Hiihdon MM-kisat Lahdessa 21.2.–5.3.2017

[Rara]

Kirjoitellaanpa pientä yhteenvetoa kisoista ja omia ajatuksia miten hiihdon arvokisoja voisi kehittää. Kisat tuli seurattua tiivisti tv:stä ja paikan päällä tuli käytyä perjantaina miesten viestiä ja yhdistetyn pariviestiä seuraamassa. Hyvä tunnelma välittyi tv:n välityksellä ja myös paikan päällä ladun varressa tunnelmaa riitti. Suomalaisten menestys oli vähintäänkin hyvää. Mitalisaldo 1-1-3 on paras 8 vuoteen. Täydellisellä suomalaisonnistumisella mitali olisi tullut myös miesten viestistä, naisten parisprintistä, naisten 10 km:ltä sekä yhdistetystä. Täydellistä suoritusta nyt ei voi kuitenkaan vaatia. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että kolme suomalaishiihtäjää ylsi henkilökohtaiseen mitaliin. Näin on 2000-luvulla käynyt vain Liberecissä 2009 ja Lahdessa 2001. Huomionarvoista on myös kahden mieshiihtäjän henkilökohtainen arvokisamitali. Edellisen vastaavan kanssa saakin mennä jo todella kauas, sillä näin ei tainnut käydä edes Myllylän aikoina. Ehkä joku jaksaisi asian tarkistaa koska viimeksi näin on käynyt.

Negatiivisina asioina mainittakoon muutaman kisan epäonnistunut voitelu. Kotikisoissa pitäisi ilman muuta hyötyä voitelusta kaikissa olosuhteissa. Taktisina kömmähdyksinä tulee mieleen Pärmäkosken loppukaarre viestissä ja yhdistetyn joukkuekisan hiihtojärjestys. Taktista kömmähdystä on myös latureittien suunnittelu etenkin perinteisen ja vapaan latuprofiilien osalta. Viesteissä perinteisen kierros oli 400m lyhempi kuin vapaan kierros. Kun naiset hiihtivät kierroksen kahdesti ja miehet neljästi, niin naisilla perinteisen osuus oli 800m lyhempi kuin vapaan osuus ja miehillä 1 600 m. Kokoviestissä naiset hiihtivät vapaata siis 1 600m enemmän kuin perinteistä ja miehillä peräti 3 200 m! Lisäksi vapaan reitissä oli enemmän korkeuseroa. Kun etukäteen oli tiedossa, että Suomi on vahvempi perinteisellä, niin näin suurta etua eroa reiteissä ei olisi missään nimessä saanut olla. Mikäli Suomi olisi tässä vetänyt kotiin päin (mikä olisi täysin voitu tehdä) ja reitit olisi vedetty toisin päin, niin väitän että molemmissa viesteissä Ruotsi olisi jäänyt taakse ja naisissa Suomi olisi tullut hopeaa ja miehissä pronssia. Eikä olisi tarvinnut edes vetää kotiinpäin vaan reitit olisi voineet olla edes lähes yhtä pitkät. En tunne Lahden latumaastoja tarkasti ja voi olla, että nykyisellä latuverkostolla reittien saaminen yhtä pitkiksi ei olisi onnistunut, mutta kyllähän nämä olisi pitänyt tajuta jo kesällä. Muutama puu jostain kohdasta pois ja vapaan kääntöpaikka 200m aiemmin olisi jo toiminut. Nyt vapaan menijöille annettiin kohtuuttoman suuri etu.

Hiihdon arvokisoissa matkat pysyvät samoina, mutta tyylit vaihtuvat seuraaviin kisoihin. Suomelle on ollut paremmat kisat kun väliaikalähdöt ja parisprintit hiihdetään perinteisellä kuten näissä kisoissa. Ensi vuonna olympialaisissa nämä hiihdetään vapaalla. Kaksissa viime MM-kisoissa, joissa on hiihdetty kuten olympialaisissa, Suomen saalis on ollut yhteensä kaksi pronssia. Mikäli olympialaisissa halutaan päästä myös viiteen mitaliin, täytyy onnistua todella hyvin. Kuitenkin Pärmäkoski oli mitaleilla yhdistelmäkisassa, joka hiihdetään samaan tapaan joka kisoissa ja myös pitkissä viesteissä Suomi lienee mitalikamppailuissa mukana. Miesten viestistä Suomi voisi tavoitella jopa kultaa, mutta yksi vapaan menijä puuttuu. Hänen pitäisi olla kirimiehiä. Heikkisestä siihen rooliin ei ole, mutta olisiko Hakolasta? En osaa sanoa riittäisikö Hakolan matkavauhti tällä hetkellä 10km:llä, mutta jos Suomen valmennusjohdossa ollaan vähänkin hereillä, tulisi katseet kääntää jo olympiaviestiin ja satsata Hakolan matkakestävyyteen. Joukkueella Jauhojärvi-Niskanen-Heikkinen-Hakola voisi oikeasti olla saumat aina kultaan saakka.

Vaikka matkakohtaiset hiihtotyylit vaihtelevat kisoista toiseen, niin kaksi lajia pysyy tyylien suhteen identtisinä kisoista toiseen eli yhdistelmähiihto ja viesti. Yhtä hyvin näissäkin voisi vuorotella, että välillä hiihdettäisiinkin vapaalla ensin. Toinen seikka missä hiihdon arvokisoja voisi muuttaa, on tietenkin yhteislähdöt. Kuten on havaittu, 50km:llä ensin puolitoistatuntia hiihdellään jonossa ja ratkaisut tapahtuvat vasta lopussa. Mielestäni kokeilun arvoista olisi vaihtaa 15 km yhteislähdöksi ja 50 km väliaikalähdöksi. 50 km olisi tällöin todellinen kuninkuusmatka. 15 km yhteislähtönä olisi lyhyt, mutta siitä jäisi 50 km:ltä pois juuri tylsä alkumatkan osuus, jossa ei tapahdu yhtään mitään ratkaisevaa. 15 km:llä voisi pitää myös kovempaa vauhtia, jolloin siitä ei välttämättä tulisi pelkästään sprinttereiden mittelö.

Loppuun vielä pieni knoppi. Tällä vuosikymmenellä kaksi suomalaismieshiihtäjää on voittanut henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. Montako norjalaismiestä on voittanut? Aivan, vain yksi.

 

[benicio]

Huomionarvoista on myös kahden mieshiihtäjän henkilökohtainen arvokisamitali. Edellisen vastaavan kanssa saakin mennä jo todella kauas, sillä näin ei tainnut käydä edes Myllylän aikoina. Ehkä joku jaksaisi asian tarkistaa koska viimeksi näin on käynyt.

Thunder Bay 1995: Myllylän pronssi kympin pertsalta ja Isometsän pronssi sitä seuranneesta takaa-ajosta. Nykyskiathlonissa tuosta ei tietysti kahta mitalia olisi tullut.
Seefeld 1985: Härkösen kulta 15km ja Kirvesniemen pronssi 30km (kaksi mitalia joista toinen kulta).

 

[Beltran]

Miesten viestistä Suomi voisi tavoitella jopa kultaa, mutta yksi vapaan menijä puuttuu. Hänen pitäisi olla kirimiehiä. Heikkisestä siihen rooliin ei ole, mutta olisiko Hakolasta? En osaa sanoa riittäisikö Hakolan matkavauhti tällä hetkellä 10km:llä, mutta jos Suomen valmennusjohdossa ollaan vähänkin hereillä, tulisi katseet kääntää jo olympiaviestiin ja satsata Hakolan matkakestävyyteen. Joukkueella Jauhojärvi-Niskanen-Heikkinen-Hakola voisi oikeasti olla saumat aina kultaan saakka.

Entäpä se ratkaisu jossa toinen vapaan menijä on Iivo Niskanen? Niskasen vapaan taitaminen on tällä kaudella jäänyt jonkinlaiseksi kysymysmerkiksi mutta uskon että hän suoriutuisi ankkuriosuudesta kaikin puolin paremmin kuin Hakola, pysyisi mukana kovassakin vauhdissa ja tarvittaessa olisi hyvä loppukirissä. Tällöin ongelmaksi tulisi löytää toinen perinteisen tyylin hiihtäjä mutta uskon sen olevan helpommin löydettävissä kuin tehdä Hakolasta varma ankkuri. Yksi vaihtoehto voisi olla Perttu Hyvärinen, miksei Ville Nousiainenkin, se selviää sitten ensi kaudella. Tietysti riippuu myös siitä mitä Niskanen itse asiasta ajattelee ja millaisia tavoitteita laittaa Olympialaisiin. Jo pelkästään mitali miesten viestistä olisi hyvä juttu joka ei tule helpolla mutta jos halutaan jopa kultaa, ankkurin on oltava raudanluja. Näillä näkymin paras vaihtoehtomme siinä paikassa on Iivo Niskanen.

 

[xkouhiax]

Pakko tulla hehkuttamaan Heikkisen ronssia. Kisat sai mahtavan päätöksen, kun Matti epätyypilliseen suomalaiseen tapaan söi norskin loppukirissä. Hyvin oli muistissa ne aiemmat loppukiripettymykset, oliko niitä jopa 3kpl näihin kisoihin. Mutta kiitos Matille, kun annoit balsamia haavoihin!

 

[Barnes]

No helvetti. Suomesta menee Hakulinen, Mäntyranta ja Myllylä edelle (jos unohdetaan d-ssana hetkeksi). Ruotsista Jernberg, Wassberg ja Svan. Norjasta ainakin Dählie, ehkä myös Ulvang ja Alsgaard. Kazakstanista Smirnov.

Näin ollen Nortsa ei ihan mahdu Top-kymppiin, koska voittanut liian vähän matkoja väliaikalähdöllä, eikä pärjännyt olympialaisissa. Ensi vuonna voi tilanne muuttua.

Tältä listalta joutavat pois suomalaiset, Jernberg, Wassberg, Alsgaard, Ulvang ja Smirnov.

60-luvun jermuja en osaa oikein arvostaa tällaisissa vertailuissa, koska olihan laji tuolloin Pohjoismaiden sekä Neuvostoliiton oma leikkikenttä. Northugin aikana on ollut kovia hiihtäjiä mm. Tshekistä, Kanadasta ja Sveitsistä.

Wassbergista, Ulvangista, Smirnovista ja Myllylästä oli vain kertaalleen arvokisojen hiihtokuninkaaksi (1987 Oberstdorf, 1992 Albertville, 1995 Thunder Bay ja 1999 Ramsau) siinä missä Northugistä viidesti. Maailmancupistakaan ei löydy tätä puutetta kompensoivia saavutuksia, itse asiassa Myllylä ei sitä koskaan voittanut.

Alsgaard, kuten todettua, teki uransa muiden varjossa eikä päässyt koskaan arvokisojen ykköshiihtäjäksi. Maailmancupin voitti kertaalleen, mutta kalpenee myös tässä kategoriassa kahden kokonaiscupin Northugin edessä.

Svan ja Dählie ovat minusta ainoat, jotka voi laittaa Petterin edelle. Hallitsivat maastohiihtoa omana aikanaan niin arvokisoissa kuin mc:ssäkin.

 

[Taitopelaaja]

Hiihtokuninkuuksia ei välttämättä ole kauhean relevanttia käyttää mittarina, koska esim. Norjan hiihtäjät saavat usein suuren edun, kun isolla todennäköisyydellä pottiin voi tulla viestikulta ja jopa pariviestin kulta bonuksena. Henkilökohtaisille mitaleille antaisin painoarvoa eniten.

En osaa hatusta sanoa, veisikö se Northugin kuninkuuksia pois, mutta joka tapauksessa. Liberecissä, Oslossa ja Falunissa Petter oli selkeä kuningas, mutta muut kisat varmasti kyseenalaisempia.

Mutta yhtä kaikki. Käytetään sitten mitä meriittejä tahansa, niin Northug on varmasti yksi kaikkien aikojen kovimmista hiihtäjistä.

 

[Mängimies]

Entäpä se ratkaisu jossa toinen vapaan menijä on Iivo Niskanen? Niskasen vapaan taitaminen on tällä kaudella jäänyt jonkinlaiseksi kysymysmerkiksi mutta uskon että hän suoriutuisi ankkuriosuudesta kaikin puolin paremmin kuin Hakola, pysyisi mukana kovassakin vauhdissa ja tarvittaessa olisi hyvä loppukirissä. Tällöin ongelmaksi tulisi löytää toinen perinteisen tyylin hiihtäjä mutta uskon sen olevan helpommin löydettävissä kuin tehdä Hakolasta varma ankkuri. Yksi vaihtoehto voisi olla Perttu Hyvärinen, miksei Ville Nousiainenkin, se selviää sitten ensi kaudella. Tietysti riippuu myös siitä mitä Niskanen itse asiasta ajattelee ja millaisia tavoitteita laittaa Olympialaisiin. Jo pelkästään mitali miesten viestistä olisi hyvä juttu joka ei tule helpolla mutta jos halutaan jopa kultaa, ankkurin on oltava raudanluja. Näillä näkymin paras vaihtoehtomme siinä paikassa on Iivo Niskanen.

Pyöritteleepä noita miten päin tahansa, niin yksi huippumenijä Suomelta puuttuu miesten viestinelikosta. Tällä hetkellä Lari Lehtonen on paras (tai vähiten huono) ratkaisu siihen enkä usko, että vuodessa tapahtuu niin isoa muutosta, että Lehtosen korvaaminen Nousiaisella, Hyvärisellä, Hakolalla tai kenellä muullakaan parantaisi oleellisesti Suomen mahdollisuuksia. Suomi on miesten viestissä usein lähtenyt sillä taktiikalla, että epävarmin hiihtäjämme laitetaan kolmannelle osuudelle ja toivotaan parasta. Olisihan se hienoa, että vapaille osuuksille olisi heittää maailman kärjen tasolla hiihtävät Niskanen ja Heikkinen ja avaamaan aina luotettava Jauhojärvi, mutta silti se yksi osuus jäisi kysymysmerkiksi. Ja kohta kun Jauhojärvi tuosta lopettaa, niin tarvitaan vielä avausosuudellekin joku varma hiihtäjä.

 

[Aleksandros]

Jos näiden kisojen maastohiihdon urheilullista puolta ajattelee, niin olihan se menestys. Viisi mitalia on kova saldo Suomelle. Ja erityisesti lämmittää kolme henkilökohtaista mitalia. Kaikki hiihtäjät, joilta etukäteen oli realistista odottaa henkilökohtaista mitalia, myös sellaisen toivat. Näiden viiden mitalin lisäksi muitakin mitaleja olisi toki täydelisessä maailmassa voinut tulla. Miesten viesti ja naisten parisprintti olivat tällaisia selkeitä menetettyjä mitaleja. Voi tosin olla, että mitalin tavoitteleminen parisprintistä (eli Kristan mukaanottaminen) olisi vienyt henkilökohtaisen mitalin, koska varmaan skiathlon olisi jäänyt tällöin väliin. Ja toki Heikkinen täydessä kunnossaan olisi aidosti taistellut mitaleista myös kahdella muulla henk.koht. matkalla. Enkä tiedä, mitä Kristalle sitten lopulta kävi. Pertsan kymppi taisi mennä sukseen, mutta mihis tuo 30 km meni? Oliko Kristankin kohdalla kuitenkin niin, että ennen kisoja olleet kunnonlaskun merkit pitivät ihan paikkansa? Ensimmäiselle matkalle kunto saatiin vielä nostettua ja löytyi täydellinen suksi, mutta muille matkoille potkua ei enää löytynyt.

Itse Mitaliveikkausketjussa veikkasin Suomelle neljää mitalia saldolla 1-1-2, mikä olisikin toteutunut ilman Matin yllätyslätkää. Ennustin oikein mitalin miesten 15 km:lta, miesten parisprintistä ja naisten viestistä. Neljännen mitalin olin korvamerkinnyt yhdistetyn joukkueille tai naisten hiihtomitaliksi. No, naisten hiihtomitali (Krista) tuli. Toki samassa viestissä kirjoitin, että naisissa ei henk.koht. mitalia taaskaan tule, vaan sijat 4-6 tulevat tutuiksi. Eli ehkä kuitenkin sitten veikkaus meni tältä osin pieleen. Skiathlonin jälkeen joku ilkkuikin, miten väärässä olin tuon viimeisen ennustukseni kanssa. Taisi kuitenkin käydä lopulta niin, että vain loistava suksi skiathlonissa vesitti ennustukseni. Kuntotekijät taisivat kuitenkin oikeuttaa vain juuri noille ennustamilleni sijoille. En siis liiemmin yritä tässä brassailla, vaan lähinnä itselleni kirjoittelen auki tällaista loppuyhteenvetoa.

Ensi talven olympialaisia ajatellen tilanne näyttää ihan hyvältä, vaikka matkavalikoima ei samalla tavalla Suomea suosikaan. Lähinnähän tämä näkyy siinä, että parisprintit hiihdetään "väärällä" hiihtotavalla. Heikkisen kannaltahan mitään ongelmaa ei ole. Iivo Niskaselle sen sijaan jää oikeastaan vain 50 km ja pitkä viesti mahdollisiksi mitalilajeiksi. Voisi toki olla kova sprintissäkin! Naisissa toivoisin, että Kerttu Niskanen saisi lunastettua potentiaalinsa ja napattua sen henk.koht. lätkän. 30 km pertsalla on paras sauma tähän. Realistisesti ajatellen Iivo, Matti, Kerttu ja Krista ovat ne urheilijat, joihin toivo henk.koht. mitaleista laitetaan. Muiden panos on sitten tärkeä viestiä ajatellen.

 

[Aleksandros]

Miesten viestispekulaatio on mielenkiintoinen. Tänä vuonna Hakola ei ollut realistinen vaihtoehto mielestäni erityisesti siksi, että Lari oli kuitenkin osittanut kovaa kuntoa vapaalla. Nyt kun kuitenkin osoittautui, ettei se hiihto oikein meinaa viestissä sujua, voisi ainakin ajatustasolla kokeilla myös muita kokoonpanoja. Pienin muutos olisi Larin korvaaminen Hyvärisellä, jos Perttu kehittyisi napsun ensi vuoteen. Alkukaudestahan Perttu oli jopa Laria edellä, kunto vaan jäi syksylle. Toinen vaihtoehto olisi se, että Nousiainen (tai Perttu) pääsisi huippuiskuun pertsalla (oli hyvä skiathlonin pertsalla), jolloin voitaisiin hiihtää järjestyksessä Nousiainen-Jauhojärvi-Heikkinen-Niskanen. Tässä tosin sitten pertsan osuuksien vahvuus uhrattaisiin ja pelko on, että viesti olisi kahden osuuden jälkeen jo ohi.

Paljon keskusteltu vaihtoehto on Hakolan laittaminen ankkuriksi. Paras puolihan tässä olisi se, että Suomi voisi aidosti olla kärjessä kolmen osuuden jälkeen. Ja ainakin raskaissa olosuhteissa jo mitali saattaisi olla tällöin varma. Hakolan ongelma on se, että todennäköisesti matkavauhti vielä ensi vuonnakaan ei riitä, jos hiihdetään kovaa. Eli romahdusvaara on suuri. Ja toisaalta, vaikka sitten hiihdeltäisiin hiljaa, en keksi kärkijoukkueista yhtään ankkuria, jonka Hakola kympin hiihtelyn jälkeen voittaisi. Krogh, Utsjugov, Halfvarsson, Pellegrino voittavat Hakolan jo normiprintissä, saati sitten kun pohjalla on kymppi. Itse asiassa olisi varmaan fiksumpaa laittaa ankkuriksi vaikka Lehtonen. Eihän hänkään ketään kirissä voittaisi, mutta pysyisi ehkä paremmin mukana (vaikka eihän näytöt tästäkään kovia ole).

Itse kyllä puollan tätä nykyistä hiihtojärjestystä. Siinä kaikki pääsevät hiihtämään vahvuuksillaan ja huippukuntoisena tuo joukkue on neljän parhaan maan joukossa.

 

[Aleksandros]

Nämä kisat muistetaan myös outojen valintojen kisoina. Kukkonen sivuutti Mannisen normimäen kisasta aivan käsittämättömin perustein. Jylhä hiihdätti Lehtosen puhki pertsan 15 km:lla, vaikka Lehtosella ei ole kyseinen hiihtotyyli toiminut koko kaudella ja Nousiainen osoitti skiathlonin pertsan osuudella selvästi olevansa nousuvireessä. Myös Aino-Kaisa Saarisen selvä nousuvire jäi hyödyntämättä naisten kympillä. Tämä toki saattoi mennä myös fiksujen valintojen laariin lopulta. Olihan Aikku viestissä sitten häikäisevä.

Naisten viestijoukkueen valitseminen on haastavaa vuodesta toiseen. Periaatteessa kuulostaisi aivan ihanteelliselta, jos Suomi hiihtäisi vaikka muodossa Kyllönen-Saarinen-Niskanen-Pärmäkoski. Tämän joukkueen ongelmana on se, että Kyllönen sulaa aina ja kellään ei ole loppukiriä. Eli käytännössä, jos näyttöjen puolesta on suinkaan mahdollista, Kyllönen on saatava syrjään, Kerttu laitettava pertsalle ja kolmososuudelle hieman epäluotettava Mononen/Roponen. Sellaista idioottivarmaa järjestystä ei oikein millään tahdo syntyä. Olisiko se sitten olympialaisissa muotoa Saarinen-Niskanen-Roponen-Pärmäkoski? Tai kenties Saarinen-Niskanen-Mäkäräinen-Pärmäkoski? Toki Kaisalla saattaa olla velvoitteita tällöin ah:n puolella. Kirikykyistä naista meillä ei siltikään ole. Norjaa, Ruotsia ja jenkkejä vastaan ei loppukirissä ole mitään palaa. Täytyy siis olla mahdollisimman kaukana ennen ankkuriosuutta.

Itse asiassa ainoa kirikykyinen nainen olisi Mari Laukkanen, mutta ongelmat samat kuin Rise Hakolalla. Matkavauhdin riittävyys on suuri kysymysmerkki ja vaikka riittäisikin, tuskin siltikään voittaisi kirissä ketään kolmikosta Björgen, Nilsson tai Diggins. Eli tällaista riskiä ei ole mitään järkeä ottaa.

 

[Pavlikovsky]

Mun mielestä jatkossa olisi syytä kyllä lopettaa tuo Mäkäräisen houkutteleminen hiihtopuolen arvokisoihin. Suurta kansanviihdettähän tuo on, kun arvuutellaan, että Kaisa tulee eikun ei tulekaan vai eikun jaa päättää kisojen X jälkeen ei vaan nyt Kaisa suuttu eikun Kaisa tulee jos ja jos...

Kyse on voimakastahtoisista luonteista ja mun mielestä tuo ei vain palvele varsinaisten hiihtäjien valmistautumista arvokisoihin, kun odotellaan yhden staran päätöksiä. Tietäen varsinkin naisten hiihtomaajoukkueen jo ennestään kireän ilmapiirin, on tuo juupas eipäs-saippuaooppera tarpeetonta käydä joka vuosi. Mikäli nyt sprinteille ei ketään ole menossa ja Kaisa sinne vaikka haluaisi, niin ok. Kuitenkin julkinen, lehtien palstoilla käytävä, Kaisan houkuttelu tekee vain hiihtopuolen valmentajista naurunalaisen, kun Kaisa heiluttaa tahtipuikkoa miten haluaa.

 

[Barnes]

Hiihtokuninkuuksia ei välttämättä ole kauhean relevanttia käyttää mittarina, koska esim. Norjan hiihtäjät saavat usein suuren edun, kun isolla todennäköisyydellä pottiin voi tulla viestikulta ja jopa pariviestin kulta bonuksena. Henkilökohtaisille mitaleille antaisin painoarvoa eniten.

Nimenomaan tästä syystä huomioinkin itse pelkästään henkilökohtaiset mitalit. Northug on ollut hiihtokuningas niiden kolmien kisojen lisäksi myös Vancouverissa ja Fiemmessä, jossa tosin jakoi kuninkuuden Colognan ja Olssonin kanssa. 2013 MM-hiihdoissa tämä kolmikko otti kukin yhden kullan ja hopean henkilökohtaisista kilpailuista.

 

[El Gordo]

Svan ja Dählie ovat minusta ainoat, jotka voi laittaa Petterin edelle. Hallitsivat maastohiihtoa omana aikanaan niin arvokisoissa kuin mc:ssäkin.

Ok, laitetaan Nortsa kolmanneksi sitten.

Oman arvostuksen suhteen häiritsee kyllä tuo loppukirivoittojen suuri määrä. Siis nämä kisat joissa hiihdellään 49,5 km ja lopussa Northug voittaa koska sillä on paras loppukiri. Ihan sääntöjen mukaanhan tuo menee mutta kyllä omasta mielestä Oberstdorfin 30 km vuonna 1987, jossa Wassberg voitti Aki Karvosen 2 minuutilla, on paljon kovempi näyttö.

 

[Japi]

Tältä listalta joutavat pois suomalaiset, Jernberg, Wassberg, Alsgaard, Ulvang ja Smirnov.

60-luvun jermuja en osaa oikein arvostaa tällaisissa vertailuissa, koska olihan laji tuolloin Pohjoismaiden sekä Neuvostoliiton oma leikkikenttä. Northugin aikana on ollut kovia hiihtäjiä mm. Tshekistä, Kanadasta ja Sveitsistä.

Wassbergista, Ulvangista, Smirnovista ja Myllylästä oli vain kertaalleen arvokisojen hiihtokuninkaaksi (1987 Oberstdorf, 1992 Albertville, 1995 Thunder Bay ja 1999 Ramsau) siinä missä Northugistä viidesti. Maailmancupistakaan ei löydy tätä puutetta kompensoivia saavutuksia, itse asiassa Myllylä ei sitä koskaan voittanut.

Alsgaard, kuten todettua, teki uransa muiden varjossa eikä päässyt koskaan arvokisojen ykköshiihtäjäksi. Maailmancupin voitti kertaalleen, mutta kalpenee myös tässä kategoriassa kahden kokonaiscupin Northugin edessä.

Svan ja Dählie ovat minusta ainoat, jotka voi laittaa Petterin edelle. Hallitsivat maastohiihtoa omana aikanaan niin arvokisoissa kuin mc:ssäkin.

On totta, että 1960-luvulla (ja aikaisempina vuosikymmeninä) maastohiihto oli kolmen Pohjoismaan ja Neuvostoliiton (1950- ja 1960-luvulla) välinen kamppailu. Tässä pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että tuolloin jokaisella maalla oli ainakin neljä ellei jopa viisi hiihtäjää, joka pystyi voittamaan lähes minkä tahansa matkan. Esim. Lahdessa 1958 50 kilometrillä oli 6 suomalaista 8 joukossa ja kaikilla heillä oli uransa aikana henkilökohtainen arvokisamitali. Tuolloin oli 20-25 hiihtäjää, jotka pystyivät voittamaan henkilökohtaisen matkan. Nykyisin maiden lisääntymisestä huolimatta potentiaalisia voittajia on pajon vähemmän. Norjasta toki neljä joka matkalla, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia on kaksi, sveitsiläisiä ja kanadalaisia yksi, venäläisiä 1-2 jne.
Tuossa ylempänä mainittu Sixten Jerberg on voittanut henkilökohtaisen olympiakullan kolmissa peräkkäisissä kisoissa. Thomas Alsgaard on toinen hiihtäjä, joka on pystynyt siihen siten, että olympialaiset ovat järjestetty neljän vuoden välein. Dählie on voittanut henkilökohtaisen olympiakullan myös kolmissa peräkkäisissä kisoissa, mutta silloin ensimmäisten ja viimeisten kisojen väli oli vain 6 vuotta. Eli kyllä minusta nuo 1960-luvun huiput kuuluvat samaan vertailuun.

 

[BaronFIN]

180 000 myytyä lippua on se luku mitä lippuja sitten lopulta myytiin. Tavoite oli 250k, nollatulokseen olisi tarvittu 200k. Kisojen taloudellinen tulos valmistuu kuukauden päästä kun kaikkien oheismyynti-, kalja- ja makkarapaikkojen käteiskassat on saatu laskettua ja tilitettyä. Hieman yllättäen huonoimmat myyntipäivät olivat tiistai (Iivon MM-kulta) ja torstai (naisten viesti ja suurmäki). Mitään miljoonatappiota tuolta ei ole tulossa muttei se nyt mikään rahasampokaan ollut.

Paha mennä neuvomaan mitä olisin tehnyt toisin. Ensinnäkin liput olivat aika kovan hintaisia: 37€ ladun varteen ja stadionille 50-90€. Toiseksi ohjelma oli päiväpainoitteista. Päivän eka tapahtuma alkoi klo 15:00, jolloin esim. Helsingistä olisi pitänyt lähteä liikkeelle jo klo 12:00, hyvästi kaikki työläiset. Toiseksi aivan käsittämätöntä ettei VR:n kanssa saatu järjestelyitä kisajunista joka olisi tipauttanut kyytiläiset suoraan stadionin portille. Tosin ei VR aja ikinä mitää ylimääräisiä vuoroja mihinkää isoihin yleisötapahtumiin. Nyt jälkimmäiselle lauantaille saatiin kisajuna junaharrastaja -yhdistyksen toimesta, mutta jatkossa ihan virallisemmin myös. Varmasti helpottaisi monen päätöstä lähteä liikkeelle kun kiskot menevät kirjaimellisesti kisa-alueelle.

Kaiken kaikkiaan kisat onnistuivat hyvin ja FIS johtaja meni lupaamaan jo kahdeksannet kisat näiden perusteella. Nyt vain lahtelaiset yritykset Isku, Luhta, Uponor, Raute, Versowood/Stora hyvästä imagosta kiinni ja Falunista mallia (joka jo hakee 2025 kisoja) ja hakemusta sisään vuosille 2027-2029). Infra on kuitenkin valmis, olisi sääli jättää paikat homehtumaan vailla käyttöä. Terveisin kyyninen lahtelainen veronmaksaja. Kuukausi sitten en olisi koskaan uskonut moista kirjoittavani, mutta kai mieltään saa muuttaa?

 

[Aleksandros]

Hieman yllättäen huonoimmat myyntipäivät olivat tiistai (Iivon MM-kulta) ja torstai (naisten viesti ja suurmäki).

Paha mennä neuvomaan mitä olisin tehnyt toisin. Ensinnäkin liput olivat aika kovan hintaisia: 37€ ladun varteen ja stadionille 50-90€. Toiseksi ohjelma oli päiväpainoitteista. Päivän eka tapahtuma alkoi klo 15:00, jolloin esim. Helsingistä olisi pitänyt lähteä liikkeelle jo klo 12:00, hyvästi kaikki työläiset. Toiseksi aivan käsittämätöntä ettei VR:n kanssa saatu järjestelyitä kisajunista joka olisi tipauttanut kyytiläiset suoraan stadionin portille. Tosin ei VR aja ikinä mitää ylimääräisiä vuoroja mihinkää isoihin yleisötapahtumiin.

Varsin ansiokas viesti. Korjattakoon kuitenkin, että tuo tiistai ei ollut Iivon kultapäivä, vaan päivä, jolloin kisattiin vain naisten 10 km. Ja samalla se on selkeä syy, ajankohdan lisäksi, sille miksi porukkaa oli niin vähän. Katselin itse ennen kisoja lipunhintoja ja ihmettelin, miksi tämä tiistaipäivä oli lähes saman hintainen kuin vaikkapa eka sunnuntai, jolloin urheilua tuli aamusta iltaan. Ilmeisesti järjestäjät ajattelivat, että urheilu ja oheisviihde (muusikot) houkuttelevat ihmisiä yhtä lailla. Mutta kyllä tosiasia on se, että ihmisiä kiinnostaa urheilukilpailuissa itse urheilu ja erityisesti suomalaisten menestysmahdollisuudet. Myös naisten viesti on sellainen, joka ei houkuta. Menestystä voi tulla, mutta kun tapahtuma on ohi tunnissa, ei se sillä lailla houkuttele lähtemään paikalle. Jos ihminen tulee kauempaa päiväksi katsomaan kisoja, haluaa hän sitten viettää paikalla aikaa kunnolla, varsinkin jos maksu on käytännössä sama riippumatta tapahtuman kestosta. Esim. tuolle tiistaipäivälle olisi mielestäni ehdottomasti pitänyt myydä lippuja aika halvalla ja mainostaa päivää vaikkapa perheille. Ensin katsotaaan vähän hiihtoa ja sitten on aikaa vierailla Röllin talvimaassa ja Heurekan tiedesirkuksessa.

Yleisesti ottaen lippujen hinnat olivat aika kalliita. Vielähän siellä yksin käy päivän katselemassa, mutta otapa koko perhe mukaan.

VR:n toiminta jaksaa kyllä ihmetyttää. Itse tosiaan paikan päälle menin junassa, jossa ei mahtunut liikkumaan, koska ihmisiä oli aivan tolkuttomasti. Erityisesti se ihmetyttää siksi, että kaikki, jotka olisivat ostaneet lipun vasta junasta, pääsivät nyt ilmaiseksi. Konnari ei nimittäin uskaltautunut (ei olisi toki mahtunutkaan) ihmisten sekaan. Kyllähän tämän kokoluokan tapahtumissa pitäisi tuo julkinen liikenne saada siihen kuntoon, että se aidosti toimii. Kisoissa mainostetaan ympäristöystävällisyyttä, mutta taisi silti olla niin, että helpoiten ja lähimmäksi kisapaikkaa pääsi omalla autolla, ehkä sitä yhtä kaaospäivää lukuun ottamatta.

edit. Ja vaikka viestipäivänä oli myös suurmäki, latistaa ihmisten intoa olemattomattomat menestysmahdollisuudet.

 

[karhu]

Varsin ansiokas viesti. Korjattakoon kuitenkin, että tuo tiistai ei ollut Iivon kultapäivä, vaan päivä, jolloin kisattiin vain naisten 10 km. Ja samalla se on selkeä syy, ajankohdan lisäksi, sille miksi porukkaa oli niin vähän. Katselin itse ennen kisoja lipunhintoja ja ihmettelin, miksi tämä tiistaipäivä oli lähes saman hintainen kuin vaikkapa eka sunnuntai, jolloin urheilua tuli aamusta iltaan. Ilmeisesti järjestäjät ajattelivat, että urheilu ja oheisviihde (muusikot) houkuttelevat ihmisiä yhtä lailla. Mutta kyllä tosiasia on se, että ihmisiä kiinnostaa urheilukilpailuissa itse urheilu ja erityisesti suomalaisten menestysmahdollisuudet. Myös naisten viesti on sellainen, joka ei houkuta. Menestystä voi tulla, mutta kun tapahtuma on ohi tunnissa, ei se sillä lailla houkuttele lähtemään paikalle. Jos ihminen tulee kauempaa päiväksi katsomaan kisoja, haluaa hän sitten viettää paikalla aikaa kunnolla, varsinkin jos maksu on käytännössä sama riippumatta tapahtuman kestosta. Esim. tuolle tiistaipäivälle olisi mielestäni ehdottomasti pitänyt myydä lippuja aika halvalla ja mainostaa päivää vaikkapa perheille. Ensin katsotaaan vähän hiihtoa ja sitten on aikaa vierailla Röllin talvimaassa ja Heurekan tiedesirkuksessa.

Yleisesti ottaen lippujen hinnat olivat aika kalliita. Vielähän siellä yksin käy päivän katselemassa, mutta otapa koko perhe mukaan.

VR:n toiminta jaksaa kyllä ihmetyttää. Itse tosiaan paikan päälle menin junassa, jossa ei mahtunut liikkumaan, koska ihmisiä oli aivan tolkuttomasti. Erityisesti se ihmetyttää siksi, että kaikki, jotka olisivat ostaneet lipun vasta junasta, pääsivät nyt ilmaiseksi. Konnari ei nimittäin uskaltautunut (ei olisi toki mahtunutkaan) ihmisten sekaan. Kyllähän tämän kokoluokan tapahtumissa pitäisi tuo julkinen liikenne saada siihen kuntoon, että se aidosti toimii. Kisoissa mainostetaan ympäristöystävällisyyttä, mutta taisi silti olla niin, että helpoiten ja lähimmäksi kisapaikkaa pääsi omalla autolla, ehkä sitä yhtä kaaospäivää lukuun ottamatta.

edit. Ja vaikka viestipäivänä oli myös suurmäki, latistaa ihmisten intoa olemattomattomat menestysmahdollisuudet.

Sen verran voin kommentoida, kun tiedän, että VR:llä oli kaikki irroitettava kalusto käytössä viikonloppuisin, kun pahimmat ruuhkat oli.
Itse tulin Tampereen ja Riihimäen kautta viimeisenä lauantaina ja hyvin mahtui istumaan molempiin suuntiin. Konduktööriä ei Riihimäki - Lahti välillä ollut silti kumpaankaan suuntaan.

 

[teemu_s]

Kun täällä nyt spekuloitiin myös näillä ampumahiihtäjien osallistumisella ensi talven olympialaisissa niin voidaan lopettaa se saman tien: naisten viestin kanssa yhtaikaa hiihdetään naisten ah-yhteislähtökisa ja vapaalla hiihdettävän parisprintin jälkeisenä päivänä on naisten ah-viesti. Spekulointi voidaan varmaan lopettaa samantien? Ellei sitten joku Mari Laukkanen koe saavansa elämänsä mitalimahdollisuuden Krista Pärmäkosken kanssa vapaan parisprintissä.

 

[DAF]

Kun täällä nyt spekuloitiin myös näillä ampumahiihtäjien osallistumisella ensi talven olympialaisissa niin voidaan lopettaa se saman tien: naisten viestin kanssa yhtaikaa hiihdetään naisten ah-yhteislähtökisa ja vapaalla hiihdettävän parisprintin jälkeisenä päivänä on naisten ah-viesti. Spekulointi voidaan varmaan lopettaa samantien? Ellei sitten joku Mari Laukkanen koe saavansa elämänsä mitalimahdollisuuden Krista Pärmäkosken kanssa vapaan parisprintissä.

Enpä välttämättä usko, että Suomella on ampumahiihtoviest(e)issä joukkuetta olympialaisissa. Tuskin siis estää Laukkasen osallistumista. Koskahan ylipäätään viimeksi olisi ollut viestijoukkue kummallakaan sukupuolella? 1994?

 

[DAF]

Ja itse itselleni vastaten näemmä 2002. Olisin todella yllättynyt, jos Koreaan asti lähetetään naisten viestijoukkue, mutta tokihan nämä sannamarkkaset voivat kehittyä siihen mennessä. MM- ja olympiaedustukset ovat ampumahiihdossa aivan eri pohjalta.

 

[Aleksandros]

Sen verran voin kommentoida, kun tiedän, että VR:llä oli kaikki irroitettava kalusto käytössä viikonloppuisin, kun pahimmat ruuhkat oli.
Itse tulin Tampereen ja Riihimäen kautta viimeisenä lauantaina ja hyvin mahtui istumaan molempiin suuntiin. Konduktööriä ei Riihimäki - Lahti välillä ollut silti kumpaankaan suuntaan.

Junassa oli mukana myös Ylen radiotoimittaja, joka kävi matkan aikana twitterissä kirjeenvaihtoa VR:n asiakaspalvelun kanssa. Sieltä myös kovasti vakuuteltiin, että kaikki irrotettava kalusto on käytössä. Siis juuri se vuoro, jolla valtaosa ihmisistä tuli aamulla Helsingistä kisapaikalle ja käytössä oli vain 2(!) vaunua. No, riittävän grillauksen jälkeen VR sitten lupasi kolminkertaistaa vaunujen määrän seuraavaan junaan, jolla ihmiset saapuisivat myöhässä kisapaikalle. Eli en oikein usko tähän välittämääsi propagandaan.

Myöhemmin joku VR:ltä kommentoi, että on vaikeaa arvioida matkustajapiikkejä. No, minusta ei ole kovin hankalaa arvioida, jos juna kulkee tunnin välein ja lienee aika selvää, että ihmiset haluavat paikalle ajoissa, mutteivät keskimäärin kuitenkaan merkittävästi etukäteen. Kyllä tuo oli iso munaus VR:ltä, selittää sitä miten vain. Aikaa on ollut tuota kisarupeamaa suunnitella. Suuntasin illalla myöhään takaisin Lahdesta Helsinkiin pahimpien ruuhkien jälkeen. Silloin vaunuja oli todella monia ja ihmisiä kourallinen. Varmaan suunnitteluosastolla olisi päteville ihmisille tarvetta?

 

[Aleksandros]

Kun täällä nyt spekuloitiin myös näillä ampumahiihtäjien osallistumisella ensi talven olympialaisissa niin voidaan lopettaa se saman tien: naisten viestin kanssa yhtaikaa hiihdetään naisten ah-yhteislähtökisa ja vapaalla hiihdettävän parisprintin jälkeisenä päivänä on naisten ah-viesti. Spekulointi voidaan varmaan lopettaa samantien? Ellei sitten joku Mari Laukkanen koe saavansa elämänsä mitalimahdollisuuden Krista Pärmäkosken kanssa vapaan parisprintissä.

Ei kai Suomi sentään lähetä Mäkäräisen ja Laukkasen lisäksi ketään muita naisampumahiihtäjiä paikan päälle turisteiksi? Jos ei, niin Suomi ei osallistuisi viestiin ja ainakin parisprintti muuttuisi mahdolliseksi. Ottamatta kantaa siihen, olisiko Laukkanen Pärmiksen pariksi paras vaihtoehto.

 

[Toppeli]

Paljon keskusteltu vaihtoehto on Hakolan laittaminen ankkuriksi. Paras puolihan tässä olisi se, että Suomi voisi aidosti olla kärjessä kolmen osuuden jälkeen. Ja ainakin raskaissa olosuhteissa jo mitali saattaisi olla tällöin varma. Hakolan ongelma on se, että todennäköisesti matkavauhti vielä ensi vuonnakaan ei riitä, jos hiihdetään kovaa. Eli romahdusvaara on suuri. Ja toisaalta, vaikka sitten hiihdeltäisiin hiljaa, en keksi kärkijoukkueista yhtään ankkuria, jonka Hakola kympin hiihtelyn jälkeen voittaisi. Krogh, Utsjugov, Halfvarsson, Pellegrino voittavat Hakolan jo normiprintissä, saati sitten kun pohjalla on kymppi. Itse asiassa olisi varmaan fiksumpaa laittaa ankkuriksi vaikka Lehtonen. Eihän hänkään ketään kirissä voittaisi, mutta pysyisi ehkä paremmin mukana (vaikka eihän näytöt tästäkään kovia ole).

Minusta tuo voisi olla kokeilemisen arvoista, että Hakola tai Lehtonen olisi ankkurina. Perusteluna tähän se, että silloin voitaisi olla karussa yksin tai todennäköisemmin Norjan ja ehkä Venäjän kanssa kolmen osuuden jälkeen. Jos sitten esimerkiksi Halfvarsson ja Pellegrino lähtee jonkin verran jäljestä viimeiselle osuudelle, niiden pitää myös hiihtää tosissaan, että ottavat Suomen ankkurin kiinni. Tällä syötäisiin sitä kiriä ihan toisella tavalla kuin sillä, että ne peesaa 99 % matkasta ja kirii loppusuoralla Heikkisen ohi. Toinen hyvä puoli voisi olla se, että mahdollinen Northug tai Ustjugov ei välttämättä vedä kovin kovaa viimeisellä osuudella ja pysytään loppuun asti kärkikamppailussa helposti ja muut ei edes saa kiinni. Silloinkin kulta menee muualle, mutta mitali voisi olla varmempi. Tätä tulisi toki testata ensi kaudella jossain viestissä, jos niitä nyt yleensä hiihdetään ennen arvokisoja. Nykyinen viestien määrän vähyys on kyllä iso sääli.

 

[Barnes]

Jonkinlaisen yhteenvedon voisi raapustaa:

Suomi onnistui maastohiihdossa jopa paremmin kuin odotettiin. Jokaikiseen kisaan mahtui onnistuja, ja henkilökohtaisia mitaleita tuli peräti kolme kappaletta, jotka kaikki menivät eri hiihtäjille. Kaikki mitalit olivat hienoja, mutta eniten sykähdytti Kristan hopea, jota olin itse todistamassa. Tunnelma tasoa loistava ja katsomossa olleet ihmiset mukavia.

Myös mäkihypyssä jätkät ylittivät tasonsa, valitettavasti se ero maailman kärkeen on luokkaa valovuosi, joten erityisen säkenöivänä venymisetkään eivät näy. Antaa toki uskoa tulevaisuutta varten; Aalto ja Määttä ovat päälle parikymppisiä ja Larintokin vain 26-vuotias.

Yhdistetty jäi pettymyksen puolelle normaalimäen kilpailua ja joukkueyhdistettyä lukuun ottamatta. Herola onnistui molemmissa joukkuekisoissa, muttei oikein henkilökohtaisissa kisoissa, Hirvosen kisat menivät vihkoon normaalimäkeä lukuun ottamatta, mistä osa voitaneen laittaa kokemattomuuden piikkiin. Ei nimittäin ole ihan helppo tilanne lähteä uran ensimmäisiin (koti)arvokisoihin jonkinasteisena mitaliehdokkaana. Mutrulle ja varauksin Manniselle voi antaa plussan näistä kisoista, Mäkiaholle kyse oli lähinnä kokemuksen hakemisesta.

Yleisesti ottaen hiihtokisat menivät aika odotetun kaavan kautta. Björgen hallitsi naisten hiihtoa ja Ustjugov oli Lahden hiihtokuningas. Sundbyta odoteltiin Björgenin rinnalle valtaistuimelle, mutta tämä ei aivan toteutunutkaan. Yhdistelmäkisassa mies kaatui ja viidelläkympillä horjahti aivan ratkaisevilla hetkillä. Väliaikalähdössä hän teki varmasti kaikkensa, mutta onneksi Messias osoittautui Sundbyta kovemmaksi. Jacobsenin vahvat kisat naisten puolella olivat lievä yllätys.

Mäkihypyssä valta on vaihtunut. Puola kirkasti kaksien aiempien MM-kisojen pronssinsa selväksi kullaksi, ja maan taso on noussut yhdessä kesässä aivan huikeasti. Itävallalla ei enää ole nelikkoa, jonka kaikki jäsenet taistelisivat voitoista, joskin se yksi hyppääjä (Kraft) sattuu olemaan maailman toiseksi paras ja päättyneiden MM-kisojen paras. Saksan Wellinger alkaa lunastaa vihdoinkin häneen jo vuosia sitten asetettuja osakkeita. Japani ei pärjää miehissä enää lainkaan, naisissa toki menee "hieman" paremmin.

Yhdistetyssä ei löydy Saksaa parempaa. Kaikki saksalaishuiput osaavat sekä hypätä että hiihtää, siinä missä muilta huippumailta löytyy vähintään yksi, joka ei osaa sitä toista osa-aluetta. Rydzek osoitti jälleen kerran olevansa mahdoton voitettava, kun vain pääsee siedettävän takamatkan päähän kärkimiehestä. Frenzel on tasaisen varma ja Kircheisen elää uutta kevättä urallaan. En olisi uskonut, viime kaudellahan Karhu oli aivan surkea. Itävallalle nämä kisat lupailivat hyvää, heillä oli (pl. Gruber) nuori porukka joukkuekisassa ja tuloksena pronssia. Tuosta kun Seidl saa lisää hiihtovauhtia ja Orter sekä Gerstgrasser oppivat hyppäämään, niin joukkuekisoista tulee kultaa. Yhdistettyyn myös mahtui Randallin ohella kilpailujen yllättävin mitalisti eli Francois Braud. Ei nimenä yllättävä, mutta jos paras mc-sijoitus ennen kisoja oli 8., niin yllättäähän se.

 

[Aleksandros]

Minusta tuo voisi olla kokeilemisen arvoista, että Hakola tai Lehtonen olisi ankkurina. Perusteluna tähän se, että silloin voitaisi olla karussa yksin tai todennäköisemmin Norjan ja ehkä Venäjän kanssa kolmen osuuden jälkeen. Jos sitten esimerkiksi Halfvarsson ja Pellegrino lähtee jonkin verran jäljestä viimeiselle osuudelle, niiden pitää myös hiihtää tosissaan, että ottavat Suomen ankkurin kiinni. Tällä syötäisiin sitä kiriä ihan toisella tavalla kuin sillä, että ne peesaa 99 % matkasta ja kirii loppusuoralla Heikkisen ohi. Toinen hyvä puoli voisi olla se, että mahdollinen Northug tai Ustjugov ei välttämättä vedä kovin kovaa viimeisellä osuudella ja pysytään loppuun asti kärkikamppailussa helposti ja muut ei edes saa kiinni. Silloinkin kulta menee muualle, mutta mitali voisi olla varmempi. Tätä tulisi toki testata ensi kaudella jossain viestissä, jos niitä nyt yleensä hiihdetään ennen arvokisoja. Nykyinen viestien määrän vähyys on kyllä iso sääli.

Testaaminen on aika hankalaa nykyään. Viestejä hiihdetään vähän, osuudet ovat usein alimittaisia ja arvokisat ovat ainoita paikkoja, joissa kaikki viestinviejät ovat kovassa kunnossa. Toki tuota silti on mahdollista kokeilla.

Loppujen lopuksi tämähän on vähän tavoitteista kiinni. Jos tyydytään pronssimitalin tavoitteluun, voisi tuota kovat ensin -taktiikkaa harkita. Jos taas ehkä hieman ylioptimistisesti haaveillaan enemmästä, täytyy meillä olla ankkuri, jolla on parhaana päivänään kyky tehdä pitkä loppukiri, jolla muita maita voi horjuttaa. Tähän taas Heikkinen (ja ehkä myöhemmin myös Niskanen) on ainoa vaihtoehto.

Mutta kannatan kyllä kokeiluja! Olisihan Heikkinen kolmososuudelle todelle kova nimi ja pystyisi siellä tekemään aika paljonkin Suomen hyväksi.