on hyvin vahvasti tulilnjalla. Mahdolliseksi korvaajaksi Heikki Mälkiä, jos on saatvailla, on ykkösvaihtoehto.