Hiihdon MM-kilpailut 2007, Sapporo

[Jyty]

Voihan näistä keskustella, mutta onko mielestäsi esimerkiksi yhdistetyn joukkuekisa mitään muuta, kuin huonoa mainosta lajille?

Minulta et kysynyt, mutta vastaan silti. Juttuhan on niin, että tätä lajivalikoimaa on lisätty yleisen kiinnostuksen ja tottakai bisneksen varjolla, mutta omasta mielestäni jokainen laji, joka on saanut FIS:n hyväksynnän päästääkseen mukaan maailmanmestaruuskilpailuihin on yhtä arvokas kuin joku toinenkin laji.

Eroavaisuutta näissä lajeissa tekee se fakta, että toiset ovat olleet mukana kauemmin, ja näin ollen tavallaan juurtuneet ihmisten mieliin niinä oikeina lajeina, joista vain kuuluu kisailla.

Uusi laji aiheuttaa aina urheiluun mukaan tullessaan ristiriitaisia tunteita, mutta tämä lajikirjon lisääntyminen kuuluu mielestäni ottaa positiivisena asiana vastaan, koska koko ajan mitä erilaisemmat ihmiset ovat mahdollisia osallistumaan eri lajien arvokilpailuihin. Tämä tosiasia taas tuo mukanaan enemmän persoonia, jotka ovat lajille sitä parasta markkinointia. Ja nämä persoonat kun ovat kotoisin vielä sopivasti ympäri maailman, niin se kaikkein tärkein instanssi, eli rahoittajat ovat näin ollen myös tyytyväisempiä panostuksilleen.

 

[hannes_ko]

Sprintin arvon kyseenalaistamista nyt en sinänsä enää ymmärrä, koska kyllähän tuo ihan hienoksi lajiksi on kehittynyt ja sen hyljeksiminen vain sen takia, että sitä ei 50 vuotta sitten hiihdetty, tuntuu aika vanhoilliselta.

Sprinttirata, joka on 1,4 kilometriä ei ole sprinttirata, varsinkaan kun ensin hiihdetään aika-ajot. Pyöräilyssäkin miehet ajavat kilometrin ja naiset 500 metrin mitaleista. Parisprintti millä tahansa mallilla hiihdettynä on keinotekoinen laji.

 

[mjr]

Voihan näistä keskustella, mutta onko mielestäsi esimerkiksi yhdistetyn joukkuekisa mitään muuta, kuin huonoa mainosta lajille?

Onhan siellä joukossa vähän vähemmän toimivia virityksiä. Pahin on minusta tämä uuvuttava viidenkympin yhteisnukutus. Miksi ei tosiaan voisi rauhoittaa pitemmät matkat väliaikalähdöille? Mutta nämä ovat yleensä melko yksilöllisiä asioita, olen myöskin vähän sillä linjalla, että lajin arvokisat ovat lajin arvokisat, ja että objektiivisesti lajit ovat saman arvoisia vaikka subjektiivisesti näin ei tietenkään ole.

 

[Manderville#48]

Tulipa nyt sitten katsottua kaikki viime yön kisatapahtumat aina yhdistetyn mäestä normaalimäkeen. No kerran kahdessa vuodessahan näitä kisoja vaan pidetään. Yhdistetty meni lopulta hyvin kun Koivuranta sai pronssia. Mannisella ei vaan mäki kulkenut. Ei kyllä voi olla pätkääkään tyytyväinen Mannisen mäkihyppyihin... Ei siinä voinut edes tuulilla selitellä, hypyt kerta kaikkiaan olivat luvattoman heikkoja, eikä tuollaisella hyppäämisellä mitalia ansaitsekkaan, vaikka olisi kuinka hyvä hiihtäjä. Kuituse kulta kulta tuli hyvän ja taktisen hiihdon ansiosta. Vähän jäi harmittamaan kun Aikku nukkui siinä, eikä päässyt kolmen kärjen matkaan. Neljäs sija kuitenkin hyvä suoritus, ja 18-vuotias norski vei ansaitusti pronssin... Mäkihypyn mestari olikin jo selvä avauskierroksen jälkeen ja siinä haihtuivat käytännössä heti suomalaisten mitalitoivot. Ei vaan ollu hyppääminen sillä tasolla millä pitäisi ja turha sitä on normaalimäen kilpailusta selitellä yhtään millään. Mitalitaulukon jännistyskin meni heti Malyzin ekan hypyn myötä ja mitalitaulukko ratkeaa huomenna. Kaiken kaikkiaan suomalaisittain kisat menivät yli odotusten, olihan viisi kultaa aivan loistava suoritus. Huomenna sitten vielä Jauhojärvi vois lähteä rohkeesti mukaan kärkiporukkaan kattomaan miten mies pärjää kunnon vauhdissa. Nyt pitäis sitte viel jaksaa ruveta lähtemään tästä kohta TPS-Jokerit peliin Turkuhalliin. Eiköhän Tepsi klaaraa pisteet kotiin ja nappaa vähintään sen kuudennen sijan.

 

[Sampe]

Parisprintti millä tahansa mallilla hiihdettynä on keinotekoinen laji.

Olettaen, että sprintti itsessään saataisiin vaatimaasi kuosiin, niin eikös parisprintistä ole melko helppo muodostaa sprintin joukkueversio? Normaaliviestissä sattuu vain olemaan neljä henkilöä per joukkue ja parisprintissä kaksi. Ei mikään maailmoja mullistava ero mielestäni.

 

[hannes_ko]

Olettaen, että sprintti itsessään saataisiin vaatimaasi kuosiin, niin eikös parisprintistä ole melko helppo muodostaa sprintin joukkueversio? Normaaliviestissä sattuu vain olemaan neljä henkilöä per joukkue ja parisprintissä kaksi. Ei mikään maailmoja mullistava ero mielestäni.

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että miesten viesti olisi esimerkiksi 8x10 km. Monella muulla voisi kyllä olla.

 

[Kaivanto]

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että miesten viesti olisi esimerkiksi 8x10 km. Monella muulla voisi kyllä olla.

Silloin kaiken maailman kiinat jäisivät ilman joukkuetta ja joutuisit kritisoimaan hiihtoviestejä siitä samasta syystä, josta hetki sitten kritisoit yhdistetyn joukkuekilpailua: "realistiset mitalimahdollisuudet on neljällä maalla, ja joukkueita ei edes saada kasaan kovin monta sen yli". Kultaan olisi kahdeksalla miehellä mahdollisuudet yhdellä maalla.

Ja eihän noiden lajien joukkuekilpailun/viestin nykytilanne eroa toisistaan merkittävästi. Nyt siellä oli miehissä viestissä neljä tai viisi vakavaa mitalikandidaattia taantuvan Italian luokituksesta riippuen. Ja pidemmässä katsannossa, yhdistetyn joukkuekisan tultua arvokisoihin 1982 (puuttui Sarajevosta) siinä ovat mitalin ottaneet DDR, Itävalta, Neuvostoliitto, Norja, Saksa, Suomi, Venäjä, Sveitsi, Ranska ja Japani. Miesten hiihtoviesteissä mitalin ovat samalla aikavälillä ottaneet DDR, Itävalta, Neuvostoliitto, Norja, Saksa, Suomi, Venäjä,
Italia, Ruotsi ja Tsekkoslovakia. Molemmissa yhdeksän maata ja niistä kuusi samaa (tai seitsemän ja neljä ilman historiaan jääneitä yritelmiä). Hiihdon suurmaat ovat Norja, Venäjä/NL, Ruotsi ja Suomi (Italia kiikunkaakun; kaksi vuosikymmentä huipulla muttei kestomenestyjä), yhdistetyn Norja, Suomi ja Saksa. Aikamoista nuorallatanssia on vitsin ja vakavan kisan raja.

 

[hannes_ko]

Ja eihän noiden lajien joukkuekilpailun/viestin nykytilanne eroa toisistaan merkittävästi. Nyt siellä oli miehissä viestissä neljä tai viisi vakavaa mitalikandidaattia taantuvan Italian luokituksesta riippuen. Ja pidemmässä katsannossa, yhdistetyn joukkuekisan tultua arvokisoihin 1982 (puuttui Sarajevosta) siinä ovat mitalin ottaneet DDR, Itävalta, Neuvostoliitto, Norja, Saksa, Suomi, Venäjä, Sveitsi, Ranska ja Japani. Miesten hiihtoviesteissä mitalin ovat samalla aikavälillä ottaneet DDR, Itävalta, Neuvostoliitto, Norja, Saksa, Suomi, Venäjä, Italia, Ruotsi ja Tsekkoslovakia. Molemmissa yhdeksän maata ja niistä kuusi samaa (tai seitsemän ja neljä ilman historiaan jääneitä yritelmiä). Hiihdon suurmaat ovat Norja, Venäjä/NL, Ruotsi ja Suomi (Italia kiikunkaakun; kaksi vuosikymmentä huipulla muttei kestomenestyjä), yhdistetyn Norja, Suomi ja Saksa. Aikamoista nuorallatanssia on vitsin ja vakavan kisan raja.

Minä siis jaksaisin katsoa 8 x 10 kilometrin viestin, moni muu ei. Se oli siis pieni kevennys, itseironiaa, etten sanoisi.

Hiihtolajeissa osanottajamaiden määrä on totta kai valitettavan pieni. Vaikka mitalit kummassakin lajissa ovat menneet samalle määrälle maita, niin on siinä kuitenkin jonkunlainen ero, että viestissä olympiavoittaja Italia saa tehdä täyden päivätyön ollakseen kymmenen joukossa, kun taas yhdistetyssä ei saada kasaan kymmentä joukkuetta. Maastohiihdossa suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen huippu voi huonolla hiihdolla joutua taistelemaan sijoista 30-90. Yhdistetyn kärjestä ei tiputa minnekään, sieltä lopetetaan.

Yhdistetyn harrastajamäärät ovat murto-osa maastohiihdon vastaavista. Jopa Suomessa on vaikea saada uskottavaa SM-kisaa pystyyn. Sapporossa oli kuusi urheilijaa, ja kotiin jäi Antti Kuisma. Siinäpä ne harrastajat ovatkin.

On myös vaikea ajatella tilannetta miesten hiihdossa, jossa mitalimaa voisi jäädä käytännössä pois kansainvälisestä kilpailusta, ja silti pystyisi tekemään paluun huipulle. Venäjän ja USA:n kaltaisten yhdistetyn joukkueiden tapauksessa se sen sijaan on aivan realistista. Venäjällä oli vuosituhannen vaihteessa mitalitason yhdistetyn joukkue, nyt edustusjoukkue on lamassa. Ei olisi kuitenkaan ihme, että pienellä satsauksella maasta saataisiin kasaan yhdestä ikäluokasta jengi, joka nousisi äkkiä kamppailemaan mitaleista.

USA taas on tuottanut minimaalisilla resursseilla Spillanen, Lodwickin ja Demongin, ja näiden herojen avulla kasaan on saatu välillä uskottava joukkuekin. Maastohiihdossa jenkeillä on ollut Swensonin ja Freemanin kaltaisia huippu-urheilijoita, mutta ei sillä vielä viestissä kukkoilla. Espanjalla oli Ribo, Villarubla ja Gutierrez, kovia hiihtäjiä kaikki, mutta ei silti puhettakaan, että viestistä olisi voinut odottaa mitään. Pidän vaikkapa Sveitsin viestijoukkuetta urheilullisesti paljon etevämpänä, kuin maan nykyistä yhdistetyn joukkuetta.

Yhdistetty on pieni ja erikoinen laji, jossa joukkueen muodostaa yksi ikäluokka. Jos se sattuu olemaan loistava, niin maa sattuu voittamaan paljon.

 

[SamSal]

Jep lisäksi Puolan pojalla maailmancupin kokonaisvoitto kolme kertaa ja nekin putkeen. Lisäksi neljä henkilökohtaista kultaa niinkuin sanoit ja ne eivät ole tulleet aina parhailla valmentajilla tai parhailla välineillä. Eikä mukana ole mitään joukkuemitaleja mitä jollain Ahosella on kaappitäynnä.

Tekeekö se Ahosesta jotenkin huonon hyppääjän, kun hänellä on "vain" kaksi henk.koht kultaa? Ahonen on kuitenkin ollut huipulla yli kymmenenvuotta yhtä jaksoisesti. Sijoittunut maailman cupissa seitsemän kertaa kolmen parhaan joukkoon (kaksi voittoa) ja vain kaksi kertaa urallaan ollut 10 parhaan ulkopuolella. toinen niistäkin kerroista oli ekalla kaudellaan 92-93.

-Eniten henkilökohtaisia palkintokorokesijoja maailmancupissa kerännyt hyppääjä (96)
-Eniten maailmancup-pisteitä kerännyt hyppääjä
-Eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhdellä kaudella (12)
- Neljä mäkiviikon voittoa
- 32 voittoa maailmancupissa
- neljä henk.koht arvokisa mitalia 2kultaa 2 pronssia.

Joten en sanoisi että , joku Janne Ahonen.

Sanoisin että Ahonen ja Malyz ovat ainoat nimet, joita voidaan edes käyttää samassa lauseessa kuin Jens Weisflog ja Matti Nykänen.

 

[Sampe]

Tekeekö se Ahosesta jotenkin huonon hyppääjän, kun hänellä on "vain" kaksi henk.koht kultaa? Ahonen on kuitenkin ollut huipulla yli kymmenenvuotta yhtä jaksoisesti. Sijoittunut maailman cupissa seitsemän kertaa kolmen parhaan joukkoon (kaksi voittoa) ja vain kaksi kertaa urallaan ollut 10 parhaan ulkopuolella. toinen niistäkin kerroista oli ekalla kaudellaan 92-93.

-Eniten henkilökohtaisia palkintokorokesijoja maailmancupissa kerännyt hyppääjä (96)
-Eniten maailmancup-pisteitä kerännyt hyppääjä
-Eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhdellä kaudella (12)
- Neljä mäkiviikon voittoa
- 32 voittoa maailmancupissa
- neljä henk.koht arvokisa mitalia 2kultaa 2 pronssia.

Joten en sanoisi että , joku Janne Ahonen.

Sanoisin että Ahonen ja Malyz ovat ainoat nimet, joita voidaan edes käyttää samassa lauseessa kuin Jens Weisflog ja Matti Nykänen.

Hyvä kun huomasit puuttua tähän, itseltäni unohtui koko viesti. Varmaan Snaipperi #16 osaa itse sanoa parhaiten mitä Ahos-kommentillaan tarkoitti, mutta joka tapauksessa Ahonen ei kalpene Malyszin saavutusten vierellä yhtään, jossei Malyszkaan Ahosen.

Tietysti jos verrataan puhtaasti henkilökohtaisia voittoja niin onhan Adamilla etu: Jannen tapaan 32 maailmancup-osakilpailuvoittoa ja bonuksena vielä yksi maailmancupin kokonaiskilpailun voitto sekä 2 maailmanmestaruutta enemmän kuin Ahosella.

Mutta Ahosen tasaisuus on todellakin legendaarista luokkaa. Malyszilla on takanaan kohta 13 kautta maailmancupia, joiden aikana Ahonen on päihittänyt hänet kokonaiskilpailussa 9 kertaa. Lisäksi Ahonen oli mäkimaailman parhaimmistoa jo ennen Malyszin maailmancupdebyyttiä, vaikka miesten ikäero on vain puoli vuotta.

Sekä Ahosen että Malyszin suurin ongelma Nykäseen ja muihin menneiden aikakausien hyppääjiin verrattaessa on kuitenkin olympiavoiton puute. En ihmettelisi, jos joku sijoittaisi esim. Birger Ruudin heidän molempien edelle.

 

[Bast]

Yhdistetyn harrastajamäärät ovat murto-osa maastohiihdon vastaavista. Jopa Suomessa on vaikea saada uskottavaa SM-kisaa pystyyn. Sapporossa oli kuusi urheilijaa, ja kotiin jäi Antti Kuisma. Siinäpä ne harrastajat ovatkin.

Asian vierestä, mutta sitä kuitenkin sivuten. On aika mielenkiintoista, että nykyään yhdistetyn sekä moniotteluiden kaltaiset useammasta lajista koostuvat kilpailumuodot eivät nauti suuren yleisön arvostusta, vaikka esimerkiksi yleisurheilun kymmenottelu on periaatteessa kaikkein vaativin laji ja käsittääkseni lähimpänä antiikin olympialaisten kilpailuajatusta.

Katsojat ovat kuitenkin tuloskeskeisiä kiinnostuksensa suhteen. Yleisöä ei kiinnosta katsoa "keskinkertaisia" suorituksia, eikä se pysty näkemään urheilijan moniosaamisessa mitään ihailtavaa. Yleensä moniotteluiden lajit käydään vieläpä puolityhjille katsomoille aamukymmeneltä.

Yhdistetyn hiihdossa tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen, että kaverit, jotka eivät osaa hypätä eivätkä hiihtää huipun tahdissa alkavat harrastaa näiden yhdistelmää. Aika turha laji, rohkenen sanoa. Suomessa tosin on tapana, että kun lajeissa, joille aiemmin on naureskeltu, tulee menestystä, ne muuttuvat arvostetuiksi (vrt. kävely ja curling).

 

[Manderville#48]

Miesten 50 km

Ylen sivuilla ei sitten ole jostain syystä mitään tietoa kisojen päätösmatkan suosikkien lähtönumeroista, ainoastaan suomalaiset mainitaan. Olisi se nyt kiva saada edes jotain ennakkoasetelmia tästä kisasta tietää, mutta kun ei niin ei. Heitänpä tästä sitten ihan hatusta suosikkeja kyseiselle matkalle. Frode Estil, Odd-Björn Hjelmeset (vieläkö vanha vertyy), Tobias Angerer (saas nähdä miten näin pitkä perinteisen matka maailmancupin kärkinimeltä kulkee), Axel Teichmann, Jaak Mae, Pietro Piller Cotrer, Jens Filbrich, Peter Northug, Alexander Legkov, Lukas Bauer, Anders Södergren, Toni Liever, Vincent Vittoz, pari muutakin venäläistä, joiden nimet ei nyt tule mieleen. Eiköhän näistä ainakin voittaja löydy. Varmaan tulee mielenkiintoinen kisa ja voi olla, että menee jopa loppusuoran ratkaisuksi voitto...

 

[aceman81]

Joo...mää olen näiden kisojen aikana tsempannut näillä FISsin sivuilla. 50 km massalähdön lähtölista löytyy täältä PDF-tiedostona.

Eipä sillä nyt suurempaa merkitystä ole kiriikö Norja rinnalle kultamitaleilla mitattuna. Paitsi että pikkasenhan tätä on tullut fiilispohjalta laskettua viime päivinä. Mitalimäärissä ovat ylivoimaisia mutta kultatilastoon ovat tartteneet bonusta ainakin Bergerin verran. Norja on erityisesti perinteisellä paha, vanhat maanvaivat Estil ja Hjelmeset etunenässä. 2005 Obersdorfissa taidettiin hiihdellä isommassa kärkiporukassa lähes loppuun asti, kunnes Estil, Aukland ja Hjelmeset ratkasivat maalleen kolmoisvoiton räjähtävällä spurtillaan.

 

[Sampe]

Yhdistetyn hiihdossa tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen, että kaverit, jotka eivät osaa hypätä eivätkä hiihtää huipun tahdissa alkavat harrastaa näiden yhdistelmää. Aika turha laji, rohkenen sanoa.

Melko luonnollisiahan tuollaiset johtopäätökset ovat, mutta toisaalta: sekä Anssi Koivuranta että Janne Ryynänen olivat vakiomitalisteja 14-, 16- ja 18-vuotiaiden mäkihypyn SM-kisoissa/Hopeasommissa. Päihittivät mm. vuoden 2003 Hopeasommassa eräänkin Joonas Ikosen, joka viime kaudella hyppeli mäkihypyn maailmancupia varsin kohtuullisella menestyksellä.

Ja hiihtopuolella Manninen on kokeillut vauhtiaan niin SM-50 km:llä (viides) kuin MM-kisojen sprintissäkin (8:s eli edelleen paras suomalaismiehen arvokisasijoitus kyseisessä urheilumuodossa). Eikä kukaan mainituista ole mitenkään mahdoton voitettava lajeissaan yhdistetyn kilpakumppaneilleen.

 

[DAF]

Ja hiihtopuolella Manninen on kokeillut vauhtiaan niin SM-50 km:llä (viides) kuin MM-kisojen sprintissäkin (8:s eli edelleen paras suomalaismiehen arvokisasijoitus kyseisessä urheilumuodossa).

Vai olisikohan sittenkään? Hannu Mannisella on kyllä mitalikin viideltäkympiltä, muttei nyt kuitenkaan taideta ihan samasta herrasta puhua... minä vuonna Rovaniemen Hannu on viidelläkympillä ollut?

 

[hannes_ko]

minä vuonna Rovaniemen Hannu on viidelläkympillä ollut?

Vuonna 2001 Kajaanissa. Aprillipäivänä. Kisan voitti Sami Pietilä. Ounasvaaran Hiihtoseuran Hannu Manninen oli 28. ja jäi voittajalle 9.43,4.

Vuokatissa 2005 sitten 5. tappiota Kattilakoskelle 5.54,6.

Kahdeksas sija sprintissä on olympiakisojen satoa, ei MM-tuliainen.

 

[DAF]

Kas, nyt muuten on mennyt ohi moinen vitossija. I stand corrected.

 

[Kaivanto]

USA taas on tuottanut minimaalisilla resursseilla Spillanen, Lodwickin ja Demongin, ja näiden herojen avulla kasaan on saatu välillä uskottava joukkuekin. Maastohiihdossa jenkeillä on ollut Swensonin ja Freemanin kaltaisia huippu-urheilijoita, mutta ei sillä vielä viestissä kukkoilla. Espanjalla oli Ribo, Villarubla ja Gutierrez, kovia hiihtäjiä kaikki, mutta ei silti puhettakaan, että viestistä olisi voinut odottaa mitään. Pidän vaikkapa Sveitsin viestijoukkuetta urheilullisesti paljon etevämpänä, kuin maan nykyistä yhdistetyn joukkuetta.

Yhdistetty on pieni ja erikoinen laji, jossa joukkueen muodostaa yksi ikäluokka. Jos se sattuu olemaan loistava, niin maa sattuu voittamaan paljon.

Varmasti maailman tuhannenneksi paras hiihtäjä on kovempi urheilija kuin tuhannenneksi paras yhdistettyilijä, mutta ero harrastajamassoissa näkyy enemmän huipun takana kuin huipulla. Hiihdolla lienee satoja ellei tuhansia kertoja enemmän harrastajia, mutta molemmissa mitalit ratkaisee muutama maa ja molemmille yhteinen uskottavuusongelma liittyy lajia harrastavien kansakuntien pieneen määrään. Olen samaa mieltä siinä, että "jonkunlainen" ero tässä kansakuntien tasollakin on, mutta kun hiihtoviesti painii saman ongelman kanssa jos nyt hiukan vähemmän kärjistyneesti, on vaikea nähdä, miten näistä toinen muuttuisi vitsiksi ilman, että toinenkin on aivan kuilun reunalla.

USA-Espanja-rinnastus on väkinäinen. Lodwick pystyi voittamaan normaalipäivänään kilpailun, jossa ovat mukana maailman parhaat ja Spillane ja Demong pystyvät siihen hyvänä päivänään, Espanjan hiihtäjät jossain sadussa olosuhteiden avulla. Tässä ei ole kysymys lajin kärjen leveydestä tai kapeudesta vaan muutaman yksilön etäisyydestä kärkeen.

 

[hannes_ko]

Muutamia huomioita miesten 50 kilometrin kisasta:

Maaliin tuli hiihtäjiä 20 maasta.

Keskeyttäneiden/kierroksella ohitettujen joukossa oli 4 kiinalaista, 3 italiaanoa, 2 valkovenäläistä, 2 itävaltalaista. ruotsalainen, kazakstanilainen, espanjalainen, tanskalainen, israelilainen, britti, brasilialainen ja irlantilainen. Ei suomalaisia, joten eteenpäin on menty.

Yhden miehen maaliin saivat Italia, Valko-Venäjä, Sveitsi, Andorra ja Espanja.

Paras italialainen oli 33., itävaltalainen 30., ja sveitsiläinen 43.

Viestissä hopeaa saaneen Venäjän toiseksi paras hiihtäjä oli 42., kaksi muuta edustajaa hiihti sijoille 44 ja 48.

Ruotsi sai maaliin kaksi hiihtäjää, molemmat kahden parhaan suomalaisen takana.

Norjalla oli viisi edustajaa, joista huonoin 27. Kolmanneksi paras norjalainen hävisi toiseksi parhaalle suomalaiselle, mikä sekin on Suomelta eteenpäin menoa. Samoin Similä kepitti heikoimman norjalaisen. Kuitenkin viisi turskaa hiihti 27 joukkoon, kova suoritus.

Saksan huonoin hiihtäjä oli 18.

Norjan, Saksan ja Venäjän lisäksi neljä miestä tuli maaliin Virolta ja Japanilta. Virolta kaksi parasta hiihtivät sijoille 8 ja 11, ja kaksi muutakin mainiosti 29. ja 34.

Japanilla oli kolme miestä sijoilla 20-26, ja neljäs edustaja 46.

Tshekillä ja Slovakialla oli vain kaksi edustajaa kummallakin. Tshekin hiihtäjät olivat 5. ja 21., Slovakian 6. ja 40.

Jenkit hiihtivät sijoille 12 ja 37. Kanada sai kolme miestä maaliin.

Norja 1, 2, 16, 19, 27.
Saksa 3, 4, 15, 18.
Viro 8, 11, 29, 34.
Venäjä 9, 42, 44, 48.
Japani 20, 24, 26, 46.
Ranska 7, 25, 45.
Suomi 10, 13, 22.
Kanada 31, 35, 41.
Tshekki 5, 21.
Slovakia 6, 40.
USA 12, 37.
Ruotsi 14, 17.
Kazakstan 23, 28.
Itävalta 30, 39.
Ukraina 32, 36.
Italia 33.
Valko-Venäjä 38.
Sveitsi 43.
Andorra 47.
Espanja 49.

 

[Mane]

Hienosti Suomi selvästi maailman toiseksi paras maa tällä mittarilla, mutta täytyy myöntää, että karvaalta tuntuu, että viimeisessä lajissa Norja kiristi Suomen ohi parhaaksi.

 

[hannes_ko]

Venäjä 9, 42, 44, 48.

Sergei Shirjajev kärynnyt eposta. Pojilla varmasti ollut tästä tieto.

 

[Snaipperi #16]

Joo siis en missään nimessä aliarvioinut Janne Ahosta, ehdottomasti top5:ssa kaikkien aikojen hyppääjistä. Tarkoitin vain että Adamilla ei näy niin komeita lukemia mitalitilastossa, kuin esim saksalaisilla ja suomalaisilla hyppääjillä. Ja sitä että kyseisten maiden hyppääjillä on enemmän resursseja ja paremmat välineet joka on nyky hyppäämisessä niin tärkeää.

Minusta se olympialätkä niin erikoinen ole, ihan samalta se tuntuu ponnistaa MM_kisoissa kuin olympialaisissakin, tuo on roskaa ettei esim Ahosella pää kestä olympialaisia. Alkaa tuo Simon Ammankin nousemaan jo ainakin pikku-legendaksi, kaksi kultaa olympiamäissä ja nyt kulta ja himmeämpi mitali normaalimäestä.

 

[Mane]

Mäkihyppy on muutenkin sen verran kausiherkkä laji hiihtoon ja yhdistettyyn verrattuna, että varmoja mestareita tulee harvoin.

Jotkut Rok Benkovic ja Tommy Ingebrigtsen ovat kultamitalisteja (ja Harri Olli hopeamitalisti), vaikka ovat ihan turisteja yleisesti ottaen. Sitten taas Andreas Goldberger ei ole ja ikuisuuden huipulla olleella Janne Ahosellakin on vain kaksi arvokisakultaa. Hintelällä Simon Ammannilla on kolme kultaa, vaikka vain kaksi maailmancup-osakilpailuvoittoa. Ainoastaan Matti Nykänen (4) ja Janne Ahonen (2) ovat suomalaisista historiassa voittaneet useamman henkilökohtaisen arvokisakilpailun kuin yhden, vaikka Suomi taitaa olla menestynein arvokisamaa. (tai ainakin kärkipäätä)

 

[Pascal Lemoix]

Kun nyt nuo urheilulliset asiat on suurin piirtein jauhettu, niin täytyypä kommentoida YLEkin:

Tv-joukkue ei saa kyllä puhtaita papereita. Ihan ekassa lähetyksessä ääntä ei saatu aluksi lainkaan, sitten se oli edellä tapahtumia ja katkesi kokonaan. Loppukisoissa ääni olikin sitten useimmiten jäljessä.

Hiihtoselostamossa asiantuntijuus oli todella vähissä, kun Bubikin keskittyi entistä enemmän brassailuun ja Jussi Eskolan mölinä oli luokatonta. Eskola äänteli kuin peruskatsoja sohvalla: "Nyt lähtee! Hyvä Virpi! Siihen vaan! Onpa punanen pipo! Ja tässä on Fredriksson... Oijoi, joku kaatui, ettei vaan Sami... Jes! Virpi! Jes! Aaaah..."

Mitä me teemme näistä tiedoista millään? Bubin muutamat bubismit sentään vähän elävöittivät. Hoopi-Hännisen ja Jyri Pelkosen yhteistyö oli mielenkiintoista kuunneltavaa, vaikka en oikein tainnutkaan kuulla kuin joukkuemäen heidän selostamanaan. Yhdistetyt menivät vähän ohi niiden aikaisten mäkiosuuksien vuoksi.

Huonoa oli kyllä se, että ei live-lähetyksiin saatu haastatteluita. Aina piti kääntää radio tai SVT päälle, jos niitä halusi kuulla. Koostelähetyksiä ei juuri tullut seurattua, mutta kun kisojen toiseksi viimeisen päivän tapahtumat matkan vuoksi missasin, niin eipä siitä koosteteelmästä juuri mitään käteen jäänyt, mitä Urheiluruutu ei olisi raportoinut.

Lisäksi oli melko käsittämätön veto, että osa lähetyksistä tuli vain YLE24:ltä, vaikkei TV1:llä tai 2:lla olisi ollut viikonloppuaamuna edes varsinaista lähetystä käynnissä. Itellä on boksi, mutta oliko kaikilla, joita olisi esim. miesten kuninkuusmatka kiinnostanut? Koska samaa porukkaahan se on, joka ei omista boksia, mutta herää mielellään kuudelta katsomaan hiihtokisoja. Jos lähdetään priorisoimaan niin, että seurataan vain "mitalilajit", niin suossa ollaan ja pahasti.

Kaikkiaan antaisin YLEn TV-toteutukselle arvosanaksi 7,5. Kattavuus oli hyvä, mutta koristelussa oli puutteita.

--

Radiotiimi saisi selostuksen, haastatteluiden ja kommentoinnin puolesta vaikka kympin, mutta sen verran Merisäät ja sadat uutislähetykset pilkkoivat tunnelmaa, että ehkä voidaan 9 myöntää Radio Suomelle kisojen hoidosta. Plussaa oli vielä 16.50-17.00 lähetetty koostelähetys, joka tuli useimpina päivinä kuunneltua. Siinä oli ne haastattelutkin mukana, niin ei tarvinnut TV-koosteita odotella.

 

[Ghost]

Lisäksi oli melko käsittämätön veto, että osa lähetyksistä tuli vain YLE24:ltä, vaikkei TV1:llä tai 2:lla olisi ollut viikonloppuaamuna edes varsinaista lähetystä käynnissä. Itellä on boksi, mutta oliko kaikilla, joita olisi esim. miesten kuninkuusmatka kiinnostanut? Koska samaa porukkaahan se on, joka ei omista boksia, mutta herää mielellään kuudelta katsomaan hiihtokisoja. Jos lähdetään priorisoimaan niin, että seurataan vain "mitalilajit", niin suossa ollaan ja pahasti.

Liekö tällä tavoiteltu sitä, että hiihdon MM-kisojen varjolla saataisiin digiboksitettua muutamia kotitalouksia? Alle puoli vuotta aikaa ja ilman boksia taitaa olla vielä aika moni talous.

Äänen tuleminen eri aikaan kuvan kanssa oli YLEllä pahin ongelma. Ja haastattelujen puute. Selostajissa nyt kenties olisi ollut parantamisen varaakin, mutta eivät nuo nyt aiemmista vuosista paljoa jäänyt. Pääasia, että ei ollut Lahden kotikisojen tapaan Pekka Vähäsöyrinkiä saamassa orgasmia studiossa Kuitusen napatessa kultaa.