Kirjoitellaanpa pientä yhteenvetoa kisoista ja omia ajatuksia miten hiihdon arvokisoja voisi kehittää. Kisat tuli seurattua tiivisti tv:stä ja paikan päällä tuli käytyä perjantaina miesten viestiä ja yhdistetyn pariviestiä seuraamassa. Hyvä tunnelma välittyi tv:n välityksellä ja myös paikan päällä ladun varressa tunnelmaa riitti. Suomalaisten menestys oli vähintäänkin hyvää. Mitalisaldo 1-1-3 on paras 8 vuoteen. Täydellisellä suomalaisonnistumisella mitali olisi tullut myös miesten viestistä, naisten parisprintistä, naisten 10 km:ltä sekä yhdistetystä. Täydellistä suoritusta nyt ei voi kuitenkaan vaatia. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että kolme suomalaishiihtäjää ylsi henkilökohtaiseen mitaliin. Näin on 2000-luvulla käynyt vain Liberecissä 2009 ja Lahdessa 2001. Huomionarvoista on myös kahden mieshiihtäjän henkilökohtainen arvokisamitali. Edellisen vastaavan kanssa saakin mennä jo todella kauas, sillä näin ei tainnut käydä edes Myllylän aikoina. Ehkä joku jaksaisi asian tarkistaa koska viimeksi näin on käynyt.
Negatiivisina asioina mainittakoon muutaman kisan epäonnistunut voitelu. Kotikisoissa pitäisi ilman muuta hyötyä voitelusta kaikissa olosuhteissa. Taktisina kömmähdyksinä tulee mieleen Pärmäkosken loppukaarre viestissä ja yhdistetyn joukkuekisan hiihtojärjestys. Taktista kömmähdystä on myös latureittien suunnittelu etenkin perinteisen ja vapaan latuprofiilien osalta. Viesteissä perinteisen kierros oli 400m lyhempi kuin vapaan kierros. Kun naiset hiihtivät kierroksen kahdesti ja miehet neljästi, niin naisilla perinteisen osuus oli 800m lyhempi kuin vapaan osuus ja miehillä 1 600 m. Kokoviestissä naiset hiihtivät vapaata siis 1 600m enemmän kuin perinteistä ja miehillä peräti 3 200 m! Lisäksi vapaan reitissä oli enemmän korkeuseroa. Kun etukäteen oli tiedossa, että Suomi on vahvempi perinteisellä, niin näin suurta etua eroa reiteissä ei olisi missään nimessä saanut olla. Mikäli Suomi olisi tässä vetänyt kotiin päin (mikä olisi täysin voitu tehdä) ja reitit olisi vedetty toisin päin, niin väitän että molemmissa viesteissä Ruotsi olisi jäänyt taakse ja naisissa Suomi olisi tullut hopeaa ja miehissä pronssia. Eikä olisi tarvinnut edes vetää kotiinpäin vaan reitit olisi voineet olla edes lähes yhtä pitkät. En tunne Lahden latumaastoja tarkasti ja voi olla, että nykyisellä latuverkostolla reittien saaminen yhtä pitkiksi ei olisi onnistunut, mutta kyllähän nämä olisi pitänyt tajuta jo kesällä. Muutama puu jostain kohdasta pois ja vapaan kääntöpaikka 200m aiemmin olisi jo toiminut. Nyt vapaan menijöille annettiin kohtuuttoman suuri etu.
Hiihdon arvokisoissa matkat pysyvät samoina, mutta tyylit vaihtuvat seuraaviin kisoihin. Suomelle on ollut paremmat kisat kun väliaikalähdöt ja parisprintit hiihdetään perinteisellä kuten näissä kisoissa. Ensi vuonna olympialaisissa nämä hiihdetään vapaalla. Kaksissa viime MM-kisoissa, joissa on hiihdetty kuten olympialaisissa, Suomen saalis on ollut yhteensä kaksi pronssia. Mikäli olympialaisissa halutaan päästä myös viiteen mitaliin, täytyy onnistua todella hyvin. Kuitenkin Pärmäkoski oli mitaleilla yhdistelmäkisassa, joka hiihdetään samaan tapaan joka kisoissa ja myös pitkissä viesteissä Suomi lienee mitalikamppailuissa mukana. Miesten viestistä Suomi voisi tavoitella jopa kultaa, mutta yksi vapaan menijä puuttuu. Hänen pitäisi olla kirimiehiä. Heikkisestä siihen rooliin ei ole, mutta olisiko Hakolasta? En osaa sanoa riittäisikö Hakolan matkavauhti tällä hetkellä 10km:llä, mutta jos Suomen valmennusjohdossa ollaan vähänkin hereillä, tulisi katseet kääntää jo olympiaviestiin ja satsata Hakolan matkakestävyyteen. Joukkueella Jauhojärvi-Niskanen-Heikkinen-Hakola voisi oikeasti olla saumat aina kultaan saakka.
Vaikka matkakohtaiset hiihtotyylit vaihtelevat kisoista toiseen, niin kaksi lajia pysyy tyylien suhteen identtisinä kisoista toiseen eli yhdistelmähiihto ja viesti. Yhtä hyvin näissäkin voisi vuorotella, että välillä hiihdettäisiinkin vapaalla ensin. Toinen seikka missä hiihdon arvokisoja voisi muuttaa, on tietenkin yhteislähdöt. Kuten on havaittu, 50km:llä ensin puolitoistatuntia hiihdellään jonossa ja ratkaisut tapahtuvat vasta lopussa. Mielestäni kokeilun arvoista olisi vaihtaa 15 km yhteislähdöksi ja 50 km väliaikalähdöksi. 50 km olisi tällöin todellinen kuninkuusmatka. 15 km yhteislähtönä olisi lyhyt, mutta siitä jäisi 50 km:ltä pois juuri tylsä alkumatkan osuus, jossa ei tapahdu yhtään mitään ratkaisevaa. 15 km:llä voisi pitää myös kovempaa vauhtia, jolloin siitä ei välttämättä tulisi pelkästään sprinttereiden mittelö.
Loppuun vielä pieni knoppi. Tällä vuosikymmenellä kaksi suomalaismieshiihtäjää on voittanut henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. Montako norjalaismiestä on voittanut? Aivan, vain yksi.
Negatiivisina asioina mainittakoon muutaman kisan epäonnistunut voitelu. Kotikisoissa pitäisi ilman muuta hyötyä voitelusta kaikissa olosuhteissa. Taktisina kömmähdyksinä tulee mieleen Pärmäkosken loppukaarre viestissä ja yhdistetyn joukkuekisan hiihtojärjestys. Taktista kömmähdystä on myös latureittien suunnittelu etenkin perinteisen ja vapaan latuprofiilien osalta. Viesteissä perinteisen kierros oli 400m lyhempi kuin vapaan kierros. Kun naiset hiihtivät kierroksen kahdesti ja miehet neljästi, niin naisilla perinteisen osuus oli 800m lyhempi kuin vapaan osuus ja miehillä 1 600 m. Kokoviestissä naiset hiihtivät vapaata siis 1 600m enemmän kuin perinteistä ja miehillä peräti 3 200 m! Lisäksi vapaan reitissä oli enemmän korkeuseroa. Kun etukäteen oli tiedossa, että Suomi on vahvempi perinteisellä, niin näin suurta etua eroa reiteissä ei olisi missään nimessä saanut olla. Mikäli Suomi olisi tässä vetänyt kotiin päin (mikä olisi täysin voitu tehdä) ja reitit olisi vedetty toisin päin, niin väitän että molemmissa viesteissä Ruotsi olisi jäänyt taakse ja naisissa Suomi olisi tullut hopeaa ja miehissä pronssia. Eikä olisi tarvinnut edes vetää kotiinpäin vaan reitit olisi voineet olla edes lähes yhtä pitkät. En tunne Lahden latumaastoja tarkasti ja voi olla, että nykyisellä latuverkostolla reittien saaminen yhtä pitkiksi ei olisi onnistunut, mutta kyllähän nämä olisi pitänyt tajuta jo kesällä. Muutama puu jostain kohdasta pois ja vapaan kääntöpaikka 200m aiemmin olisi jo toiminut. Nyt vapaan menijöille annettiin kohtuuttoman suuri etu.
Hiihdon arvokisoissa matkat pysyvät samoina, mutta tyylit vaihtuvat seuraaviin kisoihin. Suomelle on ollut paremmat kisat kun väliaikalähdöt ja parisprintit hiihdetään perinteisellä kuten näissä kisoissa. Ensi vuonna olympialaisissa nämä hiihdetään vapaalla. Kaksissa viime MM-kisoissa, joissa on hiihdetty kuten olympialaisissa, Suomen saalis on ollut yhteensä kaksi pronssia. Mikäli olympialaisissa halutaan päästä myös viiteen mitaliin, täytyy onnistua todella hyvin. Kuitenkin Pärmäkoski oli mitaleilla yhdistelmäkisassa, joka hiihdetään samaan tapaan joka kisoissa ja myös pitkissä viesteissä Suomi lienee mitalikamppailuissa mukana. Miesten viestistä Suomi voisi tavoitella jopa kultaa, mutta yksi vapaan menijä puuttuu. Hänen pitäisi olla kirimiehiä. Heikkisestä siihen rooliin ei ole, mutta olisiko Hakolasta? En osaa sanoa riittäisikö Hakolan matkavauhti tällä hetkellä 10km:llä, mutta jos Suomen valmennusjohdossa ollaan vähänkin hereillä, tulisi katseet kääntää jo olympiaviestiin ja satsata Hakolan matkakestävyyteen. Joukkueella Jauhojärvi-Niskanen-Heikkinen-Hakola voisi oikeasti olla saumat aina kultaan saakka.
Vaikka matkakohtaiset hiihtotyylit vaihtelevat kisoista toiseen, niin kaksi lajia pysyy tyylien suhteen identtisinä kisoista toiseen eli yhdistelmähiihto ja viesti. Yhtä hyvin näissäkin voisi vuorotella, että välillä hiihdettäisiinkin vapaalla ensin. Toinen seikka missä hiihdon arvokisoja voisi muuttaa, on tietenkin yhteislähdöt. Kuten on havaittu, 50km:llä ensin puolitoistatuntia hiihdellään jonossa ja ratkaisut tapahtuvat vasta lopussa. Mielestäni kokeilun arvoista olisi vaihtaa 15 km yhteislähdöksi ja 50 km väliaikalähdöksi. 50 km olisi tällöin todellinen kuninkuusmatka. 15 km yhteislähtönä olisi lyhyt, mutta siitä jäisi 50 km:ltä pois juuri tylsä alkumatkan osuus, jossa ei tapahdu yhtään mitään ratkaisevaa. 15 km:llä voisi pitää myös kovempaa vauhtia, jolloin siitä ei välttämättä tulisi pelkästään sprinttereiden mittelö.
Loppuun vielä pieni knoppi. Tällä vuosikymmenellä kaksi suomalaismieshiihtäjää on voittanut henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. Montako norjalaismiestä on voittanut? Aivan, vain yksi.