Hiihtolajien levinneisyys ja lajien vertailu

  • 39 882
  • 286

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Hiihto on niin degeneroitunut laji, että yksi jannu tai jannutar pystyy voittamaan sprintin tai kuninkuusmatkan 30/50 km. Juoksussa harrastus on niin laajaa, että päteminen kaikilla matkoilla on käytännössä mahdotonta. Silti toki tulee aina joku friikki Afrikasta, joka pärjää 800 m - 10000 m matkolla.

Jos hiihdon sprintissä saisi palkkioksi miljoonia leivänpaahtimien sijaan, niin kyllä Jamaika kohta hallitsisi sitäkin suvereenisti halutessaan.
 

erku

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Hiihto on niin degeneroitunut laji, että yksi jannu tai jannutar pystyy voittamaan sprintin tai kuninkuusmatkan 30/50 km. Juoksussa harrastus on niin laajaa, että päteminen kaikilla matkoilla on käytännössä mahdotonta. Silti toki tulee aina joku friikki Afrikasta, joka pärjää 800 m - 10000 m matkolla.

Jos hiihdon sprintissä saisi palkkioksi miljoonia leivänpaahtimien sijaan, niin kyllä Jamaika kohta hallitsisi sitäkin suvereenisti halutessaan.

Hiihdossa arvokisasprintin pituus on yleensä ajallisesti 3,5 minuutin kieppeillä eli vastaa suurin piirtein 1500 metrin juoksua. Sitten viidenkympin kisa vastaa kestoltaan suunnilleen maratonia. Jos nyt kuviteltaisiin, että juoksussa olisi kilpailuna hiihtosprintin tyylinen kisa, jossa vetäistäisiin muutaman tunnin sisällä neljä kertaa 1500 metriä, niin ounastelisin, että mitenkään mahdotonta ei olisi, että sama kaveri voittaisi tuollaisen kisan sekä maratonin. Vaikkapa Mo Farah voisi tuollaiseen temppuun hyvinkin pystyä.
 

Pekkis

Jäsen
Hiihdossa arvokisasprintin pituus on yleensä ajallisesti 3,5 minuutin kieppeillä eli vastaa suurin piirtein 1500 metrin juoksua. Sitten viidenkympin kisa vastaa kestoltaan suunnilleen maratonia. Jos nyt kuviteltaisiin, että juoksussa olisi kilpailuna hiihtosprintin tyylinen kisa, jossa vetäistäisiin muutaman tunnin sisällä neljä kertaa 1500 metriä, niin ounastelisin, että mitenkään mahdotonta ei olisi, että sama kaveri voittaisi tuollaisen kisan sekä maratonin. Vaikkapa Mo Farah voisi tuollaiseen temppuun hyvinkin pystyä.

Tämä on hyvä muistaa. Neljä starttia lyhyen ajan sisällä vaatii myös lujaa kestävyyttä. Sprintin alkuaikoina sitä ei aivan ymmärretty, mutta taso on tällä hetkellä maailmalla todella kova. Itsellä on kiinnostus ja arvostus sprinttiä kohtaan kovasti noussut.
 
Jos hiihdon sprintissä saisi palkkioksi miljoonia leivänpaahtimien sijaan, niin kyllä Jamaika kohta hallitsisi sitäkin suvereenisti halutessaan.

Ja jos NHL:ssä maksettaisiin pelaamisesta miljoonia dollareita vuodessa, kyllähän afrikanemerikkalaiset olisivat jo ottaneet sarjan haltuun eikä siellä paljon suomalaisia nähtäisi.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Ja jos NHL:ssä maksettaisiin pelaamisesta miljoonia dollareita vuodessa, kyllähän afrikanemerikkalaiset olisivat jo ottaneet sarjan haltuun eikä siellä paljon suomalaisia nähtäisi.

Mä olen pointistasi periaatteessa samaa mieltä, mutta taitaapi olla niin, että änärissä maksetaan yhä liian vähän, jos vertaa korikseen tai jefuun :)
 

Leon

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Ja jos NHL:ssä maksettaisiin pelaamisesta miljoonia dollareita vuodessa, kyllähän afrikanemerikkalaiset olisivat jo ottaneet sarjan haltuun eikä siellä paljon suomalaisia nähtäisi.
Vai voisiko olla niin, ettei hurjista huhuista ja vankkumattomista todisteista huolimatta hiihto ole kovinkaan globaalisti levinnyt laji?
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Jos jätämme ihanaisen Kaisan pois laskuista, niin aikamoisessa alennustilassa mataa koko suomalainen hiihtourheilu.

Mäkihypystä kaikki lienee jo sanottu. Pomotason kisamatkoilla on enemmän osallistujia, kuin on urheilijoita, puhumattakaan toisen kierroksen paikoista. Hiihdossa naisemme pystyvät yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta olemaan "hyvissä kyttäysasemissa", sijoituksiin voisi kaikkiin lisätä +1, ellei Björgen olisi mammalomalla. Mieshiihdossa tilanne on samaten huono.

Alppihiihdosta voi kysyä, että ketä enää edes kiinnostaa, kun Tanja ja Kalle eivät ole taistelemassa kärkisijoista?

Yhdistetyssä pientä valonkipinää on nähty syyskaudella, josko saataisiin jossain vaiheessa podium-sijoituksia?

Kaiken kaikkiaan tämänhetkinen tilanne tekee hallaa siinäkin mielessä, että lajien näkyvyys laskee, kun menestystä ei tule.
 

Byvajet

Jäsen
Hiihdossa naisemme pystyvät yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta olemaan "hyvissä kyttäysasemissa"

Suomen naishiihtäjät ovat maailman huipulla. Kun saadaan neljä hiihtäjää kymmenen parhaan joukkoon, niin ei siitä muutakaan johtopäätöstä voi tehdä. Jos viestijoukkue valittaisiin huutoäänestyksellä, niin todennäköisesti Suomi tulisi heti Norjan jälkeen.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Suomen naishiihtäjät ovat maailman huipulla. Kun saadaan neljä hiihtäjää kymmenen parhaan joukkoon, niin ei siitä muutakaan johtopäätöstä voi tehdä. Jos viestijoukkue valittaisiin huutoäänestyksellä, niin todennäköisesti Suomi tulisi heti Norjan jälkeen.

Juu, ei ollut nyt tarkoitus olla tämän asian suhteen mikään yltiönegatiivinen, kyllähän sen voi positiivisenakin nähdä, että kamppaillaan norjalaisten takana ja pyritään rikkomaan sitä rintamaa. Mutta toisaalta norjalaisrintaman rikkominen näyttää taas jäävän haaveeksi, toivottavasti 2017 kotikisoja kohden saadaan tähän muutosta.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Yhdistetyssä pientä valonkipinää on nähty syyskaudella, josko saataisiin jossain vaiheessa podium-sijoituksia?
Onhan Herola ollut jo tällä kaudella podiumilla, kolmossija tuli Lillehammerin kauden avauskilpailusta. Muutenkin Herola on ollut hyvässä vireessä ja miehen hiihtovauhti on kehittynyt valtavasti edelliskaudesta, minkä ansiosta hän pystyy taistelemaan jopa voitoista. Mukavaa seurata nuoren urheilijan matkaa sinne terävimmälle huipulle.

Yhdistetty on muutenkin noussut FIS:n lajeista minulle rakkaimmaksi, koska laji on hirvittävän tasainen.
 

tomageeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Canadiens, Suomi, finska nhl spelarna
Suomen naishiihtäjät ovat maailman huipulla. Kun saadaan neljä hiihtäjää kymmenen parhaan joukkoon, niin ei siitä muutakaan johtopäätöstä voi tehdä. Jos viestijoukkue valittaisiin huutoäänestyksellä, niin todennäköisesti Suomi tulisi heti Norjan jälkeen.
Tämä on toki totta, mutta toisaalta sekunneissa mittattuna sijat 20-30 ovat yleensä lähempänä kuin 1. sija.

Eli siis vaikka ollaan maailman huipulla, voitosta ei voida realistisesti taistella, ja podium-paikoistakin lähinnä yksittäisillä nappihiihdoilla silloin tällöin (joka sinänsä toki hienoa).
 

Byvajet

Jäsen
Tämä on toki totta, mutta toisaalta sekunneissa mittattuna sijat 20-30 ovat yleensä lähempänä kuin 1. sija.

Näinhän se on, mutta naishiihtoon suhtautuminen kertoo olennaisen suomalaisesta urheilukulttuurista. Kun meillä on huipulla useita potentiaalisia menestyjiä, niin se ei ole mitään, mutta kun joku aikaisemmin menestymätön yllättää, niin siitä jaksetaan hurrata.

Toisin sanoen suomalaiseen urheilun seuraamiseen näyttää kuuluvan se, että menestys ei kelpaa, jos se ei ole aivan absoluuttista huippua. Joillekin hopea ja pronssikin ovat ynnä muita sijoja.

Ei ole Suomi urheilumaa, ei.
 
Ja jos NHL:ssä maksettaisiin pelaamisesta miljoonia dollareita vuodessa, kyllähän afrikanemerikkalaiset olisivat jo ottaneet sarjan haltuun eikä siellä paljon suomalaisia nähtäisi.

Siitä huolimatta, että afrikasta ei oikein lunta löydy afrikkalaiset ovat sen sijaan ottaneet maastohiihdon haltuun. Kenialainen Philip Boit osallistui Naganon olympialaisiin. Sijoittui 10km:llä 92.

Tämä suoritus on se syy miksi olympialaiset on suurempi turnaus kuin mikään muu.
 

Pekkis

Jäsen
Olen ihan samaa mieltä, että Stanley Cupin vertaaminen hiihdon SM-kultaan on törkeää vähättelyä.

Totta, Stanley Cupin voittaaksesi sinun täytyy ujuttaa itsesi jollain keinoin joukkueeseen, jolla on mahdollisuudet kyseinen kuppi voittaa. Upean uran NHL:ssä tehneen Kimmo Timosen esimerkki toimikoon loistavana esimerkkinä. On pitkälti kyse agentin ammattitaidosta tai poikkeuksellisen hyvästä tuurista. Täytyyhän pelaajan olla toki tietyllä tasolla, että agentin työ ei ihan mahdottomaksi heittäydy, mutta vertailu Stanley Cupin ja hiihdon SM-kullan välillä on lähinnä koomista. Vaatimustaso yksittäisen urheilijan urheilullisuuden suhteen on näiden kahden esimerkin välillä valtava. Ja se urheilullisuus kai pitäisi olla jykevänä mittarina, kun eri lajeja aletaan keskenään vertailemaan?
 

Turha Kaukalo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Toi Philip Boit on mua ihmetyttänyt. Sillä oli käsittääkseni edellytykset treenaamiseen ja kalustokin kunnossa, mutta silti ei oikein hiihto kulkenut.
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Taisi alkoittaa hiihdon treenaamisen vasta aikuisiällä vai muistanko väärin. Hiihto on kuitenkin tekniikkalaji myös kestävyyden ohella. Ei muutamassa vuodessa opetella kylmiltään hiihtämään huippujen vauhtia vaikka treenaisi täysipäiväisesti. Ja mikä oli lopulta tämän kaverin kestävyyspohja. Hiihto vaatii myös lihaksistolta erilaisia ominaisuuksia kuin kestävyysjuoksu.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Taisi alkoittaa hiihdon treenaamisen vasta aikuisiällä vai muistanko väärin. Hiihto on kuitenkin tekniikkalaji myös kestävyyden ohella. Ei muutamassa vuodessa opetella kylmiltään hiihtämään huippujen vauhtia vaikka treenaisi täysipäiväisesti. Ja mikä oli lopulta tämän kaverin kestävyyspohja. Hiihto vaatii myös lihaksistolta erilaisia ominaisuuksia kuin kestävyysjuoksu.

Katsoin tuon @Hiihtofani :n linkittämän pätkän Naganosta, niin vaikka tosiaan ei huippu kyseessä, niin kuitenkin varmasti treenannut ihan asiallisesti kohti kisoja ja siksi tuo kympin aika 47 minuuttia ja risat on kyllä hämmentävän huono (oliko tuolla muuten kuinka raskas rata tms?). Mä en ole maastohiihdossa kisannut kuin vähän alusta ja enemmän kiertelin ampumahiihtokisoja armeija-aikana (prikaatin mestaruuskisat, sotilasläänin mestaruukisat + partiohiihto PV:n sm-kisoissa, kaikki nuo suht heikoilla sijoituksilla), mutta kyllä mä olisin tämän kenialaisen ajan lyönyt helposti.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Epäilemättä siis tosiaan Johaug ei joka matkaa voita, mutta taidetaan jo ennakkoon tietää, kuka voittaa sekä maailmancupin että Tour de Skin, jos ei loukkaannu.....

Yllätyksetön Tour de Ski niin miesten kuin naistenkin puolella. Sundbyllä oli se yksi huonompi kisa, mistä hivenen keinotekoisesti sitten lietsottiin huumaa, josko tulisi joku haastaja, mutta loppupeleissä ei lähellekään.
 

Ralph

Jäsen
Yllätyksetön Tour de Ski niin miesten kuin naistenkin puolella.
Kyllä minut ainakin yllätti, ettei Johaug dominoinut täydellisesti vaan lähti jopa takaa-ajajana päätösetapille. Östberg yllätti positiivisesti, kuten Krogh miehissä. Mutta kyllä norjalaisista löytyi pettymyskin eli Northug.
 

Eikka86

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Siitä huolimatta, että afrikasta ei oikein lunta löydy afrikkalaiset ovat sen sijaan ottaneet maastohiihdon haltuun. Kenialainen Philip Boit osallistui Naganon olympialaisiin. Sijoittui 10km:llä 92.

Tämä suoritus on se syy miksi olympialaiset on suurempi turnaus kuin mikään muu.

Melkoisen erikoinen peruste maastohiihdon haltuunotolle olemalla viimeinen olympialaisissa. Menee samaan osastoon kuin Jamaikan kelkkailuscenen haltuunotto olympialaisissa olemalla viimeinen kymmenen sekunnin erolla (vastaa maastohiihdossa noin 10h eroa ensimmäisen ja viimeisen välillä).
 

Byvajet

Jäsen
Olipas taas viihdyttävä naisten ampumahiihtoviesti. Siinä missä hiihdossa erot ovat pieniä ja tulokset varsin ennustettavia, ampumahiihdossa erot ovat suuria ja sijoitusten vaihtelu vähintään kilpailun sisällä suurta.

Ei ole epäilystäkään siitä, että hiihtäjät ovat hiihtourheilijoina kovempia kuin ampumahiihtäjät. Ampumahiihdossa näkee yleisesti, että reilustikin yli kymmenen sekunnin eroja otetaan hiihtämällä kiinni kahden kilometrin matkalla. Hiihdossa tällainen on äärimmäinen poikkeus.

Juuri vaihtelevan tason, ammuntaan liittyvän yllätyksellisyyden ja henkisen paineen merkityksen vuoksi ampumahiihto on kuitenkin selvästi hiihtoa viihdyttävämpää. Hankin mahdollisuuden katsoa hiihtoa, mutta hukkaan meni hiihdon osalta hankinta. Katson ampumahiihtokisat, mutta hiihtoa vain silmäilen.

Absoluuttinen taso ei määritä muunkaan urheilun viihdyttävyyttä ja katsojaystävällisyyttä. Luulen että useimpien suomalaisten mielestä nuorten jääkiekon MM-kilpailut olivat viihdyttävämpää seurattavaa kuin ovat miesten. Suuria virheitä, tilanteen vaihteluita, enemmän tilaa. Olkoonkin, että nuorten pelin taso on ammattilaisten mielestä heikompi, niin katsojan silmiin se kuitenkin näyttää enemmän urheilulta kuin viimeiseen saakka hiottu miesten shakinpeluu.

Usein naistennistä on mukavampi katsoa kuin miesten syöttökilpailua. Miesten peleissä on raivostuttavaa katsella loputtoman pitkää syöttöön valmistautumista, koska sen jälkeen peli katkeaa lyhyeen.

Lentomäkihyppäämisen seuraaminen on paljon mielenkiintoisempaa kuin normaalimäen, koska lentomäessä huippujenkin välille tulee yhdellä hypyllä suuria eroja.

Huippu-urheilu tappaa itsensä liialliseen täydellisyyteen. Katsojat kaipaavat vaihtelua ja yllätyksellisyyttä. Viimeiseen saakka hiotut huippusuorittajat eivät tällaista yllätyksellisyyttä tarjoa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
@Byvajet :lta paljon hyvää pohdintaa yllä.

Tuo ampumahiihdon henkinen paine - kuka kestää yksin kärkipaikalla vikan ammunnan, kuka romahtaa ryhmäpaineessa, kuka menee täysin sekaisin, kun yksi kuti hujahtaa ohi - tarjoaa kyllä penkkiurheilijalle valtavasti herkkua ja jännitystä.
 

Biath

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kontiolahden Urheilijat
Täällä on usein keskusteltu, jopa väitelty maastohiihdon ja ampumahiihdon suosiosta Euroopassa. Tänään katsoin Nove-Meston kisoja ja näin puolityhjät (tai viidennestyhjät) katsomot. Samassa paikassa ampumahiihdon cup viime vuonna keräsi täpötäyteen kaikki paikat ja ladun varret. Olen maastohiihdon ystävä, ampumahiidon jälkeen, mutta tosi asia on, että Keski-Euroopassa ampumahiihto on kaukana edellä maastohiidon suosiosta. Anterselvassa myös kaikki paikat täynnä. Tietysti sitä voi selittää menestyvillä urheilijoilla, kuin myös niin, että menestyviä urheiijoita tulee silloin kun laji on suosittu.
 
Täällä on usein keskusteltu, jopa väitelty maastohiihdon ja ampumahiihdon suosiosta Euroopassa. Tänään katsoin Nove-Meston kisoja ja näin puolityhjät (tai viidennestyhjät) katsomot. Samassa paikassa ampumahiihdon cup viime vuonna keräsi täpötäyteen kaikki paikat ja ladun varret. Olen maastohiihdon ystävä, ampumahiidon jälkeen, mutta tosi asia on, että Keski-Euroopassa ampumahiihto on kaukana edellä maastohiidon suosiosta. Anterselvassa myös kaikki paikat täynnä. Tietysti sitä voi selittää menestyvillä urheilijoilla, kuin myös niin, että menestyviä urheiijoita tulee silloin kun laji on suosittu.

Kun Katariina Neumanova oli huipulla Nove Meston ladut olivat täynnä väkeä. Niinhän se aina menee, kun tulee menestystä, laji vetää.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös