Paljon on asiaa pienellä ihmisellä. Kuinka moni täällä jaksaa kuunnella? Yksinpuhelujahan nämä ovat... yritetään silti.
Tiesihän tässä sen, että PeteX:ät ja muut tulevat esiin ja muistavat pesäpallokohutkin. Kaupunkielämähän se reipasta vasta onkin, puhumattakaan jääkiekosta. Mutta ei mennä sinne, sillä luututaan nyt tämä oma nurkka ensin.
Riittääkö uskoa? Riittää. Tämän kirjoittaja opetteli lukemaan koska halusi pitää kirjaa hiihtotuloksista. Olin perin hämmästynyt aikoinaan, kun kuulin, että kaikissa suomalaiskodeissa ei helmikuun launataina paisteta pullaa ja katsota SM-kisoja. Viiraako niillä päässä?
1993 Suomen hiihtomaajoukkue lähti Falunin MM-kisoihin kovin odotuksin. Veren vähyyttä potenut (mies)hiihtourheilu oli vihdoin löytänyt kaksi lahjakasta nuorta hiihtäjää, jotka olivat jaksaneet harjoitella tarpeeksi, jotta ehdotuksen voisi tehdä. Valmennusjohto oli nyt luottavainen, sillä mieshiihto voisi nyt asettaa samat tavoitteet kuin naisten puolella oli ollut jo pitkään. Jotain kuitenkin tapahtui: ylikunto oli selitys. Seliteltävää oli, mutta jo seuraavana vuonna asiat oli opittu, ja uutta hiihtokuningasta rakennettiin. Toinen projekti meni hiukan huonommin, ja huipulle mies saatiin vasta vuosituhannen vaihteessa.
A-maajoukkuetta pyrittiin pitämään pitkään stabiilina: ehdotus annettiin vain harvoille ja valituille. Pohjien piti olla kunnossa. Penailuun ei sorruttu. Käytettävät aineet eivät olleet edes kiellettyjä. FIS huomasi kuoleman kolkuttavan hiihtorheilun portteja, ja päätti, että pahin mahdollinen skenaario on estettävä. HMG 200 on saatava pois.
Edellisten kotikisojen hyvät kokemukset innostivat nyt liikaa. Seulaa oli kansainvälisesti tiukennettu, Suomessa puhkottu ja sisäpiiriin oli nostettu neljä urheilijaa liian helpoin perustein. Tavoitteidenasettelu oli karannut käsistä, ja se johti skandaaliin. Yksi tai kaksi sisäpiiriläistä selvisi, mutta FIS tiesi keitä he olivat. Salt Lakessa yritettiin puhdistaa puhkeamaton rakko, mutta toisaalla puhkesi isompi paise. Koplan viimeinen ui pyydykseen tyhmyyttään nyt.
Ehkä se meni näin? Todennäköisesti meni.
Huomasitteko maan, missä MM-kisat pidettiin? Italia.
Italia ei saanut mitalia. Maan olympiakultaa 9 vuotta sitten voittanut viestijoukkue on leimattu kokonaan punasolupuurohiihtäjiksi. Suomen voittoisasta MM-joukkueesta vain yksi jäi ottamatta kiinni. Miksi Suomessa törppöiltiin, kun sama tietotaito oli Italian maajoukkueen käsissä, ja yhdessä tdn. yritettiin saada kuriin Ruotsi. Norjalaisten uusi tuleminen alkoi 1991, kun Lillehammerin miljoonasatsaukset pääsivät vaikuttamaan. Norskeilla oli myös sellainen tuuri, että yksi maailman lahjakkaimmista kestävyysurheilijoista sattuin tuolloin tulemaan esiin.
Ruotsi oli jäänyt ihailemaan omia saavutuksiaan ja jäi kelkasta. 1993 oli jo olla katastrofi, mutta vasta seuraavat viisi vuotta synkistivät Ruotsin pomojen ilmeet totaalisesti. Siinä oli kuitenkin pelastus. Ruotsi ei jäänyt Italian ja Suomen pienen sisäpiirin tietojen varaan. Samaan aikaan Itävalta alkoi satsata omiin kisoihinsa. Menestys oli erinomainen: MM-kultaa viestissä. Huomatkaa, miten MM-kulta viestissä on tärkeä. Se on ositus siitä, missä tuotekehittely on huipussaan. Suomi tiesi Itävallan keinot, mutta ei huomannut, että FIS oli hermostunut. Viisari oli heilahtanut siihen suuntaan, että oli tehtävä jotain muuta. Raja kuitenkin vuoti, vanhat keinot säilytettiin. Ja niin kävi: vuoden sisällä Italia menetti menestyksen, Suomi mieshiihtäjät ja Venäjä naiset. Yksinään puuhastellut hiihtokuningas oli myös autuaan tietämätön ja jäi kiinni.
Huomatkaa: edellä selostettu on oma näkemykseni!
Onko tämä kaikki ollut väärin?
Yhtä väärin kun kaikissa muissa urheilulajeissa.
Kumpaako minä enemmän suren, dopingia vai kiinnijäämistä. Kiinnijäämistä tietenkin. Kuka muka ei? Totta kai mieluummin tietäisin urheilun olevan jaloa kilvoittelua, mutta kun en siihen usko.
Suomen Hiihtoliitto saa satikutia ja syystä. Kaikki merkit ovat viitanneet siihen, että eräällä naishiihtäjällä on ns. Minna Lainio-syndrooma. Muistatteko Minna Lainion? Juoksi SM-kisoissa 1993 huomattavan kovaa, oli sensaatio, ja hyvin tiesi, että jää testeissä kiinni. Yritys oli ammattitaidoton ja epätoivoinen. Kiinni jäätyään Lainio luhistui: ei siksi, että jäi kiinni, vaan siksi, että ei voisi kahteen vuoteen toetuttaa päähänpinttymäänsä.
Valitettavasti Hiihtoliiton johtoon on päästetty poseeraajia, joilla ei ole ollut kykyä pistää rivejä järjestykseen. Liittovaltuustot ja muut valitsevat mukavia miehiä ja jättävät ammattilaiset sivuun. Ylen kisakommentaattoreista kaksi valittiin liiton johtotehtäviin, vain se ainoa etäisesti asiansa osaava jäi pois, koska kaikki näkevät, että maa jalkojen alla on liian kuuma.
KRP tämän vyyhdin vielä avaa.
Uskon että se on todellinen puhdistus. Miksi muiden maiden KRP:t eivät suorita omissa maissaan samoja tehtäviä? Koska se menee liian syvälle valtarakenteisiin. Niin se menee Suomessakin, mutta tämä onkin avoin maa.
Suomessa nyt joko ruoskitaan itseä tai sitten ivataan omia. Onhan tässä törppöilty, mutta laji on niin hieno ja niin kovassa nousussa esim. Saksassa, että esim. FIS tarvitsee Suomea. Ihan totta. Paljon enemmän Suomea tarvitsee Norja. Ei tämä välejä riko. Shit happens ja leuka psytyyn eikä jäädä haistelemaan. Puhdistetaan oma pesä ainakin siksi aikaa kunnes ollaan jälleen mukana kujeissa kokonaan eikä melkein.
Kaikki typeryydet tyyliin "lajista on mennyt maku" ym. unohtuvat nopeasti. Vain Suomen tekopyhin sukupolveni eli siis omani jaksaa vinkua jonkin aikaa.
Ovatko nämä nykyiset hiihtäjät puhtaita. On kai se uskottava.